perjantai 26. helmikuuta 2010

Kiinaa kuiskutellen ja kotimaankieltä karjuen

Pikkuisella on uusi puheenparsi, ja se kuulostaa aivan kiinalta. Hän juttelee kovasti ja selostaen, mandariinimaisella aksentilla. Sormi ojossa ja pää vinossa tekstiä tulee. Illat ovat kuiskausten aikaa ja silloin suhisee. Pikkuinen kuuntelee mielellään kuiskauksia ja laittaa sitten sanaa eteenpäin.

Levylautasella hänellä pyörii niin ikään jatkuva äänilevykonsertti. Siinä vaihtuvat kappaleet ”pyörät ne pyörivät ympäri…” ja ”Dumela, skubidubijaijaa” ja pari muuta helmeä muskarista.

Liikenteessä ollessame hän imitoi erityisesti piippauksia ja ujelluksia. Ja nyt perheessämme on toinenkin Grey Lourien eli Go Away Birdin matkija. Aika hyvä semmoinen. Nämä lehmät makoilivat Poikasen päiväkodille menevän tien poskessa. Toisella oli mielenkiintoinen lävistys suussaan, joten nappasin kuvan.



Poikanen sukeltelee ja ui jo komiasti. Kuluneella viikolla siis päästiin uimakouluun, kun välillä tuli parempaakin kakkaa. Puijee!!!


Tällä viikolla meitä ilostuttamassa on ollut myös suomi (lapsi)-vieraita ja kun he lähtivätt kylästelemästä, tuli Poikasella itku. Kun perheen isä kurvasi pihastamme, Poikanen karjui omalle isilleen raivon vallassa: Tyhmä ko avasit portit ja annoit mennä vaan!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Ei voi olla kovin kipeä

Poikasen aamuhan alkoi kello viisi, railakkaalla ripuloinnilla. Kun vatsan väänteet helpottivat, alkoivat kaikenlaiset mielen väänteet. Näin on menty:

Tappelee aamupuuron kanssa noin tunnin (ymmärrettävää, jos on masu kipeä ei tee mieli syödä. Toisaalta nallekarkkeja teki mieli syödä)

Tappelee siitä, ettei pääse päiväkotiin (ymmärrettävää)

Tappelee pikkusiskon kanssa leluista pitkin aamua. (ymmmärrettävää)

Tappelee siitä, että pikkusiskon lelut ovat hänen leluja, ja hän en omat ovat myös hänen leluja. Pikkusisko ei saa tulla lastenhuoneeseen. (no joo)

Tappelee siitä saako äidin peitolla luututa lattiaa, ottaa sitten oman peiton, tappelee asiasta äidin ja maidin kanssa, sekä pikkusiskon kanssa, joka haluaisi myös leikkiä peitolla. (huh)

Tappelee maidin kanssa tuttipullon pesemisestä ja siitä saako likaisesta pullosta juoda vai ei. (mistäköhän nämä mahataudit tulevat...)

Tappelee siitä, saako äidin lehtiä lukea niin, että repimisääni kuuluu (just).

Tässä ei ole menossa pikkusiskon pieksentä, vaan halimisasennosta kaatuminen (uskokaa tai älkää!)

Tappelee siitä, että ruuassa ei ole KFC:n kanaa. (juu ei tosiaan ole)

Kello on 11.40.

Tässä on meneillään pikkusiskolle isän arskojen päähän pakottaminen.

Toivottavasti tauti hellittää pian ja tappelupukari pääsee päiväkotiin, uimakouluun ja harrastamaan...

ps. Nyt 11.46 kuuluu laulavan Pikkusiskolle "You're my cuppiecake..." ja molemmat nauravat katketakseen. Valonpilkahdus muuten ah niin kiihkeässä aamussa.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Another week started

Viikkomme alkoi muuten mukavissa, mutta Poikasen masu-situationin kannalta tylyissä merkeissä...nimittäin ripuli palasi kahta kauheampana - antibiootista (taivutiin vihdoin) huolimatta. Mikä käänne sai tietysti suuntamaan tohtorille ja kiikuttamaan näytteet labraan. Torstaita ja parasiittinäytteitä odotellessa...


Viikonloppuna kuitenkin nautittiin grillailusta ja ystävien luona puskassa vierailusta. Oli jännää mennä järven rantaan, sillä siellä asuu krokoja. Ja hippoja. Spitting kobra oli tapettu pihasta eilen ja vahtikoiran silmä punoitti vielä sen hyökkäyksen jäljiltä. Ei kuvia, tsori.

