tiistai 30. syyskuuta 2008

Botswanan 42. Itsenäisyyspäivän aattona




...nautiskeltiin hyvää ruokaa, viiniä, seuraa...Kuvat kertokoon enemmän kuin sanat.


At the eve of Independence Day we enjoyed some excellent beef, good wine and great company. Let the pictures do the telling.




maanantai 29. syyskuuta 2008

Kavereita - Friends!















Tänään kävimme kirkon ylläpitämässä päiväkodissa lähikylässä. Poikanen nautti toisten natiaisten seurasta! Hänet otettiin porukkaan mukaan ihanasti. Isommat huolehtivat hellästi ohjaten tästä intoa piukassa pomppivasta uudesta kaverista. Tyttöystäväkin löytyi. Olisittepa nähneet ne piiitkät katseet ja hellän käsikädessä kävelyn!

Päiväkoti on tarkoitettu sekä perheissään asvuille, että orpoutuneille lapsille. Osa perheistä on ottanut lapsensa pois päiväkodista, etteivät he tulisi leimatuksi. Vierailu herätteli moniaita ajatuksia, joista päällimmäisenä kiitollisuus näiden lasten ilosta ja hyvinvoinnista. Poikanen haluaa jo takaisin. Ja kaverit huusivat lähtiissä: Nähdään huomenna!

Today we paid a visit to church's day care center. Our Little One enjoyed playing with other children so much! Everyone took him in so nicely. Bigger childen took genlty care of this enthusiastic new kid. He even found a little girl friend. You should have wittnessed those looong looks and holding hands!

Day care center is meant for children who live with their families and also to children who are orphans. We heard that some of the families had taken their kids away from the day care because of being afraid of the stigma.

Our visit was good. It was good to see how well these children were doing, how happy they were. Little One insists going back immediately. New Friends shouted us on our way out: See You tomorrow!

lauantai 27. syyskuuta 2008

Kotoutumista ja aklimatisoitumista

voisi kai sanoa parissa viikossa jo tapahtuneen, koskapa

*25-30 tuntuu maltilliselta lämpötilalta

*jokaista lattian kautta käynyttä suuhun päätyvää asiaa ei panna pois/pesuun

*paljain jaloin tuntuu aivan luontevalta tallustaa tomuisilla ja klähmäisillä lattioilla

* reippahasti puistelevan ranneliikkeen suorittaa automaattisesti jokaiselle vaateparrelle, jota päälleen kiskoo (jotta hyppyhämikset hyppisivät vähemmäksi)

* oman portin kolahduksen tunnistaa lähipihojen porteista

* viikonloppujen ja arki-iltojenkin basso-älämölöön voi nukahtaa

* silmä on tottunut seinien vakituisiin koloihin/paukamiin, ja havaitsee uusien, liikkuvaisten sellaisten ilmestymisen kulmallaakin

* naapureiden äänekkään keskustelun tunnistaa tulevan aidan tuolta puolen, vaikka kuinka vaikuttaisi siltä, että omalla patiolla on pystytetty bileet

* yöhälytyksen pitkän numerosarjan osaa näppäillä jo ulkoa

* meinaa melkein unohtaa pysähtyä jokaisen keväässä kukkivan puun äärelle.

Tänään olemme jo tehneet pitkän kävelylenkin kotikulmilla, odottaneet turhaan kultakalamyyjän ilmestymistä myyntipaikalleen puun alle, käyneet kivassa kahvilassa kanelipullalla ja tanssineet PMMPn tahtiin. Nyt päikkäreille.






