sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kaikkihan puhuu suomea!


Olemme nyt olleet kaksi viikkoa Suomessa. Pikkuinen ja Poikanen ovat sopeutuneet hyvin. Valon määrä hämmästyttää, samoin se, että kaikki puhuvat suomea. Pikkuinenkin on alkanut tapailemaan yhä enemmän juttua. Vaikuttaa siltä, että hänellä tulee olemaan paljon ja painavaa sanottavaa.


Poikanen on akklimatisoitumassa. On ymmärtänyt, että kyy ei ole yhtä vaarallinen kuin spitting cobra. Vaikka tietysti on hyvä pitää silmälaput molemmissa silmissä, jos kyy sylkee. Mutta sääsket ovat kiukkuisempia ja niitä on enemmän.


Silmälappurintamalta saimme hyviä uutisia OYSin silmäpolilla: lappuhoito ja lasit ovat auttaneet ja Poikasen näkö on parantunut. Samoilla linjoilla kuitenkin jatketaan vielä. Se passaa kaikille. Poikasella on ikävä Afrikasta kahta asiaa, jotka oikeastaan ovat yksi ja sama asia: päiväkoti ja kaverit.

Itse en ole vielä ehtinyt ikävöidä muuta kuin niitä kelejä...Lohduttaa se tieto, että sielläkin on talvi - vaikka toki Botswanan talvilämpö on tätä tämänhetkistä Suomen suvea suloisempi. Eiköhän se tästä. Ystävien kanssa on jo skypetetty ja vaihdettu kuulumiset. On todettu, että elämä on samesame siellä ja täällä. Äkkiä sitä tottuu, palautuu ja pian tuntuu, ettei olisi poissa ollutkaan.


Jotain tietysti on muttunut omassa itsessä, mutta ne muutokset eivät ole helti tavoitettavia tai nopeasti sanoitettavia. Ehkä kärsivällisyyttä, tapojen ja käytänteiden erilaisuuden ymmärrystä ja ylipäätään epävarmuuden sietokykyä on matkaan tarttunut. Ainakin taju siitä, että kaikki järjestyy, on omassa mielessä vahvistunut.

Kiitollinen olen siitä, että saimme tämän kokemuksen perheenä jakaa. Ihaninta tietysti oli, että perheemme sai Botswanasta Monia Lahjoja* pienessä vauvantuoksuisessa paketissa. Poikasesta tuli isoveli ja meistä toisen kerran vanhempia. Hänen kauttaan meillä on pysyvä side Kalaharin laidalle.

*Pikkuisen nimi tarkoittaa paljon lahjoja :)

Nyt olemme Suomessa ja tänne jäädään ainakin toistaiseksi. Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Sydämestäni kiitän teitä kaikkia tasapuolisesti, niin ahkeria kommentoijia kuin hiljaisia lukijoitakin! Kiitos kun olette olleet mukana meidän elämän arjessa ja juhlassa Afrikassa!

Jääkää hyvin, tulkaa ja menkää turvassa te kaikki, kuka missäkin puolen palloa tätä lukee!


Koiteli kuittaa :)

Poppu!