Happy New Year

Kaikkea hyvää Uuteen Vuoteen!

Me toivotimme tervemenneeksi vanhaa vuotta Bull&Bushissa. Kun alkuillan seesteisyys vaihtui diskon jytkeeksi, kastsoimme parhaaksi vaihtaa maisemaa. Vuosi vaihtuu omalla pihalla raketteja ja taivaallista valonäytelmää seuraten. Jos hyvin käy, uusi vuosi alkaa ukkosella ja virkistävällä sateella. Lupaavalta näyttää toistaiseksi! Poikaselle tätä nykyä kaikki näyttäytyy parhaiten uimalasien läpi.

Reissun päälle

Lähdemme pariksi päiväksi naapuriin, sushin ja kalaruuan syöntiin sekä eläimiä bongaamaan Pilanesbergiin. Ehkä Poikaselle pitää vilauttaa Sun Citykin, kaikessa 'loistossaan'. Luvassa kenties myös alennusmyyntejä, telkkarisarjojen katsomista (hotellihuoneessa) ja lahjakirjojen lueskelua. Esittelen ne myöhemmin, ihania ovat! Siis kirjat.

Off to SA for a couple of days. We are going to enjoy some sushi and fish, watching TV at hotel room, visiting Pilanesberg, maybe even let the Little One peak in the gliz and glam of Sun City (though it's not one of the places we really appreciate). Sounds like a weird mixture, I know, but it will be a perfect little get-a-way!

Jos ei jouluna ole lunta voiko joulupukki tullakaan?

Kovasti uskottiin, että voi tulla ja odotus palkittiinkin! Oli nimittäin kuultu huhuja, että Torniosta lähtiissään Joulupukki oli aikonut suunnata tänne etelään. Oli lähenyt liikenteeseen siinä neljän huitteilla. Me ihastelimme kauniin väristä auringonlaskua ja tähyilimme taivaalle, josko pukin reki siellä vilahtaisi.

Ilta pimeni ja ehdittiin jo sisälle. Eipä aikaakaan, kun porttikello soi! JOULUPUKKI! Saapui juuri, kun iskä oli mennyt pihvinsulattelu lenkille, voi sentään! Joulupukkiin suhtauduttiin hänen ansaitsemalla kunnioituksella. Etäisyyttä pidettiin ja kättelystä pidättäydyttiin. Äiti joutui laulamaan laulunkin. Poikanen yhtyi säkeistöön vasta kohdassa "annamme vain sulle selkään"...Joulupukki oli onneksi huumorimiehiä, joten eipä tästä hämmentynyt vaan lahjat jakoi runsahat - kiitos kotimaan tontuillekin!!! - ja jatkoi sitten matkaa.

Iskä sai yksityiskohtaisen selostuksen pukin käynnistä, kun palasi lottoja viemästä/lenkiltä/poroja pitelemästä. Illalla soitettiin vielä mummulle ja enon perheeseen. Joulumieli oli sydämissä kaikilla.

Kuumaa joulupäivää vietettiin Moshupassa, kylässä noin 60 kilometrin päässä Gabronesta. Siellä saimme juuri teurastettua vuohta, Poikanen ajatti kanoja ja tarttui lippiksestä kiinni Akaasian piikkiin. Lapsia oli paljon, joten leikkikavereita riitti.

Joulupäivänä ja tänään tapanin aamuna meitä on ilahduttanut coucal! Se hiiviskelee puskissa ja on todella hyvin salamyhkäinen. Tänä aamuna se uskaltautui portaillekin. Kuvassa se viilettää aidanviertä pitkin, pakon paprazzia (jolla ei ollut aikaa hakea pidempää putkea).

Nyt starttaamme tapaninajelulle Ramotswaan tuttujen tykö!

Iloista Joulua – Merry Christmas!

Jopa joutui jouluaamu kristikunnalle,

josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,

josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

*

Enkelit ne paimenille ilmoittivat juur'

ett' Juuttaan maalla syntynyt on Vapahtaja suur'.

Vaan rakkaudest' Jumala teki meille tämän maan,

josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

*

Paimenet ne ilomielin läksi kulkemaan

ja taivaan joukot helein kielin alkoi laulamaan:

"Vaan altti* kiitos Jumalan,

kun teki meille tämän maan,

josta ompi ilo saatu koko maailmalle."

*
Virret taivahan ne kajaa harpuin kymmentuhansin.

Jeesus kuningas on taivaan altti kiitos Jumalan.

Hän on yksin vallan päällä maailman pivoissans' pitää.

Halleluja, Halleluja, Halleluja, Aamen.

