maanantai 27. lokakuuta 2008

Tauko taukoon

Lintuset herättelevät aamuauringon kanssa. Ensimmäinen alkaa laulunsa vielä, kun on ihan pimeää. Seuraavaksi kuoroon yhtyy kyyhkynen ja kun aurinko on jo noussut, linnunlaulu täyttää pihan. Vehreä, vihreä puutarha on vielä vähän aamukostea.

On ihana herätä uudessa kodissa, valoisassa, kauniissa! Katto on korkealla ja mikä parasta, siellä ei vilistä kukaan. Vihermarakatteja lukuun ottamatta, mutta ne kuuluvat luontoon täällä kaupungin laitamilla.

Lähdimme siis nostelemaan edellisestä talosta. Saimme uuden kodin ihmeen nopeasti, kiitos nokkelan ja ammattitaitoisen kiinteistövälittäjän! Muuttopäätöstä vauhdittivat monet asiat. Loppupeleissä eniten sen, että avara luonto tunki kotiimme ovista ja ikkunoista.

Televisiottomana perheenä meitä lähinnä viihdyttivät kevätsään herättämät toukat vauhdikkaine ralleineen. Koppakuoriaiset ja heinäsirkat ohjattiin ulkosalle Poikasen kanssa, jossa ne saivat vielä leikkiä yhdessä. Hämähäkitkin tulivat ystäviksi - niitähän nimettiin jo, muistatteko Seepran? Olisittepa nähneet Pappa Smurffin! Ne olivat hyödyksi viritellessään ansoja hyttysille. Lopulta hyttysetkin olivat pienin murheista.

Avarakatseisuuteni nimittäin suppeni sitä mukaa, kun rottakirppujen puremat ympäri vartaloa lisääntyivät. Ensin oli puremilla Poikanen, seuraavaksi ne löysivät minut. Onneksi jättivät sitten Poikasen rauhaan. Jostain kumman syystä Miehen veri ei niitä vetänyt.

Kun tuholaistorjujatkin puistelivat päätään ja varovasti varoittivat mahdollisesta tautiriskistä, käämini kärvähtivät lopullisesti.

Lähdimme lääkärin kautta. Monen suosittelema, sangen mukava Tohtori E määräsi minulle ja Poikaselle estolääkitykseksi melkoiset hevoskuurit. Vaikka tuntuu, että ammumme pikkulintuja tykillä, en halua ottaa sitä riskiä, että antaisin jonkun myyräkuumeen (potenssiin sata) muhia veressämme. Varmistin asian vielä kotimaasta ihanalta perhelääkäriltämme ja hän oli samaa mieltä: parempi estolääkitä kuin odotella mahdollisen vakavan sairauden puhkeamista.

Tilasimme siis kaasutuksen niin vanhaan kuin varuiksi uuteenkin kotiin, sillä halusimme varmistua siitä, että todella olemme ainoat muuttajat. Toistaiseksi näin näyttää olevan!

Vaikka lääkkeiden sivuvaikutuksena masu on kuralla, ällöttävä pahoinvointi päällä ja suussa tukeva p****n maku, en voisi olla tyytyväisempi. Väläytän kuvallista aineistoa myöhemmin, niin ymmärrätte miksi.

*****

An early bird starts to sing before dawn. After a while the laughing dove joins to the choir. As the sun rises, singing from the green and lush garden surrounds us. It is oh so wonderful to wake up in this new, beautiful house of ours!

So we rushed out from the old one. It wasn’t so much of those bugs. In fact we had a blast watching them crawl, hunt, dance and defend. Beetles and crickets were sent outside safely in the jar. I cherished the spiders since they knitted their webs to catch mosquitoes. In the end I was hoping and praying that the mozzies would have been the only ones sucking our blood.

But no, that wasn’t the case. We were constantly bitten by rat-fleas. Yep, filthy fleas that live in filthy roof rats. When the pest control boys shook their heads and warned about the decease danger, I made the decision and called a real estate agent.

