perjantai 26. helmikuuta 2010
Kiinaa kuiskutellen ja kotimaankieltä karjuen
tiistai 23. helmikuuta 2010
Ei voi olla kovin kipeä
Tappelee aamupuuron kanssa noin tunnin (ymmärrettävää, jos on masu kipeä ei tee mieli syödä. Toisaalta nallekarkkeja teki mieli syödä)
Tappelee siitä, ettei pääse päiväkotiin (ymmärrettävää)
Tappelee pikkusiskon kanssa leluista pitkin aamua. (ymmmärrettävää)
Tappelee siitä, että pikkusiskon lelut ovat hänen leluja, ja hän en omat ovat myös hänen leluja. Pikkusisko ei saa tulla lastenhuoneeseen. (no joo)
Tappelee siitä saako äidin peitolla luututa lattiaa, ottaa sitten oman peiton, tappelee asiasta äidin ja maidin kanssa, sekä pikkusiskon kanssa, joka haluaisi myös leikkiä peitolla. (huh)
Tappelee maidin kanssa tuttipullon pesemisestä ja siitä saako likaisesta pullosta juoda vai ei. (mistäköhän nämä mahataudit tulevat...)
Tappelee siitä, saako äidin lehtiä lukea niin, että repimisääni kuuluu (just).
Tässä ei ole menossa pikkusiskon pieksentä, vaan halimisasennosta kaatuminen (uskokaa tai älkää!)
Tappelee siitä, että ruuassa ei ole KFC:n kanaa. (juu ei tosiaan ole)
Kello on 11.40.
Tässä on meneillään pikkusiskolle isän arskojen päähän pakottaminen.
Toivottavasti tauti hellittää pian ja tappelupukari pääsee päiväkotiin, uimakouluun ja harrastamaan...
maanantai 22. helmikuuta 2010
Another week started
perjantai 19. helmikuuta 2010
Yöpöydällä ja autonpenkillä
maanantai 15. helmikuuta 2010
Mma?
Esimerkkejä näistä:
Jos toinen sanoo jotain, ja toinen ei kuule, sen sijaan että sanoisi MITÄ tai TÄH, voi sanoa luontevasti Rra? tai Mma? Jolloin toinen sanoo asian uudelleen. Pikkuinenkin on oppinut tämän: kun joku kutsuu häntä ”Popo?” saattaa hän nostaa päänsä ja sanoa ”Mma?” Kotiapu on pääansiollinen tähän, sillä Pikkuinen ja hän käyvät näitä keskusteluja kovasti : )
Poikanenkin tietää, mitä tarkoittaa EeMma, tai EeRra ja hän käyttää niitä erityisesti puhelimessa. ”Kyllä rouva, kyllä herra”. Suomalaiset vastikkeet ehkä kadonneet, mutta parhaiten voisi kuvailla kohteliaaksi ”selvä” vastaukseksi. Keskenäänkin heittelemme näitä ja vastaamme joskus puhelimiin EeRra/EeMma toteamuksella. Siitäpä se keskustelu voi alkaa.
Jos toiselle ei meinaa mennä perille millään se, mitä selitetään, voi hyvin aloittaa alleviivaamalla sanalla AKERE, jolloin kuulijankin huomio ikään kuin terästyy. Se on enemmän kuin ”siis”, pikemminkin ”siis näin se menee” tai ”näinhän se sovittiin, että…” Tätä käytetään enemmän huumorimielessä, mutta toimii!
Ja sitten saatamme sanoa nownow tai justnow ”ihan heti” tai ”just kohta” sijaan.
Erittäin paljon viljelemme ”too much” sanontaa. Se on loistoisa käytettävyydessään! Jos mukulat villeilevät ja huutavat illalla, voi todeta ”Eish, too much!” ja hävitä takavasemmalle. Jos joku soittelee ja kyselee taas rahaa lainaan, voi todeta päätään puistaen, ”huh, too much!”. Jos joku pyytää johonkin tapahtumaan ihmeelliseen paikkaan ihmeelliseen aikaan, voi hyvin panna sen häppeningin omaan arvoonsa toteamalla ”uuuh, too much!”. Too much ilmaisee tiettyyn kivaan äänensävyyn sen, että pyyntö/ehdotus/havainto ylittää sen hetkisen henkisen, ruumiillisen ja kaikenlaisen kapasiteetin.