Some acclimatizing must have happened during the past couple of weeks, since

* 25-30 degrees of Celsius feels moderate temperature

* not every piece of cutlery/food that goes through the floor is destined to go to garbage or wash, but to mouth where it was meant to go anyway

* it feels just fine stamping on the dusty floors barefoot

* one automatically makes a quick wrist movement to shake off little spiders from clothing before getting dressed

* one recognizes the sound of our gate and don’t mistake it for neighbor’s

* it is easy to fall asleep even if some loud music is in the air

* eye has gotten used to regular holes and bumps in the walls and catches new ones easily (which usually move)

* one can tell that loudly speaking neighbors are in their own garden, even though it seems as someone brought their party to our patio

* one almost forgets to stop and admire every pretty blooming tree

Our Saturday so far: taking a long walk in our neighbourhood, waiting the Gold Fish Lady to appear (she did not), having a good coffee and juicy Cinnamon Bun in cute coffee shop. Some wild dancing in cool living room. Now off to nap.

Ihana, hidas perjantai

vietettiin eilen. Nukuttiin tavallista pidempään (kasiin), syötiin aamiaista yhdessä, joogailtiin ja diipailtiin. Mies tormistautui työpaikan kautta reissunpäälle, mutta me pojan kanssa jatkoimme samaa rataa aina päikkäreihin ja hyvästi niiden jälkeenkin.

Kuuma päivä, joka piti sisällään menestyksekästä liskojen bongailua, käveleskelyä, pieniä pihahommia, pyykkiä. Pyykkikonekin rentoili, sillä kolmenkymmenen minuutin pikaohjelma otti siltä tänään lähemmäs kolme tuntia. Mutta meillähän ei ollut tänään kiire. Ellei sitten patiolla istuskelua, mehun juomista, kukkien ja itsemme kastelua lasketa. Syötiin hyvää ruokaa ja leikittiin. Poika lauloi paljon ja lauloimme yhdessä. Ihana päivä ja ilta.

Olin ajatellut Poikasen nukkuessa viettää toisenlaista laatuaikaa Sinkkuelämän, vaahtokarkkien ja Marianne-levyn parissa. Mutta juuri kun oli syöty, pimeni. Alkoi sähkökatkos, joka jatkui ja jatkui…eikä se ollut vaan naapuruston, vaan koko maan kattava.

Ja taas me laulettiin. Nyt kynttilänvalossa. Tehtiin legotaloja, syötiin iltapala, soitettiin iskälle pohjoiseen. Ja katsottiin sitten yhdessä pingviini elokuvaa sängyssä, sen kun läppärin akku antoi myöten. Näin sen pitikin mennä: saatiin laatuaikaa oman palleron kanssa yöhön asti. Ja onhan hän paljon makiampi kuin vaahtikset.



Such a Lovely, slow Friday

was here yesterday. We slept in (until eightish), had a nice breakfastst together, just took it very loosely. Husband didn’t take off for work until noon. We continued taking it easy with Little One. It was a hothot day filled with succesful gecko hunt, walking around, doing little garden work and laundry. Even the laundry machine took it slowly: 30 min quick wash took almost three hours today.

We waited, sat in the shade, drank some juice, watered flowers and poured some on ourselves too. Had good food and plenty of time just for playing. Son wanted to sing a lot. What a lovely day and night.

I had serious intentions to see a girly movie and enjoy some excellent Finnish chocolate after Little One would be gone to sleep. But just as we finished our dinner, darkness fell. Not only in our neighborhood but in whole of the country as it turned out. Power was out for the rest of the evening.

And so we sang again. Played with legos, had a candle light evening snack. Called to Daddy who is up in the north. Then we watched movie about penguins together in bed, until my laptop’s battery was all worn out. I still call that quality time - cuddling in bed with my Little One. He is sweeter than any marshmallow could ever be.

torstai 25. syyskuuta 2008

Kun mummu tekee musta pullaa

Poikanen on havainnut, että Suomen kodin arjen ihmiset ovat nyt kauempana, ei kosketusetäisyydellä. Hän on tänään puhellut paljon ystävistään ja läheisistä, halunnut katsella kuvia serkuista ja jutella kesän leikeistä. Miettinyt, että huomenna mennään kavereitten luo. Hellyttävää oli kuulla muistelua siitä, että ”on mukavaa kun mummu tekee musta pullaa”.