She came to the rescue and we found a wonderful house in no time. We packed and on our way out went to see Doctor E. He prescribed a strong course of antibiotics for me and Little One. Though it feels that we are shooting little birds with big guns, I rather do so than face some hideous illness later. Our family doctor from home also confirmed this: better safe than sorry!

So we ordered fumigation group to both old and new house, since we wanted to make sure that we were the only ones moving. So far it seems to have done its job.

Even that due to these drugs I have the most disgusting nausea, really upset stomach and a constant taste of s**t in my mouth, I couldn’t be happier. Just wait and You’ll see why! I will show You some pictures as an evidence later.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Tauko - A Break

Muutama päivä blogitaukoa seuraa. Muutamme, edellispostauksissa mainituista syistä ja niiden seurauksista johtuen. Kerron koko stoorin myöhemmin!

I am taking a few days break of blogging. We are moving and I will share the whole story later.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Poikanen, Poikanen


näytä sarves, onko huomenna pouta?


Missing feather

Terkkuja Hänelle, jolta on kateissa sulka!






I know there's Someone out there who has lost a feather.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Mamma,

tuo lehti mua tuijottaa?





Can You feel Someone staring at You?

lauantai 18. lokakuuta 2008

Hyvää yötä Jalkalainen!



Good Night Leggy Worm!

Putte Possun Nimipäivää

tänään vietettiin!

Kiitos laukusta äiti! Se on käsintehty Swazimaassa, perinteisestä naisten juhlapukukankaasta. Uskomattoman kauniisti viimeistelty, helmet ommeltu millintarkkaan paikoilleen. Ja yksityiskohtana ihana "koru" ja upeat helmikahvat! Laukku on hyvänkokoinen ja kahvat yltävät olan yli.




Mies ja Poikanen lahjoivat kynsilakoilla ja sisustuslehdellä :)






Kengät "sankaritar" osti itse itselleen, söpöliinit, eikö?


Kakkukahvilassa maltettiin ottaa puolikas suklaamoussekakun pala. Kolmeen pekkaan. Takaan, että oli riittävästi!


Huomaatte varmaan, miksi päivän mittaan jo aivan vitsiksi muodostui lause, "mut kun mulla on nimpparit..." Synttäreitä, joulua ja hääpäivää odotellessa, heh :)
ps. APPIUKOLLE synttärionnittelut!!!
Went shopping today and had an excellent excuse to buy the most beautiful things, namely my "name day" in Finland. My Mommy got me this pretty Swazi handbag, husband and Little One Interior design magazine and some nailpolish, and I got these pretty shoes for myself. They are not just cute but very comfortable also! Very good driving shoes, infact. Better than my thongs anyway!

perjantai 17. lokakuuta 2008

Tuli sade rankka

kattopellin vei…

Ensimmäinen lupaavalta vaikuttava ukkoskuuro pyyhälsi Gabsin yli. Vettä tuli vain ripauksittain, mutta ukkostuuli teki tuhojaan. Ainakin lahommissa kattorakenteissa. Meiltä lähti viipale ja toistakin kaistaletta Ukko nyhti nauloistaan.

Saamme nähdä tuleeko viikonlopusta kuinka kostea. Enkä nyt viittaa siihen, että meillä on hallussamme alekortti paikalliseen Alkoon. Ei, se ei sentään ole kantiskortti, vaan kylkiäinen, jonka saimme kun liityimme Mokolodin ystäviksi. Luonnonsuojelu selvinpäin on teeskenneltyä?!



Thunderstorm wiped over us and took a part of our roof. Bye bye, see you later. I did not know that it would be so dangerous to be outside at this weather. Or that our roof was so easy going. Literally.

torstai 16. lokakuuta 2008

The No.1 Ladies’ Detective Agency

Oi, miten ihana elokuva olikaan! Siitä tuli niin hyvälle mielelle, aivan kuten Mma Ramotswe kirjoistakin. Kerrankin jäi fiilis, että elokuva kunnioittaa kirjaa ja tuo sen eläviksi kuviksi, eikä latista sitä, mitä mielikuvissaan on kirjasta nähnyt.