Viikonlopun aikana Poikanen sai kesätukan, ainakin osan siitä... 


Kuvassa hellä hetki aikki ai...

Äidillä oli lauantai aamuna "mummy time", kuten kaffilanpitäjä setä sanoo. Sen aikana hain  Etelä-Afrikkalaisen Gertie Ihlenfeldtin ihkun taulun, jonka bongasin ja varasin perjantain Suomi-ladyjen aamupalalla. Eikö ole ihana? Tulen iloiseksi tätä katsoessani. "Twins" on sen nimi. Poikasta se jostain syystä harmittaa aivan älyttömästi, kuulemma se pitää palauttaa. Älköön unta nähkö!


Huomioikaa Pikkuisen Miss Farkku Botswana look & poseeraus. On nimittäin ihku AIDOT Apple Bottomit tyttärellä.  (Ookoo, -50% alesta ostetut..!) Sattuneesta syystä tämä malli istuhtaa paremmin hänelle kuin esimerkiksi lättäp#%&e mamalle :P Lisäkuvia luvassa jahka pyllypuoli osuu kameraan..!


Niin ja hillitön määrä kukkaisenergiaa on syntynyt Naledin puolelle. Niistä suuri osa on jo löytänyt uudet omistajat, mutta täältä pesee jos joku haluaa sulostuttaa kevättään kukkakaulakkeella. Tai mitä ne on.

NIIN ja mummun ja P&M:n laskeutumiseen on enää 5 yötä. "Ai vielä kaks yötä?" Poikanen kysyy.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Yöpöydällä ja autonpenkillä

Minulla on meneillään kolme hyvää kirjaa, erilaisia, mutta kukanenkin kovin koukuttava!


Aiemmin hehkuttelemani Wally Lambin She’s Come Undone (1992) jätti ison nälän kirjailijan muuta tuotantoa kohtaan ja sain viikossa naapurimaasta lähes 900 sivuisen järkäleen This Much I Know Is True (1998). Erittäin hyvä tämäkin, mutta kovin odotan nyt jo seuraavan opuksen saapumista, sillä siitä oli teaser the järkäleen lopussa! The Hour I first Believed (2008) laskeutuu pöydälleni viikossa, jos hyvin käy. Ihanaa, kun on lukemattomia kirjoja kotona tai matkalla kotiin! en halua halua halua sanoa kirjoista mitään juonen kannalta, sillä itsekin tykkään yllättyä.



Mieheltä sain ystävänpäivälahjaksi Winnie Madikizela-Mandelan elämäkerran. Sanomattakin selvää, että tämän naisen elämä ja valinnat kiinnostavat ja pöyristävät. Saamme nähdä miltä Winnie näyttää tämän kirjan jälkeen. Takakannessa sanotaan: The biography is hard-hitting but not heartless. The reporting is flawless, even if the heroine is not. Elämäkerran on kirjoittanut Anné Mariè du Preez Bezdrob. Kirjan pohjalta on ilmeisesti tekeillä elokuva, jossa Winnietä esittää Jennifer Hudson.



Kolmas kirja on A Tapestry of Lives: Cape Women of the 17th Century. Se kertoo mikrohistoriallisella otteella Kapin alueen naisista ja heidän kohtaloistaan aikana, jolloin khoekhoet, sanit ja maahan saapuvat eurooppalaiset kohtasivat ensimmäistä kertaa.



Kirjallisessa postauksessa kuvituksena maamme pääkaupunkia. Nimittäin ihan taannoin yllätin itseni katsomasta tätä kaikkea sellaisten silmälasien läpi, jotka kertoivat, että olemme Afrikassa.


maanantai 15. helmikuuta 2010

Mma?

Ympäristö muokkaa omaakin puhekieltä, tästä olen jo aiemmin jutellut. Vaikka kotona tietysti puhumme suomea ja korjailemme Poikasen Finglishiä, meille aikuisille on tullut luontevasti arkikieleen muutamia paikallisen englannin helmiä, kuin myös setswanan käytännöllisimpiä äänteitä. Joskus tosissaan, joskus tietoisesti.