Sitten tehtiin toisistamme pullaa, pantiin rusinoita ja leikattiin. Eihän siitä koskaan tule yhtä hyvä kuin mummun leipomana, mutta kelpasi tähän hätään.

Voimasanana Poikasella on käytössä ”voi harmi ja hitto”. Analysoi senkin tuossa ohimennen: ”Haami on kun itkettää. Hitto on kun ei saa kattoa viteota.”

Terveisiä siis kaikille rakkaille! Tänään erityisesti Karhulan Mummolle, synttärisankarittarelle. Haami ja hitto sentään, kun ei päästä onnittelemaan halausetäisyydeltä. Varsinkaan, kun ”vaali on tehny ihan kakun valmasti”.


Pomppii uudessa paidassaan

Ääniä, tuoksuja

Alexandra Fuller aloittaa kirjansa ”Ei hunnigolle tänään” kuvailemalla niiin elävästi Afrikalle ominaisia tuoksuja ja ääniä. Itse erityisesti tuoksuihmisenä tunnistan myös ne selvästi ja koen olevani etuoikeutettu kun tänäänkin

aamunkoitteessa linnut aloittavat päivänsä moniäänisellä laulullaan, kyyhkynen kujertaa kuin pöllövauva

jota ennen kukko on jo kiekaissut

joku polttaa piharoskia lähellä, savunhaju tunkee vastaheränneen nenään

tienvarsigrilliä viritellään jo, ja palaneen rasvan ja lihan käry sekoittuu kaikkialla leijuvan kuuman hiekkapölyn kaikkialle tunkevaan tuoksuun

ennen ja jälkeen auringonlaskun kukkivat kukat tuoksuvat ihanasti

ja jos joku kastelee pihaa ja puutarhaansa, kuivan maan ja raikkaan veden muodostama elämältä tuoksuva liitto on ihana.

Sateen tuoksu on oma lukunsa ja siihen palataan jos ja kun sateet alkavat.

ps. Tämän päivän kaupunki Afrikkaan kuuluvat myös olennaisesti hälyjen äänet. Autojen ja talojen hälytykset laukeilevat milloin mistäkin syystä. Meillä se syy oli eräänä aamuna 96 senttinen nappisilmä, joka kielloista huolimatta sittenkin päätti kokeilla, että alkaako ujellus ja tulevatko vartijat todella, jos tästä vähän hipaisee… Ujellus alkoi ja vartijat tulivat. Luulen, että uteliaisuus on tyydyttynyt vähäksi aikaa - ainakin sen nappulan osalta.



Sounds, scents


Alexandra Fuller writes in her book “Don’t Let’s Go to the Dogs Tonight” about sounds and scents that are so characteristic to Africa. I also recognize those and feel privileged to be able to

hear the birds early in the morning singing se beautifully

wake up to rooster’s cuckoo (not too early though)

smell smoke that comes from the neighborhood

smell the roadside braai’s scents of burning meat and grease, as it mixes with the dry smell of
dust

feel the wonderful scent of garden flowers at dawn and dusk

smell the earthly scent of watering, the scent that comes from dry land and water mixing.

The scent of Rain is completely a thing of its own and we shall return to that if and when the rains start.

ps. One of the characteristic sounds of modern Africa are the sounds of alarms. They go off all the time in cars and in houses for whatever reason. Our house alarm went off the other morning because of certain little dude. We told him not to tamper the buttons on the walls. He decided to give it a test anyway just to see if the sound is loud and if the security company’s guards will come. Well, the sound of alarm was loud and the guards came. I believe that curiosity has been fulfilled for at least little while.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kotirouva ilahtuu ja ihmettelee