Poikanenkin jaksoi katsoa koko kaksituntisen pätkän. Itse olisin voinut katsoa toisen mokoman lisää, niin sujuvasti soljuivat Botswanan maisemat, musiikki, upeasti kuvattu arkipäivä ja loistava näyttelijäntyö.

Ohjaaja Anthony Minghella (Englantilainen potilas) oli alkuun epäillyt elokuvan tekoa Botswanassa, mutta lopputulos osoittaa, että se kannatti. Missään muualla ei varmaan olisi voinut tavoittaa Precious Ramotswen rakkaan isänmaan henkeä, värejä ja tunnelmaa! Tässä BBC:n sivustolla elokuvasta, käykääpäs katsomassa! Ikävää ja surullista, että tämä ohjaus jäi Minghellan viimeiseksi, sillä hän kuoli maaliskuussa.


Muuten aamun postauksen kuvituksena pihalla kuivuvat siivoushanskat. You know.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Kuuleeko rottamies - Pest controlling

…täällä kiukkuinen rouva kaupunginlaidalta.

Tarkkailtuamme jonkun aikaa parin huoneen laitamille ilmestyviä kikkareita, päätimme soittaa pest-controllin pojille. Ei niille, jotka mainostavat tienvarressa, mutta yksille toisille. Ajatus siitä, että kanssamme alivuokralaisina asuu karvaista väkeä, sai omat karvani pystyyn. Ja äänen falsettiin. Ne jotka minut tuntevat, tietävät mistä puhun. Viimeaikaiset uutiset naapurimaassa leviävästä verenvuotokuumeesta ei ole omiaan hillitsemään häätöhaluja, päinvastoin.

Niinpä valkoinen bakkie ajoi pihaan vielä saman iltapäivän aikana ja esiin purkautui työnjohtaja myrkkymiehet kannoillaan. "Ee Mma, olette oikeassa nämä ovat rotan jätöksiä." Ja: "Ei Mma, emme voi tehdä mitään, kattonne on sen mallinen. Jätämme myrkyt nurkkiin ja toivotaan, että syötyään sitä ne kuukahtavat tuohon naapuritontille tai ainakin puskaan, ei teidän pihaan. Eikä varsinkaan katolle, sillä siitä tulee paha, paha haju, ymmärrättehän Mma."

Vilkuilin 35 helteen läpi katonrajaan, jossa karvaturrit oletettavasti viilettävät ja tulin tuskaisen tietoiseksi tulevasta. Uh-huh.

Nyt on kloriitille käyttöä. Neuroottisena henkilöitymänä kuuraan ja puunaan. Rotat levittävät ruttoa (ja kas, täällä on ollut epidemioita viime vuosina!), lavantautia, kaiken maailman verenvuotokuumeita ja ties mitä.

Onko ne nuuhkineet meidän hammasharjoja? Pomppineet puhtaiden tiskien päällä? Rypeneet pyykkikorissa? Nukkuneet kengissä? Älkää vastatko, pelkään, että arvaan jo itse…Aaargh!

Lohduttaudun sillä, mitä pest porukan johtaja sanoi lähtiissään: ”Älkää huolehtiko liikaa Mma. Talossanne ei heti ovella haise rotta. Monissa taloissa haisee, teillä ei. Ongelma ei ole niin paha. Rottia on aina, ihminen voi vain kontrolloida niiden lukumäärää.”

Silti…AAARRRRGH!!!


I had to make the phone call and wasn’t too happy about it. It became evident that we have rats. Their droppings started to increase in number and I did not want to live under the same roof with those furry friends. Or rather enemies. Of course they live up in the attic but still. Latest news from SA did no good fo my fobia, but a lot good for the pest control business!

So I called and they came during the same afternoon. They confirmed what I suspected: “Ee Mma, there are rats around. And no other that roof rats. And maybe some mice.” And: “No Mma, there is really nothing we can do, because your roof is flat. we can not go inside and do our thing. So we just leave the poison inside the house and see if they come. They might go up to the attic to die and Mma, let me tell you, you wil not be happy with the smell.”

