perjantai 23. tammikuuta 2009

Pekka Vinohännän tarina

Meillä taleeraa pihassa jos jonkinmoista kisua, kuten aiemmin olen kertonut. Poikanen nimeää niitä. Tomorrow on meidän suosikki, hän on pikimusta vihreäsilmä, joka saapuu paikalle aina kun grillataan. Tomorrow – tuttavallisemmin Tumis – on selvästi jonkun kissa, sillä se on paksussa ja hyvässä kunnossa. Samoin kuin angorakissa Anni ja Yesterday, raidallinen pikkutiikeri.

Eräänä päivänä muutama viikko sitten pihaan ilmestyi sangen surkea näky: laiha kissanpentu, jonka häntä sojotti vinossa, se oli selvästi murtunut ja uudelleen luutunut aivan vinoon. Se sai nimen Pekka Vinohäntä.

Pekkis naukui käheästi ja oli varsin varovainen ihmisten suhteen. Annoimme sille leipää, vettä ja maitoa. Se söi ja asettui taloksi. Kissan oli vaikea liikkua, se ontui toista takajalkaansakin. Säälittävä tapaus oli Pekkis! Se kuitenkin rohkaistui pikkuhiljaa liikaakin, ja alkoi tulla sähisten kohti. Minä, joka pelkään kissoja, en halunnut sitä sisälle, sillä emme voineet olla varmoja siitä, onko sillä esimerkiksi rabies. Seurattiin kyllä sen ruokailuja, eikä se oksennellut tai kuolaillut, mutta mistä niistä koskaan tietää.


Pekkis oli meillä 3 päivää melkein liikahtamatta. Sateen sattuessa se puski puskaan. Sitten meillä alkoi loma ja lähdimme reissuun. Ennen sitä päätin soittaa eläinsuojeluyhdistykseen, jotta hakisivat kisun pois ja hoitaisivat kuntoon. Se ei nimittäin pystynyt kiipeämään aidan yli eikä mahtunut sen ali. Emme tiedä miten se oli meille päätynyt, ehkä jossain on reikä.
Nainen tuli BSPCA:lta ja toisella yrityksellä sai Pekkiksen haaviin – kirjaimellisesti!

”Miu mau, miu mau auttakaa, oi miu mau, sieltä vaan kuuluu!” totesi Poikanen kaihoisasti, kun Pekka Vinohäntää vietiin häkissä eläinsuojeluyhdistyksen autoon. Huusipa vielä suomeksi naiselle: ”Onko sulla sille sänky?!”


Parin viikon kuluttua Pekkiksen pyydystämisestä saimme varmistuksen siitä, että se oli rabies-vapaa katti ja että sen häntävamma oli vanha. Nyt Pekkis on rokottettu ja päästetty matkoihinsa. Saamme nähdä, tuleeko se taas tänne.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi pientä Pekkaa...eläinten kohtalo koskettaa aina...

mizyéna kirjoitti...

Onko sulla sille sänky, LOL :)

Meidän kulmillapa asuu ihan oikea Pekka Töpöhäntä sekä Pilli ja Pulla. Ja tää on ihan tosi. En ollut uskoa silmiäni ekan kerran :)

Vaan jäin tuota miettimään, että hoitivat kuntoon ja sitten takaisin kadulle. Niinköhän täälläkin tehdään. En ole yhtään tietoinen mutta aivan valtavasti kulkukissoja on ja minäkin pelkään lähinnä sitä rabiesta minkä takia olen kieltänyt lapsia koskaan menemästä lähelle vaikka olisi kuinka ihana. Useimmat kisut toki pelkääkin ihmistä niin että lähtevät heti karkuun.

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvän tähden... Jos mä en tietäis, kuinka paljon kirjoittaja ihan oikeasti pelkää kissoja, olisin ihan varma, että teillä olisi kotikissana tällä hetkellä just tuo raasuinen Pekkis. Ja sillä sänkykin:)

-Koplan P

Anonyymi kirjoitti...

Misut on kivoja <3

_hoya_