Täyspäiväisenä kotiäitinä ilahdun täällä jatkuvasti siitä, että

- tuoreita kukkia kasvaa omassa pihassa ja niitä saa maljoihin
- edellä mainitut kukat tuoksuvat huumaavasti kun päivän kuumuus ja pöly on laskeutunut
- ihmiset tervehtivät ja pysähtyvät rupattelemaan
- ruoka on hyvää ja marketeista saa tuoreita ihania kasviksia ja hyviä lihoja. Ylipäätään kaikkea mitä toivoa voi.
- ravintoloissa saa törkeän hyvä ruokaa suht edullisesti
- upeita sisustustavaroita, kankaita ja muita tuotteita saa edullisesti kaupoista ja suoraan tuottajilta.
- että ei tarvitse arpoa, mitä tänään puetaan

...ja ihmettelen, että

- pienimmänkin asian hoitamiseen menee matkoineen pari tuntia
- Hiluxit ja Combi-taksit vaikuttavat aina olevan etuoikeutettuja, tulivatpa mistä suunnasta tahansa tai minkä värisen liikennevalon takaa tahansa
- verhokoukkuja on vain yhtä mallia ja verhot eivät niissä pysy (ainakaan jos haluaa avata ja sulkea niitä)
- vaikka kuinka luutuaa, hiekkapöly on tunkenut tiensä joka paikkaan seuraavaan iltaan mennessä
- Kaupan A maito happanee matkalla kaupasta kotia mutta kaupan B maito ei. Kaupasta A saa vain täysrasva-maitoa ja kaupasta B myös rasvatonta
- Kaupassa A pakasteet ovat sulia lähtökohtaisesti mutta lihatiski priimaa
- Kaupassa B ei live-lihatiskiä ole, mutta pakasteet ovat umpijäässä
- Kolmen edellisen kohdan seurauksena on käytävä molemmissa kaupoissa (vrt. kohta 1 ihmetyslistassa)
- Oma ekologinen jalanjälki jättää tuntuvan painauman, halusitpa tai et. Kierrätystä ei täällä harrasteta.








Housewife’s Joys and Sorrows

As a stay-home-mom I am constantly delighted by the fact that

- our garden hosts most beautiful flower bushes and I can always get those flowers to the table
- the flowers mentioned above spread the most beautiful scent after the dusk, after the dust has fallen down
- people greet you and want to share a few words
- juice, food and fresh veggies are excellent both in the shops and in the restaurants
- one can get pretty decoration for your home from shops or from the makers themselves
- one doesn’t have to spend ages to think what would be the smartest thing to wear today

But I also have to wonder the fact that

- It takes at least a few hours to run even the smallest errand
- Hilux and Combi-taxes always seem to have the right of way. No matter from which direction they come from or weather the robot is green or red
- one can hang her curtains in one way and one way only. That way doesn’t really work if you actually want to open those curtains
- the dust takes over in matter of hours - no matter how often one cleans the floors
- milk from the grocery shop A goes bad before you reach home. Milk from grocery shop B stays fine for days. From the shop A one finds only full-fat milk. From the shop B one also finds fat-free milk.
- in the grocery shop A all the forzen goods are melted. But luckily they have a superb meat department that sells cold meat.
- in the shop B they don’t have a meat counter but they do keep their frozens frozen.
- because of the three facts above one needs to visit both grocery shops ( see the first dash in this chapter)
- one quickly learns the actual size of one’s ecological footprint. And the sight of that is not pretty. There is no such thing as recycling.

Huomenta ja kukkuu!











tiistai 23. syyskuuta 2008

Ressitöntä menoa

Tänään repesimme edessä ajavan auton takapuskuri tarralle: I can’t be stressed because I am blessed.


Repesimme, koska olimme kaksi päivää hikisinä mutta iloisina suhanneet sunnuntaina saapuneen ystävämme kanssa pääkaupungin ja lentokentän väliä, jäljestäen hänen matkalaukkua. Muutamia tuokioita olimme myös roikkuneet puhelimessa, odottaen vuoroamme turhaan (tietämättä, että lentokentän puhelinkaapeli on rikkipoikki).

Monien, monien mutkien jälkeen hän tänään iltapäivällä sai YLLÄTTÄVÄN soiton virkailijalta ”It’s me from the airport, your luggage is here!” Taas kentälle. Laukku haltuun ja kotimatkalla auton peräpuskurin tarra muistutti, että turha ressata, asioilla on tapana järjestyä.