I looked up to the roof through this 35 degree heat and knew exactly what he was talking about. Aaarrrgh!

I went and got some chlorite, cleaned all the walls. You see the rats are the ones who carry different sort of disease around: typhoid, bubonic plague, haemorrhagic fevers. Doens't sound like my favourite list of things!

I try not to over react and found some comfort in pest controllers words: “Do not worry too much Mma, there are not that many rats in your house, because I can not smell them. In many houses I can, but not here. So try not to worry too much.”

But still: AAARRRRGH!!!

tiistai 14. lokakuuta 2008

Kasvissyöntiä ja hedelmänjuontia

Lihaisia nautintoja olenkin jo esitellyt aiemmin itsenäisyyspäivän postauksessa, ja nyt tasapainotetaan tilannetta katsauksella kasvikunnan antiin.

Naudan- ja kananlihan luvatussa maassa voi saada ensituntuman, että kasvissyönti on vaikeaa. Ravintolamaailmassa se sitä voi yhtäkkiä ollakin, mutta kotikokin vaikutuspiirissä ei. On ihana tehdä vaikkapa salaatteja, kun tarjolla on monenlaisia juustoja, fetoja eri maustekastikkeissa ja au naturel, aina syötäväksi sopivia avocadoja (joita ei siis tarvitse viikkotolkulla pehmentää sipulibanaanipussissa), monta rucolalajiketta ja muita salaatteja, papuja, herneenpalkoja, sieniä, bataatteja, kurpitsoja jne jne. Huomasin vasta, että mitään kastikkeitakaan ei ole kaivannut, kun maut ovat olleet kohdallaan jo omasta takaa.


Toinen kiva asia aamupalalla ja päivän kuumotuksessa ovat mehut. Laadukkaat naapurimaasta tuotetut täysmehut, jotka houkuttavat maistamaan: viime aikojen suosikkeja Cloudy Apple ('samea' omppu-päärynämehu), Hanepoot (vaalea rypälemehu), Secrets of the valley (kirsikkaa, omppua) ja perusverigreippi, mango, appelsiini, mango-appelsiini, litchi…Itte tykkään kovasti hedelmälihaa sisältävistä mehuista, mutta Poikaselle pitää olla kirkasta, ilman ’ainetta’. Kotimaassahan laatumehujen hinnat tunnetusti hipovat pilviä, joten kiskotaan nyt niitä kaksin käsin :)



Vähän lihasta silti: Poikanen on umpirakastunut biltongiin – paikalliseen kuivalihaan. Kun sai sitä suuhunsa pitkästä aikaa, kysyi isältään: ”Mitä kalkkia tämä on?”

Iltapäivän iloja

Kun sisälämpötilakin kohoaa kolmeenkymppiin, ei jää juuri muita vaihtoehtoja kuin kaivaa esiin naistenlehtipino, tuore laku ja kylmä Grapetizer-mehu. Ja nostaa jalat yyylööös...(Olkaa huoleti, Poikanen nukkuu talon ainoassa ilmastoidussa huoneessa)






Even if it gets too hot to move inside (+30 degrees) it is always possible to grab some magazines, fresh liquorice and a cold Grapetizer. And put one's feet up...(Don't worry about the Little One - He is taking a nap in the only air-conditioned room of the house)

maanantai 13. lokakuuta 2008

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Yöllä - At Night

on kerrankin hiljaista
vain
sirkat sirittää
tähdet istuu hiljaa
kuukin kurkistaa
akvaario pulputtaa
joku inisee
surraa
ja luojan kiitos vihdoin on viileää!




At Night

It is quiet at last
only
stars sit silently
moon peaks out
aquarium bubbles away
something buzzes
in my ear

and thank heavens at last it is cool..!