*altti = aina, lyhentymä sanasta alati (<’alltid’)

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin…

Ei tuoksu pipari, mutta tuoksuu samosat ja vastaleikattu nurmi.
Ei ole valkeaa joulua, mutta on ihanan siunattu vihreys, ja pyhiksi lisää sadetta luvassa.
Rekiretken sijaan teemme retken ystävien kotikylään, näemme botswanalaisen kyläjoulunvieton ja saamme perinteisen joululounaan.

Joulupuu on koristettu,
joulukukat vaasissa,

lahjat paketoitu,
ystäviä muistettu,
talo siivottu
joululauluja kuunneltu ja tunnelmaan virittäydytty,
jääkaapissa on riittävästi ruokaa ja suosikki-intialaisesta saamme jouluaterian

Joulu voi tulla!!!

Neljäs adventti

Iltapäivällä viideltä tunnelmoitiin virtuaalikirkon kautta Oulun tuomiokirkon kauneimmissa joululauluissa. Minä bikinit päällä, tippa linssissä, Poikanen uimakellukkeet käsivarsilla tahdissa tanssien. Harmiksemme yhteys pätki vähän, joten tanssikin tuppasi hyytymään. Vedettiin sitten siunatuksi lopuksi omin voimin Kolme pientä elefanttia.

Iltaseitsemältä istuimme jo Open Baptist Church -kirkon Carrols in Candle Light -illassa. Ilta tummeni, tähti syttyi taivaalle ja tutut joululaulut, nyt englanniksi, alkoivat. Kuvista saattaa saada sen käsityksen, että kyseessä oli suurikin tapahtuma, mutta oikein mukavaa ja intiimiä oli. Oli mukava virittäytyä joulun tunnelmaan niin kotimaan kuin paikalliseen tyyliin!

Varpusta emme varmaan tapaa jouluaamuna, mutta näinä aamuina meitä on ilahduttanut pihassa pesivä Bruchell's Coucal, käensukuinen kömpelys. Sitä on hupaisa seurata. Se liikkuu pääasiassa juoksemalla, en ole kertaakaan nähnyt sitä nousevan siivilleen. Se kiipeää pitkin oksistoa ja hyppii aidalle, noukkii matoja puskassa piilottelevalle pienokaiselleen ja syöksyy sitten juoksujalkaa sitä ruokkimaan. Hassu tapaus! Kiitos tunnistusavusta Iiris! Olen iloinen, että coucal viihtyy pihassamme, sillä se on kuulemma "secretive" luonteeltaan. Pojat saivat rugbypallon heittely kiellon, kunnes coucalin poikanen nousee siivilleen. Tai juoksee pois.

Tukka takana, elämä eessä

Tänään Poikaselle leikattiin kesätukka! Sovittiin jo eilen, että äiti saa leikata toisen letin, isä toisen. Ensimmäinen letti lähti suorassa skype-yhteydessä, mummon ja serkkutyttöjen seuratessa silmä tarkkana toimitusta. Toinen letti leikattiin pihalla. Hetkeksi jätettiin se niskaan liehumaan, inkkarityyliin. Lettien alta paljastui kaksi vaaleaa viirua. Rusketusrajat! Tiukin vaihe oli vielä edessä: hiusten tasoittelu partakoneella. Auts! Poikanen inhoaa sitä, ilmeisesti se nipistelee vähän. Seuratkaa ilmeitä. Viimeisessä kuvassa hän huutaa: Nyt pitää lopettaaaaa!

Lopussa kiitos seisoi! Nyt meillä taapertaa söpöliini Pallero, joka itsekin on tyytyväinen uudesta lookista. Äitillä tulee vähän ikävä Poikasen luonteeseen sopivia antenneja, mutta tämä ’vauvatukka’ on kyllä niin ihana, että sitä pitää silitellä koko ajan!

Today Little One’s braids were cut. He got a new, cool summer style. Under the antennas we found two pale stripes – areas without tan! Mommy had the honour of cutting one antenna, Daddy the other. daddy didi the finishing touch with his shaver. Little One always hates this part. At one of these pics You can see him shouting: Stooooop it now!

Finally, the look was polished and wow, doesn’t he look cute! I will miss his antennas, since they were so perfect for his personality, but I absolutely love this ‘baby-hair’ and can’t keep my fingers off it!

Iso Poika

nukkuu omassa sängyssä
laskee öitä jouluun
osaa iskeä silmää nukkumatille
tietää, mihin tontut piilottavat kirjeensä
ei koske jouluvaloihin
väittää että velivauvoja saa samasta toimistosta kun elandeja
ja kuuman päivän jälkeen sammuu kuin saunalyhty.