Kotieläin asiakin on järjestynyt. Lämmenneet kelit tuovat eloa elämään ja neliöihin. Kuvassa innon kiljahduksia aiheuttanut ystävä, jonka Poikanen risti ”Seepraksi”. No, onhan sillä raidalliset jalat.




Muuten päivään mahtui pation lakaisua. Vanhanaikaisen värisiä kukkia ja lehtiä.



Uusien kasvien istuttelua.



Kotimaan ammuskelu-uutisesta järkyttymistä.

***********************

We had been driving between city and apirport for two days, trying to find out what had happened to our frind’s luggage (which has been missing since her ariival at Sunday). We had been calling to air port offices each time a plane landed, just to check if the delsey will show up. They insested that there is no Delsey, but how about a Samsonite?

After many, many discussions she got a phone call today. It was from airport. Lady greeted: “It’s me from the airport, your luggage is here!” Off to the airport again. It is a good thing that we live quite close to it.


So we got the Delsey. As we were driving home, previously mentioned bumper sticker reminded us that things usually take their course just fine. Weather we stress or not.

Our pet situation has taken its right course. You can see K’s new friend in picture. He named it “Zebra”. Well, the thing has striped legs, doesn’t it?!


Rest of the day was relaxed. Taken care of beautiful dry leaves on the patio. Planting new flowers to the garden.

The shocker came when opening the internet newspaper and talking to relatives on the phone . There had been a school shooting in Finland. There are really no words to comment that.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Happy Sunny Sunday

Tänään(kin) on ollut paisteista. Pyykit kuivuvat narulla, ennen kuin ehdin ripustusmatkalta takaisin sisälle. Edellisessä ei ole juurikaan liioittelua. Kun ilma on linnunmaitoa ja sitä liikuttelee pieni tuuli, lakanat ovat kuivat alta aikayksikön.

INNOissamme olohuoneen sisustuksesta. Sohva on pehmiä ja mukava oleskella. Olisi vieläkin mukavampi, ellei olisi hajonnut heti kättelyssä. Vaihtoon taitaa mennä, mikä tietää pitkähköä odotusaikaa kun uusi soffa tulee naapurimaasta. Oli vaikea löytää vuodesohvaa. Kuvassa oleva yksilö on Gaboronen kahdesta vuodesohvasta se toinen. Toinen oli aivan liian Mr Bond meidän makuumme. Mutta jos uutta ei saada tai tuo ei tule kuntoon, on aika viritellä mustekynäaseet ja solmioneulatainnuttimet.


Ensimmäinen ystävä on tulossa meille. Hän, jonka luona olemme olleet täällä itse vieraina. Illalla luvassa siis yhdessäoloa, muisteloita, hyvää ruokaa.



****************************************


Sunny day again. Not too hot though. A little breeze takes care of the white linen, drying outside. It gets dry before I get back inside again. Almost.


We are happy about out new livingroom furniture. The sleeper coach is comfortable and nice. Would be a lot nicer if it didn't brake on the first day. It was diffucult enough to find a sleeper couch in Gaborone. We found only this one and one other. The other was too much of a 'James Bond' for us. But if ours cannot be fixed we just might have to get use to the theme of 007.


A first friend is coming today. She is the one who used to live here and we visited her. Can't wait for tonight: spending time together, recalling the past, eating good food.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Funny signs - Hupaisia kylttejä kartsalta

Afrikassa ilahduttaa moni asia. Yksi arkisimmista on mainonta. En tarkoita ylikansallisten yhtiöiden marketingia, vaan paikallisten yrittäjien markkinointitaktiikoita. Kotimme läheltä saamme rottia, torakoita ja muita jyrsijöitä (tai niiden häädäntää), ammattimaista videotallenusta ja muovi-ihmisiä. Mitä muuta ihminen voi Afrikankaan auringon alla tarvita?