Viikonloppu

aloitettiin kahvittelemalla perjantai-iltapäivänä The No 1. Ladies' Opera Housessa. Se on hauska ravintola heti Gabsin ulkopuolella. Siellä pidetään ooppera-iltoja ja muita kulttuurihäppenigejä. Paikan on avannut itse Alexander McCall-Smith heinäkuussa. Mma Ramotswe fanit ymmärtävät innostukseni. Tulevana keskiviikkona paikassa näytetään pätkiä Mma Ramotswe –elokuvasta ja elokuvan tuotantoporukkaa on paikalla. Mekin aiomme olla 60 valitun joukossa, jos mitään estettä ei tule. Toivottavasti ei tule, sillä meillä on jo piljetit kourassa :)





Lauantaina teimme visiitin Thamagan kylään, jossa on mukava community-based savipajahanke. Täydennettiin kulhokokoelmaa. Kuvassa taustalla, ylähyllyllä häämöttävä, Kalaharin San -kansan taideprojektiin liittyvä ihana teos jäi kaivelemaan. Soitan managerille ensi viikolla ja aloitan hintaneuvottelut…


Lauantai-iltana kävimme Zebra-Mamba ”jalkapallo-esityksessä” (jos Poikaselta kysytään).
Mosambikin Mambat voittivat kotijoukkueen 1-0. Ei kuvitusta sieltä, sori. Ei tullut ihan heti mieleen ottaa kameraa mukaan, mikä olikin viisasta: ennen sisäänpääsyä, lippuluukulla miehen (tyhjiin) takataskuihin ujuteltiin jo kämmentä ja minua kämmenneltiin ihan muuten vaan. Uh. Sisällä stadikalla oli huumaava huuto, mutta muuten rauhallista – sai ainakin pitää oman ruumiinsa rajat. Kai, kun kaikki häiriköt olivat aidan toisella puolella.
*******************
Poikasen tukkatyyli muuntuu moneksi ja herättää keskustelua. Pyhäaamun kahvilla lähicafessa:
-Mma, miksi ihmeessä olette laittaneet pojallenne sarvet?
-Voi hyvä Rra, minä olen pastori, en kai laittaisi pojalleni sarvia..?
-Voi, Anteeksi Mma, anteeksi, ette tietenkään, olen pahoillani, sori, sori…”
Ja ne tuntosarvet EIVÄT olleet näin pysytyssä kun edellinen keskustelu käytiin. Ihan latallaan olivat, otsaa myöten.

Sunnuntain kuumin hetki ja vähän jo viilenevää iltaakin hujahti Mokolodi Nature Reservessä. Elukat piileksivät puskissa tuskissaan. Poikanen väitti kyllä nähneensä kolme leijonaa: ruskean, sinisen ja punaharmaan. Aika hyvin puistossa, jossa ei leijonia pitäisi olla?! Ilmankos hän villisti laukkaavan mielikuvituksen uuvuttamana nukahtikin takapenkille ennen porttia. Äiti torkahti muuten vaan. Että niin jännittävä game-drive tällä kertaa..! Kylmät juomat ja lämmin Marula Apple Crumble palauttivat tähän maailmaan. Kuva ei missään tapauksessa tee oikeutta herkulliselle omppumurustelulle! Listalla oli myös perinneruokia: kananjalkoja, mopane-toukkia ja kanansisälmyksiä. Ehkä ensi kerralla. Ehkä ei.



Nyt lämmitellään uunissa eilistä intialaista. Herkullista iltaa ja reipasta alkavaa viikkoa itse kullekin!

******************

We started our weekend by having a coffee at The No 1. Ladie’s Opera Housessa. It is a cute place just outskirts of Gabs. They serve coffee and good food as well as treat their guests with different sort of happenings, such as opera, concerts movies. Next Wednesday they hold a movie night and show parts of Mma Ramotswe movie. Some of the production team of the movie will be present. We are also going :)


On Saturday we visited Thamaga village. They have a community-based pottery there. We did some shopping and wondered about one painting. It was an intriguing piece of art by a San- artist. Let’s sleep over night and see what happens. I shall call the manager next week and ask about it.