Esimerkkejä näistä:

Jos toinen sanoo jotain, ja toinen ei kuule, sen sijaan että sanoisi MITÄ tai TÄH, voi sanoa luontevasti Rra? tai Mma? Jolloin toinen sanoo asian uudelleen. Pikkuinenkin on oppinut tämän: kun joku kutsuu häntä ”Popo?” saattaa hän nostaa päänsä ja sanoa ”Mma?” Kotiapu on pääansiollinen tähän, sillä Pikkuinen ja hän käyvät näitä keskusteluja kovasti : )



Poikanenkin tietää, mitä tarkoittaa EeMma, tai EeRra ja hän käyttää niitä erityisesti puhelimessa. ”Kyllä rouva, kyllä herra”. Suomalaiset vastikkeet ehkä kadonneet, mutta parhaiten voisi kuvailla kohteliaaksi ”selvä” vastaukseksi. Keskenäänkin heittelemme näitä ja vastaamme joskus puhelimiin EeRra/EeMma toteamuksella. Siitäpä se keskustelu voi alkaa.

Jos toiselle ei meinaa mennä perille millään se, mitä selitetään, voi hyvin aloittaa alleviivaamalla sanalla AKERE, jolloin kuulijankin huomio ikään kuin terästyy. Se on enemmän kuin ”siis”, pikemminkin ”siis näin se menee” tai ”näinhän se sovittiin, että…” Tätä käytetään enemmän huumorimielessä, mutta toimii!

Ja sitten saatamme sanoa nownow tai justnow ”ihan heti” tai ”just kohta” sijaan.

Erittäin paljon viljelemme ”too much” sanontaa. Se on loistoisa käytettävyydessään! Jos mukulat villeilevät ja huutavat illalla, voi todeta ”Eish, too much!” ja hävitä takavasemmalle. Jos joku soittelee ja kyselee taas rahaa lainaan, voi todeta päätään puistaen, ”huh, too much!”. Jos joku pyytää johonkin tapahtumaan ihmeelliseen paikkaan ihmeelliseen aikaan, voi hyvin panna sen häppeningin omaan arvoonsa toteamalla ”uuuh, too much!”. Too much ilmaisee tiettyyn kivaan äänensävyyn sen, että pyyntö/ehdotus/havainto ylittää sen hetkisen henkisen, ruumiillisen ja kaikenlaisen kapasiteetin.

Kuvituksena iskän pieni kulotusapulainen viikonlopulta. Toinen oli silloinkin sairasvuoteella.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Peasant Pate ja Pieru Petteri

Eilen haimme siltä ranskalaiselta chefiltä pateeta, ja sen lisäksi makkaraa, sekä jotain, jonka nimessä joku ranskaaosaava saa auttaa (riet jotain?). Kaikki free-range antibiootittomista ja hormoonittomista possuista, ilman äklöosia tehtyjä, luonnollisista aineista. Tiedämme kylän, jonka laitamilla nämä possut viilettävät puskassa. Täytyypä tarkkailla kun seuraavan kerran mennään ohi. Mausteena pateessa tarkalleen 15 gr mustapippuria ja 10g suolaa. todella hyvää crackereiden ja punaviinin kanssa! Juustoja oheen, niin avot!

Riet on merkillinen, ruskeanharmaa mössö. Joo, ei kovin houkuttelevan kuulloista! Etenkään, kun kerron, että se säilyy jopa kolme kuukautta sianihrakerroksen alla! Rasvat vaan kaavitaan pois ja sitten syödään, levitettynä leivänpäälle esimerkiksi. Makua ei juurikaan ole, mutta texture on mielenkiintoinen: kuin kuivaa tonnikalaa?! Hyvää! Neutraalia. Kuulemma tyypillinen ja perinteinen peasant eli maajussien ruoka ranskassa.


Makkara oli miehelle, kuulemma oli ihan hyvää, vaikkakin vähän mautonta (mausteena vain mustapippuria ja suolaa). Poikanenkin söi, kunnes alkoi valittamaan masuaan ja sitten nousikin kuume ja alkoi r i p u l i …auts! Ei tekemistä mainuitun aterian kanssa! Joku pöpö, koskapa saman päiväkodin muissakin muksuissa on liikkeellä samaa kuumeista masutautia.

Ennen kuin herkkuilta muuttui toisentyyppiseksi, ehdimme tutustua tähän rukoilijasirkkaan. Hieno yksilö!