There are many delightful things in Africa. One that you meet every day is marketing. I don’t mean multi-national companies marketing, but local enterpreneur’s marketing tactics. They really get to the point. It is safe to know that in our neighbourhood we can get rats, termites and other rodents (or maybe the pest control to get rid of them?), as well as professional film production and plastics people. What more can You ask?

ps. Norwegians - save that pest-control number for future purposes!








perjantai 19. syyskuuta 2008

Ilta Tanssi - Night Dance











Makumaailmat kohtaavat

Tänään kirmasimme heti aamusta huonekaluliikkeitä koluamaan. Paikallisen tyylin jo ennakkoon tuntien emme hämmästelleet vallitsevaa Dynastia-meininkiä. ”Yksinkertaisempaa, yksinkertaisempaa” hoimme hokemasta päästyämme myyjille. Meidän makuamme hivelevimmän kalut olivat aina ne halvimmat (jee!), krumeluurittomimmat ja kiillottomimmat.

Kompromissien seurauksena kotimme sisustuu alkuun soffalla, nojatuolilla ja varsin muikealla ruokaryhmällä. Jälkimmäisin ehkä selkein osoitus siitä, mitä koko päivän shoppailu 35 asteen helteessä teettää: makumaailmat alkavat pakostakin kohdata. Tai oma makumme parantua, jos paikallisilta kysytään.

Iloinen ostos oli tienvarsikaupan rottinkikalusto. Kaksi tukevaa tuolia ja suloinen pöytä päätyvät patiolle. Niissä sitten voimme istuksia ja kuunnella iltaa ja katsella pihaa.

Jossa muuten kasvaa pelottava kynsipuu.







Different worlds of Taste collide

Today we rushed to get some furniture. We already had a clue about local style which differs signifigantly from Scandinavian simplicity. So we were not too surprised about Dynasty-style interiors. “Simpler, please, simpler” we kept telling to everyone. Things that were most to our liking were always the cheapest ones. And the ones without any glitter or glamour.

After compromising a great deal we ended up buying a sofa, a recliner and quite a funky dinette. The latter is propably the clearest sing of what shopping in 35 degrees heat might do to a person: The worlds of taste are bound to meet at some point. And we reached that point when meeting our dining table. Some people might say that our taste got better.


The happiest buy was a coachwork set from a road side shop. Two great chairs and a cute table. It will be so nice to sit on those chairs and listen to the night and look at the yard.

By the way: there grows a frightening Nail Tree in our yard.

torstai 18. syyskuuta 2008

Kauneutta katsojan silmässä - Beauty In the Eye of the Beholder
















Palvelukseen halutaan paimenhenkilö

Aamulla tuli tuuli. Pyöritteli ennestäänkin tomuista pihaa ja lennätteli kuivia kukkia ja lehtiä ympäriinsä. Toi viileän tuulahduksen, jonka visiitti päättyi puolenpäivän helteeseen. Kuumimman hetken pysyteltiin pois pihalta ja minä heiluttelin lämpimikseni luutua sisällä. Merkittävä määrä edellä mainittua tomua tarttui moppiin.

Edistystä liskojahdissa. Nyt tiedetään, missä ne mieluiten luuraavat. Osataan mennä kytikselle oikeaan aikaan ja paikkaan. K:n mielestä meidän pitää odottaa reippaampia liskoja. Nämä nykyiset ovat ujoja, kun säntäävät tiehensä. Kuollut linnunpoika patiolla ihmetytti kovasti, mistä se siihen oli lennähtänyt?

Päiväkahvilla hoksasin, että paikallisessa ilmoituslehdessä haettiin työntekijöitä. Arkkitehtiä, insnööriä, taloudenhoitajaa ja kampaajaa kaivattiin kiihkeästi. Botswanassa korkeasti arvostettu karjatalous ei sekään pyöri ilman toimihenkilöitä, kokonainen oma osasto työnhakuilmoituksia onkin suunnattu heille. Suurin osa kuulutti paimenpoikia, mutta yksi sukupuolisensitiivinen farmari haki nimenomaan paimenhenkilöitä (herd persons). Kesätöitä, anyone?





