keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Charlie Brown Puolen hehtaarin metsässä

- Sitä mää vaan ihmettelen että ihmiset sanoo että mä oon black.
- Mitä sä tarkotat?
- Kun enhän mää oo black, ku mähän oon brown.
- Niin, niin ootki ihanan suklaanruskee. Kuka sano että sä oot musta?- Mun ope, Mmantho. (itsekin musta toim huom.)
- No miltä se susta tuntu. No mua harmitti se.
- No miks se niin sano, missä tilanteessa?
-Me puhuttiin väreistä.
Keskustellaan värieroista ja siitä, miksi ihmisiä sanotaan mustiksi ja valkoisiksi, vaikka toisethan on vaaleanruskeita ja toiset tummemmanruskeita..!


Puhutaan lelujen lähettämisestä Kiiminkiin. On juuri käyty shipping agentin luona viemässä pakaasit kuljetusliikkeen kanssa.

-Meneekö ne sinne taloon, sinne, mikä on…on…yellow?
-Minkä värinen se on?
-Yellow.
-Suomeksi kiitos.
(Miettii vähän aikaa ja hokaa itsekin, ettei heti sana tule, jollloin sitten sanoo tahallaan väärin:) Musta!

*

-Tää tiehän menee ihan selvästi Puolen hehtaarin metsään! Kato nyt, samat puutki! (ajetaan Old Naledin läpi eli paikallisen "slummin" läpi, oikeasti täällä ei ole slummeja mutta Naledi on maineeltaan vähän semmoinen)

-Tuo auto oli kyllä pahassa kunnossa.
-Millanen se oli, äiti ei ehtiny nähä.
-No katon päällä se oli eikä ollu enää renkaitakaan. Eikä ikkunoita.

Päivän hektisyydestä huolimatta yritettiin ylläpitää normaaliutta kuten parhaiten taidettiin. Poikanen oli holiday-schoolissa ja uimaankin ehdittiin. Nämä keskustelut käytiin nimenomaan uimareissulla. Viimeinen vuorokausi tässä talossa on pärähtänyt käyntiin.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Wrapping it up

Huomenna joku hakee lootat. Niitä on tähän mennessä 14...Mutta kiloissa sovittujen ali. Toistaiseksi. Paniikki hiippailee kintereillä. Kävin shipping miehen luona ja hänen leppoisa olemus rauhoitti. No panic!


Taulut vien huomenna ihanalle Qaetqhaolle irroteltaviksi karmeistaan.


Pikkuisen vauva-ajan aarteet on pakattu kenkälootaan. Nämä kyllä laitan käsimatkatavaraan, eivät saa hukkua missään nimessä!


Pyykkiä kuivatellaan epätoivoisesti puhaltimen alla...Tänne iski etutalvi, on todella kylmää, sataa tihuuttaa. Syksy. Ei mikään ihanne muuttoilma (vrt. onko patulla pressuja lootien suojaksi...)


Muutonkaan keskellä ei kuitenkaan ole liian kiire, etteikö ehtisi vuvuzelaan puhallella. TITITYY!!! Ja mama vetää henkeä punkkulasillisen kanssa, bloggaillen ;)

Näihin tunnelmiin, Gaborone kuittaa ;)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Lasten kanssa lomalla Botswanassa

Sain Anun postauksesta tämän juttu-idean, ja tässäpä onkin hyvä pysähtyä katsomaan taaksepäin miten on eletty kahden pienen kanssa tässä maassa ja miten on matkailtu, mitä voi suositella ja mitä kauhistella. Tietysti meidän elomme on ollut arkea suureksi osaksi, mutta jossain nyt on piipahdettukin. Ja aikana ennen lapsia olemme matkailleet täällä, joten stoori perustuu vertailevaan ja osallistuvaan tutkimukseen "matkailijana Botswanassa lapsettomana ja lapsellisena, vuosina 2003-2010." Ööö.


Liikenne

Järjestelmällistä menoa on täällä, ainakin kaupungissa. Maaseudulla on liikenteen seassa aaseja, lehmiä ja vuohia, myös aasivankkureita näkee paljon jo lähikylissä. Pimeällä elukoihin törmäämisen vaara on suuri, joten pimeällä on tyly ajaa. Ihmisiäkään ei näe helposti (sattuneesta syystä…) ja usein säpsähtää ohiajaessaan, että jestas siinä oli joku tyyppi. Oma ongelmansa on tiet, joiden kunto vaihtelee sateiden vuoksi. Potholet eli isot reiät tiessä hidastavat joskus matkaa niinkin paljon, että on parempi ajaa penkalla. Muutenkin neliveto on viisas valinta tässä maassa matkaillessa. Vaikka täällä rikollisuus on kasvussa, niin silti autoilu on turvallista ja esim. poliiseihin voi luottaa. Liikenne on vasemmanpuoleinen. Julkista liikennettä on, mutta ehkä lasten kanssa matkaillessa valitsisin vuokra-auton.