Sunnuntain ystävänpäivä on tähän asti mennyt potilasta helliessä, tanssiessa ja kotosalla muuten vaan hilluessa. Pikkuinen testasi uutta neulettaan, oli tyytyväinen. Syksyksi Suomeen :)

Poikanen kärvisteli tosiaan aamupäivän kuumeisena, Arabian Lawrence tyyliin, mutta nyt jo villeilee siihen malliin, että tauti taitaa olla voiton puolella. Tosin tanssiaskeleet johtavat vielä tasaisin väliajoin vessaan. Tästäkin huolimatta...

* Hyvää ystävänpäivää kaikille! *


torstai 11. helmikuuta 2010

Hiutaleita mekolla

Samana päivänä sain kaksi ihastuttavaa ylläriä. Postia Suomesta (kusti oli polkenut tällä kertaa vain kuukauden!!!) ja mekon uudelta loistoräätäliksi osoittautuneelta Mr J:ltä (from Sierra Leone).


Mekko istuu loistavasti ja hiutaleet leijailevat samoissa sävyissä. Kiitos _hoya_!!!


Muutoin elämä on ollut kiireistä viikon ajan: läksiäisiä, synttäreitä, huomisten korujuhlien järjestelyä...Vietämme ne ystävänpäivän koruiltapäiväkekkerit ystäväni luona. Hän on harrastanut lajia jo monta vuotta. Jännä nähdä millainen hapening siitä syntyy..! Ilmottautuneita on jo nelisenkymmentä...naisia eri maista, paljon latinalaisesta Amerikasta, mutta meitä skandinaavejakin monta. Partyja varten olen tehnyt uusia juttuja, joita yritän lisäillä Naledin sivuille jahka ennätän.


Viikonlopuksi ei ole sovittu mitään (aaaah...) MUUTA kuin piipahdus ranskalaisen kokin organanisia ja vapaiden eläinten lihasta tehtyjen patéiden-myynti kojulla (kuka vielä kuvittelee, että me asutaan jossain puskassa?!). Kerron lisää tästä gourmet aiheesta later. Samoin kuin raporttia Pikkuisen uusista FARKUISTA pukkaa justnow.



torstai 4. helmikuuta 2010

Naantalin aurinko

Tänään oli ihanan rauhallinen päivä, ei tarvinnut käydä missään (paitsi kaupassa aamulla.)

Pikkuisella oli kiipeilypäivä. Hän on onnessaan, kun pääsee ja kykenee!


Aamulla löysin hänet yöpöydältä (meillä on aika matalat yöpöytäviritelmät...) ja nyt taas suosikkilaatikon päältä. Kaapitkin kiehtovat. Siivouskaappi eritoten...


Poikasella silmänpeittopäivä. Joka toinen päivä on semmoinen, treenataan vasenta silmää. Otti
itse kuvan, sitä ei ole jälkeenpäin rajattu...


Piirsi myös vihaisen leijonan. Leijonan mielentilalla ei yhteyttä silmän peittämiseen, sillä merirosvohommat on Poikasesta ihan jees.


Korupäivä mamalla. Pidämme equadorilaisen ystävän kanssa Ystävänpäivän korukutsut ja teen myyntiin jotain. Kunhan kerkiän...Pikkuinen on nimittäin keksinyt, että pöytäliinasta voi vetää ja kovasti ääniä kuuluu. Tarviiko sanoa enempää.


Kun kirjoitan tätä, joku kiskoo seinävaatetta paikallaan pitävää teippiä irti, ja liimailee niitä kappaleita selkääni. Puijeeeeee!!! (Huudetaan lujaa ja innostuneesti)

Iskä tulee huomenna illalla. Ihanaa, suorastaan puijeeeee!

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kiipeillään ja mennään selkää

Pikkuinen kiipeilee sopiviksi katsomiensa esineiden ja asioiden päälle. Hänet saattaa löytää mistä vaan, milloinka vaan, minkä päältä vaan, vakavana seisomasta. Hupaisa tyyppi, mutta vähän jännittäväkin. Voi nimittäin kammeta itsensä nurin käännetyn lelulaatikon (sortumisvaara, vrt neiti ei ole höyhensarjalainen) tai sitten ihan kirjan päälle. You name it.

Maajussitar, täältä tulee kesätyöläinen pelloille! Sanitaksessa perhekertsissä aamulla.


Poikanen ui selkää altaan poikittain. Se meni hyvin, mutta ilmeisesti altaan laidan aplodit olivat liikaa. Hän ilmoitti uimakoulun loppuvan siihen. En enää ikinä ui yksin, oli liian jännittävää. Mutku se olis tässä vähän se idea, että uisit yksin...