A Big Boy

sleeps in his own bed
counts the night to Christmas
winks at the Sandy-Man
knows where elfs hide their letters
doesn't tamper with the christmas light set
insists that baby-brothers can be found at the same office as elands
falls a sleep in a blink of an eye after a hot, fun-filled day.

Ötökän elämää

"Tarjoilija, tarjoilija, lasissani taitaa olla joku ötökkä? Tosin en voi olla aivan varma, sillä lähilukulasini jäivät kotiin. Voisitteko nuoremmuuttanne tarkistaa?"

Oikeasti ötökkä napattiin kiinni kynttilälyhtyyn, vähän sen jälkeen kun se oli törmännyt kopsahtaen illassa kiiluvaan valkoiseen seinään. Mikä se lie, ilmeisesti joku sirkka? Raivokas se ainakin on. Keskeytti meidän joulunajan tarjouslehden lukemisen. Isä pääsi PERrsikoihin, kun Poikanen huomautti: "Isi, se on luma sana, sitä EI SAA SANUA!" Kontrolli pelaa.

Rakas Joulupukki!

Minä toivon

uimalasit
polkupyörän, missä ois jalka
velivauvan
en sitten muuta toivo, paitsi sinisen mopon. Oikean.

Ja vielä keinun, missä mää voin kiikkua, mun velivauva ja mää.
Ja punaisen mönkijän.
Potkulautaki vielä.
Ne toivon.

Tänään tapasimme ostarilla Pukin. Tsekatakaa kuvasta! Poikasta pelotti, ketäpä ei. Toiveet on nyt välitetty tonttujen lahjapajaan. Tontuthan tarkkailevat vielä nämä viimeisetkin päivät ennen joulua, kurkistelevat, kuka on kiltti ja kuka ei. Ihme juttu, kun Poikanen ei ehdi yleensä nähdä sitä viippalakkia vilahtavan, mutta me aikuiset ehditään. Iän mukana havainnointi kyky kasvaa ja kehittyy. Tai ainakin kyseenalaisten kasvatuskonstien valikoima laajenee. Oi oispa joulu ainainen ja tontuillakiristämismahdollisuus!

Dear Santa!

Can You please bring me

swimming glasses
bicycle
baby brother
that’s all. And a blue moped. A real one.

And a swing, so me and baby brother can play in it.
And a red quadbike.
And a scooter.
That’s it.

Today we me a Santa at the Mall. We delivered these wishes to him, so he can pass them through to the elves. They are still peeking through the windows during night time to keep track, who is nice and who is naughty.

Poikanen pohtii ja kiipeilee

- Äiti, Missä Missapetluska on syntyny?
- Venäjällä varmaan.
- Mitä Miskapetluska tekee?
- Tuntuu odottavan, eikö vaan?
- Miksi Miskapetluska odottaa lannalla? Ettei kukaan pulis sitä, vai?
- Kuka sitä nyt puris?
- Kokotiili tietenki.


Logiikka: jos MP odottais vedessä, kokotiili vois purra sitä.



Kuvituksena: Poikanen istuu sukupuukseen nimeämässä puussa. Vanhempi sukupolvi pitää kiinni, ettei nuorempi valahda kukkapenkkiin.

Tuleeko tästä tuluskukkaro...

Vihdoin pääsen esittelemään uuden mekon! Mutta ensin pakollinen annos kankaan historiaa:

iShweshwe-kankaan alkuperään päästäkseen on matkattava 1650-luvulle, varhaisten Kappiin saapuneiden eurooppalaisten matkatavaroiden purkupaikalle. He toivat mukanaan lähinnä Intiassa ja Hollannissa painettuja indigo-värjättyjä kankaita, jotka saavuttivat uudessa kotimaassa suuren suosion.

1850-luvulla saksalaiset protestantit tulivat ja toivat mukanaan samaa kangasta, tuolloin se tunnettiin nimellä German tai Jeruman print. Se oli suosittua työvaatteiden kangasta, sillä se oli kestävää ja edullista. Kankaat oli usein koristeltu kukka- tai geometrisin kuvioin. Pikkuhiljaa kankaanpainannan keskuksesi Euroopassa muodostuivat Unkari ja Tsekkoslovakia.


1930-luvulla johtava tsekkoslovakialainan kangastehdas muutti Englantiin, Lancashiren alueelle, jonne pian perustettiin useita muitakin kangaspainoja. Suosituimmaksi kankaaksi osottautui merkki, joka kantoi nimeä ‘Three Cats’.