We also went to see soccer on Saturday evening. It was Mosambique Mambas against home team Zebras. Mambas won 1-0. No pics from the game. We were wise enough to leave the camera home. It was a good desicion, since some guys tried to rob my husband by slipping their hand in his (empty) back-pockets when he was getting tickets. And I got my fare share of touching myself. Uh. It was nice to be inside the stadium, although the crowd was noisy. But I prefer noisy over touchy.

Little One’s hair-do provokes conversation. On Sunday morning one gentleman asked me why I wanted my son to have horns. I explained that they are not horns, but rather antennas, and they imitate himba-peoples’ hairdo. I added that I am a pastor and wouldn’t want to send the wrong message, would I?! Gentleman was very apologetic: “Of course You wouldn’t Mma, I do apologize…” (I have to add that the antennas were not up like in this picture when we had our discussion!)

We also visited Mokolodi Nature Reserve on Sunday. It was such a hot moment of the day, all animals were hiding in the bush. Little one fell asleep after seeing ‘three lions’ (red, blue and brown). I also took a little nap before entering the camp. I wouldn’t exactly call that an exciting game drive..! Cold drinks and a wonderfully delicious Marula Apple Crumble made the day! Picture don’t do justice to this treat.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Määki oon Onnellinen!

totesi Poikanen, kun sanoin, että onpa äiti onnellinen, että Martti Ahtisaari on saanut Nobelin Rauhanpalkinnon!

Luin uutisisista, että Ahtisaari itse nimesi pitkän työn Namibiassa itselleen tärkeimmäksi vuosikymmenten rauhantyössä. Se työ johti Namibian riippumattomuuteen Etelä-Afrikasta vuonna 1990.


The Nobel committee commended former president of Finland, Martti Ahtisaari, "for his important efforts, on several continents and over more than three decades, to resolve international conflicts".


Ahtisaari himself thought his biggest achievement was in Namibia: "It was absolutely the most important because it took such a long time." Ahtisaari helped supervise the move to independence from South Africa in the late 70s and supervised framing free and fair elections. Namibia made him an honorary citizen.



Meidän pihan kyyhkyset pakenivat paparazzia, mutta yhdymme Nobelistin onnittelijoihin tällä symbolisella otoksella aidastamme :)

Kaupunginlaita nukahtaa iltapäivän kuumuuteen...

...mutta sitä ennen hieman perhos- ja lintubongailua omalla pihalla. Auringosta häikäistymistä. Takana myös aamun parturikeikka ja Poikasen vahvistettu letitys. Ostarilla pörräämistä, vartijoiden (Mma & Rra) kanssa rupattelua, jätskiä lapselle ja uusi hamonen äidille. Kuivui silkkisenä narulla ennen kuin ehdin sanoa kissa.







Friday morning with some bird and butterfly watching. Wondering the hot hot sun and the blue blue sky. We also went to barber's shop to fix Little One's hair. Spent some time chatting with friendly guards (Mma & Rra) at near-by mall. Got an ice cream for Little One and a pretty pretty skirt for Mommy.

Toukkarallia metamorfoosia odotellessa

Hirvittävän huvittava toukkaralli on meneillään kolmatta vuorokautta. Iltaisin ne ilmestyvät raoistaan talon länsilaidalta ja suuntaavat pontevasti yli olkkarin lattian itälaidalta ulos. Niillä on selvä suunta ja ajatus asiastaan, meidän talo vaan sattuu olemaan niiden kulkureitin tiellä. Ulospääsyä helpottaakseni ajattelin avata pation oven yhdelle, mutta tyyppipä luikahtikin oven alta. Itäpuoli vetää.

Sängyssä illalla lukiessani näin jotain vilahtavan nopeasti silmieni editse. Vilkaisu lattialle, ja jotenkin näky ei yllättänyt: toukkahan se siinä! Etenemässä tiukoin vedoin, suorin vartaloin kohti itää.

Yön työtunteina mies oli seurannut avaran cityluonnon draaman kaarta: kuinka hämähäkki oli yrittänyt kietoa toukkaa pakettiin, mutta kuinka toukka oli vetreästi paennut satimesta. Auringonnousua kohti, tietenkin.