Kuvassa Poikanen mannekeeraa ystäväni tekemää tyttöjen tunikaa. ja pöksyjä. Tulossa myyntiin halukkaille, vink, vink! Myös poikien housuja ja paitoja. Shweshwe kangasta, helmikirjottu sydän eteläisessä Afrikassa :) How cute is that?!

tiistai 2. helmikuuta 2010

Helmikuu, maanantai

Poikanen heräsi jo kuudelta, innoissaan päiväkotipäivästä. Aiheena oma perhe, piti viedä kuva ja siihen askarellaan sitten kehys. Can’t wait, söpöä!

Kotiapu tuli kipeäksi, joten vietettiin Pikkuisen kanssa aamupäivää kahdestaan. Hän kujeili ja oli vauhdissaan. Tekee kepposia, esim kiskoo vaippansa pois tämän tästä ja viilettää pylly paljaana menemään. Jos hänellä on mekko, paljastelua ei useinkaan huomaa, ennen kuin jostain kuuluu joko O-OU tai kops. Kumpikin äänimerkki ilmoittaa että pissa on lirahtanut lattialle. Jälkimmäinen kertoo, että siihen on liukastuttu.

Ihana smoothie syntyi melonista, banaanista, granadillasta, mangosta, ananaksesta ja rypäleistä. Sekaan vielä maustamatonta jugurttia ja loraus omena-karpalomehua. Pikkuinen tykkäsi. Poikanen ei voi sietää, koska smoothiessa on ainetta. Hänelle uppoaa vain kirkkaat mehut, todella kirkkaat.


Uimakoulussa opeteltiin polskimaan, splash, splash! Poikanen sukeltaa jo altaan pohjasta leluja, ja nauraa hekottaa ääneen kun pulpahtaa pintaan. Tykkää ronskista opettajasta, mutta hissukkaa vierastaa.

Kun vaihdoin tiskiharjaan pään, mietin, että tämä taitaa olla viimeinen harjanpää, eikä lisää tarvitse tilata Suomesta kuun lopulla saapuvalta mummulta. Nimittäin on alle kolme kuukautta aikaa siihen, kun kolautamme kolinkolin portin kiinni viimeisen kerran takananamme. Olipas dramaattisesti sanottu..!

maanantai 1. helmikuuta 2010

Arvonta ja pakkosaatavia

Viime viikkoisesta internet-palveluntarjoajan päivityssessiosta lähtien netti on tökkinyt toden teolla. Mutta nyt taas pelittää!

Viikonloppu hurahti mukavasti. Perjantaina oli älyttömän kuuma. Päätin silti kävellä lasten kanssa läheisille synttäreille…Ei ollut pitkä matka, mutta huh että ahdisti. Synttäreillä kuulin, että mittari näytti 42.Ilmankos. Mukulat pomppivat metri kertaa metri uima-altaassa niin kauan, että ruohoa ja hiekkaa oli enemmän kuin vettä.

Lauantaina käytiin porukalla kirja-alessa, monta hyvää kirjaa tarttui mukaan! Hupia kulmilla tarjosivat nämä University of Botswanan rugby-joukkueen jäsenet, jotka olivat keräämässä rahaa päästäkseen kappiin turnaukseen. Pysäyttelivät autoja Riverwalkin risteyksessä ja myivät t-paitoja. Perheemme rugbynpelaaja osti paidan ja pienempi valitti, kun ei ollut lastenkokoja.


Sunnuntaina saateltiin iskä koneelle, hän meni Mauniin. Vannotin aloittamaan malariakuurin ja välttelemään pistoja, sillä nyt on ollut paljon tapauksia pohjoisessa. Niinkin paljon, että DDT-ruiskutukset on päätetty aloittaa.

Poikanen kyseli, että miksi hän ei voi lähteä iskän mukaan. Miten VOI olla niin, että vaan yks perheestä lähtee, eikä kaikki lähe? Isä on pakkosaatava tänne takasin, heti!

Kävimme Sanitaksessa lohtu jätskeillä ja ystäväperhettä tapaamassa.

Sitten olikin arvonnan aika! Onnettarena oli Poikanen ja Pikkuinen piteli lootaa.


Onnea PIRITA! Laita osoitetta niin kassi lähtee tulemaan : )