Ruokailu ja sen jälkeiset toimenpiteet


Pääkaupungissa ja turistipaikoissa pohjoisessa saa lastenannoksia ruokapaikoista ja lista on tyypillistä purilais-ranskis-kalapuikko osastoa. Suosittelen jakamaan aikuisten annoksista, jos haluaa lapsillekin parempaa sapuskaa. Kaupoista saa pienille Purity-merkkistä purkkiruokaa, joiden maut ovat suht perus tavaraa: liha-kana-bataatti-maissi-butternut linjaa. Perunaa tosin missään ei ole. Puuroja on moneen makuun, samoin jäkkäreitä, huh sitä mössön määrää. Pillimehuissa löytyy täysmehuista ”sisältää 6% hedelmämehua” tuotteisiin. Imeväisten maito tulee jauheena (NAN tai muutama muu merkki), ellei tule tissistä.

Valkoiset ystäväni kertovat, ettei valkoisten naisten ole soveliasta imettää julkisilla paikoilla, tai jos imettävät voivat varautua uteliaisiin katseisiin. Paikallisen tummaihoisen kanssa naimisissa oleva paikallinen valkoinen ystäväni kertoi hämmästelleensä miehelleen tätä touhua. Mies oli sanonut vaan: ”no eihän valkoista tissiä voi vilautella julkisesti! Ketä nyt mustat tissit kiinnostais, niitähän näkee kaikkialla.” There you have it.

Vaippoja saa kaupoista, paitsi housuvaippoja yleensä ei. Vaippojen vaihtopaikkoja on kaupungissa 2, toinen on Sanitaksessa, joka on puutarha/leikkipaikka, toinen Gaborone Sun hotellissa. Ai niin, on Game City ostarissakin yksi. Muualla saat taiteilla lattialla/sohvalla/lavuaarinlaidalla. Ylipäätään vessat eivät ole kauhean siistejä/hygieenisen oloisia verrattuna esimerkiksi molempiin naapurimaihin. Jos vessanpöntön renkula on olemassa, saa olla iloinen. Paperia ei yleensä ole. Poikkeus yllämainitut fasiliteetit. Kuvassa emme etsi vessaa, vaan ihmettelemme Mochudin komeita kallioita. Kiva retkikohde muuten lasten kanssa, aivan Gaboronen vieressä.


Suhtautuminen mukuloihin

on ylipäätän hyvin välitöntä. Niitä nipistellään, halitaan, pusitaan, napataan syliin kärryistä, sylistäsi, viereltäsi. ”Come to auntie, give auntie a hug! Nananananana!” Oma lukunsa ovat oikeat lapsenryöstäjät, joista aina välillä kuulee, ikävä kyllä. Pidän omani aina lähettyvilläni, kaiken varalta. Innokkaimpia pusijoita ovat omani jo tottuneet väistämään. Poikasta ei saa enää edes halia.


Ravintoloissa järjestetään usein lapsille omat tuolit ja muutenkin mukavaa puuhaa, heille saatetaan tuoda jotain mussutettavaa tai näperreltävää.

Terveyskyssärit

Kaikkein bakteerikammoisimmille Afrikka, etenkään eteläinen Afrikka ei ole ehkä paras lomakohde. Muttei pahinkaan! Täällä on siistiä ja lääkäripalvelut ovat aivan ok. Suurimmissa hädissä (aivojutut, pahat kolarit, vakavat sydänhommat…) edelleen on käännyttävä Etelä Afrikan puoleen, mutta nyt, uuden Bokamoso sairaalan valmistuttua täälläkin on paremmat valmiudet hoitaa erilaisia emergencyjä. Perusmatkailijalle maata riivavaat hiv/tuberkuloosi eivät aiheuta suurta vaaraa (ensimainittua voi vältellä aika tehokkaasti oman käyttäytymisensä perusteella). Malariavaara on olemassa etenkin lokakuusta toukokuuhun pohjoisessa, monin paikoin ympärivuoden. Lääkitystä suositellaan vahvasti, eikä asian kanssa kannata pelleillä, etenkään pikkuisten kanssa. Oma linjamme on ollut olla menemättä pahimmille malaria-alueille lasten kanssa, sillä he ovat vielä niin pieniä, emmekä ole halunneet lääkkeitä antaa. Mutta tämähän on jokaisen omassa päätöksessä ja näin ollen maan pohjoiset nähtävyydetkään eivät ole poissuljettuja mukuloilta. Mutta ihanaa Botswanaa näkee myös Kalaharissa, jossa tähdet laulavat mutta malariasääsket eivät. Rabies on riski etenkin maaseudulla, joten kulkukissoja ja koiria en koskettelisi, enkä antaisi lastenkaan kosketella. Etenkään niitä kissoja (hih). Lavantautia kai esiintyy, joskus koleraa muttei ole epidemioita ollut. Normaaleja masujuttuja voi matkailija saada, mutta yksikään meidän pienistäkään vieraista ei muistaakseni ole mitään saanut. Oman mukulan kohdalla en voi mennä kehumaan…