Wanted: a Herd Person

The wind came this morning. It whirled around in our dusty yard and made a mess of dry flowers and leaves. It was a short cool period and it ended sharp at noon. We went inside. Little K watched his favorite movie and I cleaned up the house. Huge amount of previously mentioned dust was swept away.

We are progressing in our gekko hunt. Now we know where they like to hide. One of us talks constantly about how we could catch one easily. We just need to find a brave one and it will come to us. Those seen so far are shy gekkos. Liltte K was touched by a dead birdie he found on our patio.

I noticed from a local advertiser that people are in need of work and workers. Architects, engineers, hair dressers, domestic workers were urgently needed. Cattle is Huge in Botswana and a lot of people are needed in industry. Many farmers wanted herd boys but one needed “a herd person”. I thought him/her to be so gender sensitive in such a surprising area. Anyone there in need of a summerjob?

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Tuollahan pyöläilee Läikkösen Kimi!

Pitkin päikkäreiden, tuloksettomien liskojahtien ja lämpimän ihmettelyn päätteeksi kirmasimme ostoksille suureen ostariin, Game Cityyn. Sieltä saimme urgent-listalla olevia asioita näppärästi saman katon alta: leivänpaahtimen, mopin, tuoleja, mattoja, kylmälaukun, lisää mattoja...

Illallinen nautittiin portugalilaisravintolassa, jossa K hurmuroi jälleen. Yllätti meidätkin tervehtimällä tarjoilijarouvaa sujuvasti "DumelaMma!" ja asianmukaisen vastauksen jälkeen hän vielä vahvisti morjenstelun varsin maskuliinisella nyrkkitervehdyksellä "Shoooo!" Siinä tujautetaan pehmeästi nyrkit vastakkain ja lausutaan tuo shoooo pitkään ja nousevasti. Tämän kaiken on pätkä imenyt puolessatoista vuorokaudessa. Tarjoilijaherra ihmettyi, että puhuukos tämä ipana tosissaan Afrikan murretta?! Vakuutettiin, että ihan kohta puhuu, ehkä jo ensi kerralla kun tavataan.

Kotiin ajeltiin alkavissa iltahämärissä. Pimenevä tienoo ei estänyt poikasta tekemstä teräviä havaintoja uudesta kotikaupungistaan. Katujen laidoilla juoksenteli vuohia. Isoja maastureita oli monta. Lippuja liehui. Kaiken kruunuksi tien poskessa kurvaili kuulemma Räikkösen Kimi. Emme kuskin kanssa ehtineet tätä julkkishavaintoa vahvistaa, mutta takapenkin todistuksen mukaan Kimi meni polkupyörällään, keltainen liivi päällä. Onkohan se vaihtanut tallia?


* * *

Today we went shopping for everything that is needed urgently in this empty house of ours. We went to a huge Mall, and got practically everything under the same roof. Big furniture is still missing but many small but important goods are here.

After some heavy shopping we went to have a dinner at a portuguese restaurant. Little K charmed our waitress by greeting her "DumelaMma", Good day Madam, in setswana language. After this he even made a local "fist greeting", with appropriate "Shoooo" - a sound that comes with this specially masculine greeting! He totally surprised us all with this behaviur. Most of all us parents! Waiter wanted to know if we were teaching the kid to speak the local language. We assured that we don't have ability to do that. Apparently he simply sucks everything interesting around him. That's our Boy!

Ensimmäisen päivän tunnelmia








tiistai 16. syyskuuta 2008

Miksei me lennettykään taivaassa?

kyseli poika, kun virkosi uupuneen unestaan viimeisen lennon rullatessa kiitoradalla ennen complete stoppia. Hän oli urvahtanut sopivasti juuri ennen nousua, eli kirjaimellisesti nukkui onnensa ohi! Aivan kuin ei sitä lentämisen onnea olisi jo ollut ennen tuotakin.