Mitäköhän näistäkin reippaista suunnistajista kehittyy? Jotain upeita siivekkäitä varmaan. Violetin ihana Metamorfoosi -taulu katselee tätäkin menoa aitiopaikalla, olkkarimme länsiseinällä.




Waiting for metamorphosis

We have had an interesting show on-going in our living room for three days. Black, thick, worms appear from the west side of our living room and start approaching the east side of it. They are moving forward with such confidence and force that it is evitable that these guys know what they are doing and where they are going. It just happens that our house is standing on their way. I even tried to open our patio door to one of these wonderers, but he slipped under it ever so quickly.

As I was reading in bed before going to sleep I suddenly realized that something went pass my eyes very fast. Somehow I wasn’t surprised of what I found: another worm, riding to the east!

Husband who worked late had the opportunity to stare at exciting hunt: a spider tried to wrap one of these worms for later dinner. But the worm escaped, and by now you may guess what direction it took. Yep, to the sunrise.

I wonder what will turn out of these strong creatures? Something wonderfully colorful, I suspect. Violet’s beautiful Metamorphosis –painting is watching over everything in front row, the west side wall of our living room.

torstai 9. lokakuuta 2008

Nyt iski

koirakuume! Sitä on lämmitelty jo ennen tänne tuloa, arvuuttelemalla asuinalueen turvallisuutta ja vahtikoiran tarvetta. Tienoo kyllä on osoittautunut turvaisaksi, mutta oma reipas räksy pihassa kuuluu asiaan täällä.

Niinpä silmäni eksyivät Advertiserin (paikallisen ilmineerauslehen) myydään elukoita -palstalle. Sieltä saisi terhakoita Jack Russelin pentuja 800 pulalla (n 80 euroa). Rokotettuina, madotettuina. Poikanen keksi jo nimenkin.

Nyt saa syytää kommenttilootaan perusteita sille, että Jaskaa ei meille haeta. Nämä ilmeiset järkisyyt pyöritimme jo päissämme:

-reissataan paljon rajojen yli, mihin Jaska siksi aikaa?

-siitä luopuminen ensi syksynä olisi tiukkaa (vai kuka muka raskii tunkea pikku Jaskan lentokoneen uumeniin >20 tunniksi)

- se on pentu, eikä se kasva alle vuodessa vahtikoiraksi (kasvaako Jaskat koskaan?! Luonteeltaan kyllä)

Mutta silti…Ehdotin miehelle, että jos vaan käytäis katsomassa niitä. Järkevällä äänellä hän vastasi: ”Tiiät varsin hyvin itekki, että se ’vaan kattominen’ ei riitä”. Huoh.



Thinking about getting a Dog

Yep. Even before we came here, we thought about the possibility of having a watch dog. We decided to check the neighborhood first, just to see if it would be necessary to have one. Our area is safe and many families don’t have dogs barking at their yards – but many do.

Anyway, I sort checked out Advertiser’s ‘Animals’ section and what did I find: Jack Russel puppies for 800 Pula (80 euros)! Vaccinated, dewormed. Little One has already picked a name.

Feel free to talk us out of it. We already did some of the reasoning ourselves:

- we travel a lot: who will take care of our Jacko when we go?

- it would be so hard to leave it behind next year. And the thought of pushing little Jack inside a big planes stomach for hours and hours is not that appealing either. Poor thing!

- It is still a puppy and will not make a watch dog during this year.

But still…I suggested to husband that what if we went and just would take a quick look at those puppies. He said to me: “Honey, you know perfectly well that ‘just taking a look’ at those puppies will never be enough.”

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Kuvauksia ja osumia ilta-auringossa










Iltaviiden aurinko on lempein, nätein väriltään ja sävyltään. Siedettävin säteiltään.
Poseerasimme ja räpsyttelimme sen valossa Poikasen kanssa.

The five o'clock evening sun casts the most beautiful, gentle light over everything.
We posed and took some snapshots in that.

tiistai 7. lokakuuta 2008