Lopulta vuonna 1984 indigokankaiden painanta aloitettiin myös Etelä-Afrikassa. Kun viimeinen tehdas Englannissa lopetti, kankaan painannan otti vastuulleen ja nimiinsä kuvioita myöten Da Gama Textiles Etelä-Afrikassa. tänä päivänä tuo tehdas on 45% työntekijöidensä omistuksessa ja näin takaa turvatun tulevaisuuden sekä työntekijöille että heidän perheilleen.


Da Gama tehdas lisäsi perinteisen sinisen kankaan lisäksi tuotantoon suklaanruskean ja punaisen sävyt. Perinteiset, vanhat mallit ovat edelleen painossa, mutta lniiden lisäksi puolivuosittain julkisestaan aina uusien suunnittelijoiden kuosit. Aidon shweshwen tunnistaa ’Three Cats’ painatuksesta kankaan takapuolella.


Etelä-Afrikassa kangasta kutsutaan nimellä shweshwe. Sana selittyy joko Basotho kuninkaan Moshoeshoe I:n nimestä (hän sai lahajaksi sinistä kangasta ranskalaisilta lähetystyöntekijöiltä 1840-luvulla). Toinen selitys on maallisempi ja käytännöllisempi: kangas on alkuun kovaa ja muodostaa hamekankaana naisten askeltaessa äänen shwee, shwee, shwee…


Botswanassa shweshwe tunnetaan German Print -nimellä ja setswanankielisellä leteise tai leteitshe -nimellä.


Etelä-Afrikassa ja Botswanassa tästä kankaasta on tullut naisten juhla- ja arkivaatteiden perusta. Nuoremmat naiset käyttävät iShweshwe-kangasta trendikkäämmissä hameissa, topeissa ja juhlapukeutumisessa, vanhemmat naiset teettävät siitä perinteisiä mekkoja/esiliinoja, jotka koristellaan sävyyn sopivin kirjailuin.


Kangasta ostetaan metreittäin, puolikkaita ei saa. Kangas on noin 90 senttiä leveää. Valko-punainen/sininen/ruskea kangas on hiukan halvempaa kuin kelta-punainen/ruskea/sininen kangas. Kangas tuoksuu todella voimakkaalle ensi alkuun. Se on ennen pesua niin kovaa, että sen voi taittaa vaikka laatikoksi! Mutta pesussa se pehmenee pikkuhiljaa.


Olen toistaiseksi ostanut yhden valmiin ruskean german print -kietaisuhameen ja teettänyt toisen punaisen. Poikasella on paita, muistatte ehkä. Lisäksi kotona on shweshwestä verhoja, pöytäliinoja ja seinäkoriste.


Viimeksi teetin tämän kuvissa olevan mekon. Tykkään kovasti! Värit ovat vähän hailakat kuvissa, kiitos ikipaisteen. Mekon teettämiseen liittyy tarina, johon sisältyy kankaan mystistä ja jatkuvaa häviämistä, mattoveitsen viuhuntaa, pienentämistä, kaventamista, kursimista, Mman muotojen (tai muodottomuuden) ringissä ihmettelyä: ’Mma, eihän teillä ole lantiota! Ei ollenkaan! Eikä rintoja! Ollenkaan! Ei mitään! Eish!’



Voin silti kertoa, että joka kerta kun liikun kaupungilla näistä kankaista tehdyt vaatteet päällä, huomio on herpaantumaton. Positiivisia kommentteja satelee! Enimmäkseen naisilta, jotka ovat ilmeisen ilahtuneita nähdessään kangasta eurooppalaisen sisaren päällä.

*

Here's the dress I had done last week! The fabric is called shweshwe (South Africa) or leteitshe or German Print (Botswana) and is widely used in women's dresses. I lovelovelove this wonderful fabrik in all its colours: rich cholcolate brown, indigo blue and vibrant red. Here you can read more about swheswhe.

Tau!

...on setswanaa ja tarkoittaa leijonaa. Tuota vaarallista petoeläintä, joka hiippailee pimeässä ja näköjään valoisassakin. Nappaa kaapista paprikamehua (!) ja piparia, kiipeää lasipöydälle hakemaan kynsisaksia, silputakseen lehdistä koirankuvia. Pelottelee puutarhuria ja murisee uhkaavasti akvaariokaloillekin.

Tau is a setswana word meaning 'a lion'. Lions are those dangerous carnivorous animals, who wonder around in the darkness of the night and apparently in the peak of the day, too. They climb to the glass table to get scissors, they peek into the fridge in order to steal some juice. They scare the gardner and snarl to the goldfish.