Kuvituksena iskän pieni kulotusapulainen viikonlopulta. Toinen oli silloinkin sairasvuoteella.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Peasant Pate ja Pieru Petteri
Riet on merkillinen, ruskeanharmaa mössö. Joo, ei kovin houkuttelevan kuulloista! Etenkään, kun kerron, että se säilyy jopa kolme kuukautta sianihrakerroksen alla! Rasvat vaan kaavitaan pois ja sitten syödään, levitettynä leivänpäälle esimerkiksi. Makua ei juurikaan ole, mutta texture on mielenkiintoinen: kuin kuivaa tonnikalaa?! Hyvää! Neutraalia. Kuulemma tyypillinen ja perinteinen peasant eli maajussien ruoka ranskassa.
Makkara oli miehelle, kuulemma oli ihan hyvää, vaikkakin vähän mautonta (mausteena vain mustapippuria ja suolaa). Poikanenkin söi, kunnes alkoi valittamaan masuaan ja sitten nousikin kuume ja alkoi r i p u l i …auts! Ei tekemistä mainuitun aterian kanssa! Joku pöpö, koskapa saman päiväkodin muissakin muksuissa on liikkeellä samaa kuumeista masutautia.
Ennen kuin herkkuilta muuttui toisentyyppiseksi, ehdimme tutustua tähän rukoilijasirkkaan. Hieno yksilö!
Sunnuntain ystävänpäivä on tähän asti mennyt potilasta helliessä, tanssiessa ja kotosalla muuten vaan hilluessa. Pikkuinen testasi uutta neulettaan, oli tyytyväinen. Syksyksi Suomeen :)
Poikanen kärvisteli tosiaan aamupäivän kuumeisena, Arabian Lawrence tyyliin, mutta nyt jo villeilee siihen malliin, että tauti taitaa olla voiton puolella. Tosin tanssiaskeleet johtavat vielä tasaisin väliajoin vessaan. Tästäkin huolimatta...
* Hyvää ystävänpäivää kaikille! *
torstai 11. helmikuuta 2010
Hiutaleita mekolla
torstai 4. helmikuuta 2010
Naantalin aurinko
Pikkuisella oli kiipeilypäivä. Hän on onnessaan, kun pääsee ja kykenee!
itse kuvan, sitä ei ole jälkeenpäin rajattu...
Piirsi myös vihaisen leijonan. Leijonan mielentilalla ei yhteyttä silmän peittämiseen, sillä merirosvohommat on Poikasesta ihan jees.
Korupäivä mamalla. Pidämme equadorilaisen ystävän kanssa Ystävänpäivän korukutsut ja teen myyntiin jotain. Kunhan kerkiän...Pikkuinen on nimittäin keksinyt, että pöytäliinasta voi vetää ja kovasti ääniä kuuluu. Tarviiko sanoa enempää.
Kun kirjoitan tätä, joku kiskoo seinävaatetta paikallaan pitävää teippiä irti, ja liimailee niitä kappaleita selkääni. Puijeeeeee!!! (Huudetaan lujaa ja innostuneesti)
Iskä tulee huomenna illalla. Ihanaa, suorastaan puijeeeee!
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Kiipeillään ja mennään selkää
Maajussitar, täältä tulee kesätyöläinen pelloille! Sanitaksessa perhekertsissä aamulla.
Poikanen ui selkää altaan poikittain. Se meni hyvin, mutta ilmeisesti altaan laidan aplodit olivat liikaa. Hän ilmoitti uimakoulun loppuvan siihen. En enää ikinä ui yksin, oli liian jännittävää. Mutku se olis tässä vähän se idea, että uisit yksin...
Kuvassa Poikanen mannekeeraa ystäväni tekemää tyttöjen tunikaa. ja pöksyjä. Tulossa myyntiin halukkaille, vink, vink! Myös poikien housuja ja paitoja. Shweshwe kangasta, helmikirjottu sydän eteläisessä Afrikassa :) How cute is that?!