Oli nimittäin matkattu jo liki vuorokausi, urheasti jonotettu ja lennetty, syöty yhtiöiden eväitä, mobilisoitu väkeä transit -halleissa Mörkö se Lähti Piiriin laululeikkiin ja jaksettu kentillä aidosti ihmetellä joka ainoaa LENTOKONETTA! Lähimmäiset lähellä ja kaukana mainoivat mainiota irokeesitukkaista muksua, joka tuli tykö ja teki tuttavuutta yli kaikkien rajojen.

Matka meni siis mukavasti, suorastaan yli odotusten. Jos alle kolmivuotiaan uhkaikäisen kanssa mannerten välinen matkustaminen on näin vaivatonta, niin lisää tänne vaan!

Nyt on koitiuduttu. Ihmetelty taloa, suunniteltu sistustusta. Käyty ostamassa sänky ja vuodevaatteet. Iski on ruokkinut perheen luottoketjun ravintolassa. Illan kohokohta pojalle oli pihan ötököiden tuijaaminen uudella taskulampulla. Illan pimeydessä bongasimme muun muassa ”nokkalaisen”. Poika kirmasi juottamassa kuvitteellisille toukille mehua. Mies ylpeili laitetusta pihasta – täydestä syystäkin! Itse sekoilin talon sokkeloisissa huoneissa ja haahuilin päämäärättömänä geishapala suussa. Mutta kaikki olemme yhtä onnellista silkasta jälleen näkemisen riemusta!



Little one woke up just before our LAST flight had landed and 'aircraft reached its complete stop'. He had fallen a sleep before it took off, so he sort of missed it all. I have to wonder though, what would have been so important to catch on this last stretch. As if we didn't have enough sitting in the plane to begin with!

Our flights went so well! I couldn't believe it. Little K charmed everyone, weather on transit halls or in the plane. He even organized a sing-together and got some people along to sing with him!

Rest of the day and much of the night have been hectic. We have been busy getting to know the house. K was busy chasing new bugs with his torch. Daddy was busy showing us all the wonders he did with the garden. I was busy just wondering around and chewing some excellent Finnish chockolate. One thing is sure though: we are all blissfully happy to be together again!

maanantai 15. syyskuuta 2008

Hei me lennetään

...tänään yön yli Münchenin ja Johannesburgin kautta kotiin Gaboroneen, jossa iskä jo meitä odottelee.

Kotitalo Suomessa on vuokrattu ja jää nyt odottamaan uutta asukasta. Huoneet ovat tyhjät (vihdoin), pihanurmi vielä kertaalleen parturoitu, harava aseteltu huomaavaisesti oven pieleen (josko seuraava olisi innokkaampi kuin me). Lähtömaljoja on juotu ja tippoja linssiin tiristetty (vaikka ero onkin lyhyt ja välimatka skypen ansiosta vielä lyhyempi).

Perillä odottaa niin ikään tyhjä talo. Haravaa on mies jo heiluttanut ja karsinut villiintyneen okapensaan piikkioksat pienten ja isojen jalkojen tieltä järeämmin asein. Tulomaljaksi on tilattu Savannaa ja viinirypälelimpsukkaa. Ja minä aion tapani mukaan tirauttaa kyyneleen unihiekan läpi, kun näen aamuun heräävän Afrikan koneen ikkunasta.




We are off now. A night flight will take us via Munich and Johannesburg all the way to Gaborone. Daddy awaits us there.

Our house in Finland is waiting to be a new home for someone soon. Rooms are emptied and lawn mowed, garbage taken out. Some tears have been shed and some fare well toasts risen with dear friends and family members.

The house that awaits us is empty as well. Husband has done most of the gardening. At least he got rid of some thorn bush which was running wild and looking forward of hurting little or big feet of ours. I ordered some Savanna and Grapetizer for welcoming toasts. And as usual, I will shed a tear once I see the first glimpses of Africa through my plane window.