Käärmeitä, skorpioneja ja muita vaarallisia eläimiä on olemassa täällä, mutta harvoin jos koskaan ne aihettavat satunnaiselle matkailijalle haittaa. Käärmeet yleensä pakenevat ihmistä. Skorpionit voivat piiloutua kenkään ja pistää sitten. Yleensä myrkky ei ole lapsellekaan vaarallista, tosin kivuliasta se on. Punkit levittävät tick-bite feveriä, mutta se ei aiheuta mitään borrelioosin kaltaista pysyvää haittaa. Dengue kuumeesta en ole koskaan kuullut täällä.

Tietysti on suurta viisautta ottaa hyvä matkavakuutus, kuten missä vaan matkaillessa.

Luonto

on todella ihmeellinen ja ihana. Itse kenenkin tyylistä riippuu, haluaako telttailemaan Kalahariin vai istumaan mokoroon Okavangolle. Willielukoita voi nähdä Chobessa, Kasanessa ja Okavangolla, Kalaharissa ja ihan tässä cityssäkin, jossa on Gaborone Game reserve. Ja myös läheisessä Mokolodin luonnonpuistoissa. Tähtitaivas on kaunis ja kuulaina öinä näkee linnunradan ihan tässä kapungin laidallakin. Maisemat Gaboronen ulkopuolella muuttuvat äkkiä savannimaisiksi, joten silmä lepää Botswanan luonnossa.


Ilmasto


voipi olla kesäkuumalla juuri sitä, eli kuuma. Mutta kyllä täällä hengissä selviää! Vettä on muistettava juoda ja juottaa mukuloille. Lämpöhalvaus ei ole leikin asia ja arska on ottanut asiakseen porottaa Botswanan kohdalla lujaa. Kuten Alexander McCall Smith viimeisimmässä MmaRamotswessa kuvailee: “Mid-day sun was like a pounding fist upon Botswana…”

Lonely Planet opas ei suosittele matkaa tänne lasten kanssa. Ihmettelemme sitä ukkokullan kanssa. Hän totesikin: ”joo, eihän tässä maassa lapsia ole ollenkaan. Kaikki syntyvät vanhoina.” Tietysti loma ns. kolmannen maailman maassa (joksi BWkin on luettava kaikesta huolimatta) asettaa erilaiset haasteet kuin Espanja/Kreikka akseli, mutta toisaalta voin kuvitella, että tänne saapuvat tulevatkin etsimään jotain ihan muuta ja ovat valmistautuneet siihen, että standardit eivät ole samat kuin Euroopassa. Survival lomaa täällä ei tarvitse viettää, mutta jos vähänkään omatoimisesti aikoo matkailla (millä tavoin saa eniten irti!) on kaikenlaiseen varauduttava. Silti suosittelemme kaikille ja olemme iloisia, että monet lapsiystävämme ovat käyneet meillä. Botswana on aurinkoinen, leppoisa, Afrikkalaisittain sangen järjestelmällinen ja jämpti maa. Moni sanookin, että pehmeä lasku Afrikkaan. Tänne vaan kaikki lapsiperheetkin! Meki tultas, jos ei jo oltas ;)

Pikkuinen Sanitaksessa hiekkaleikeissä

Viimeistä viedään

...siis viimeistä viikonloppua tässä talossa. Meidän varmaan olisi pitänyt hiki hatussa pakata, mutta sen sijaan vietimme eilispäivän Poikasen kanssa Riverwalksisa, ensin vähän tuliaisia shoppaillen, sitten ystävät saapuivat ja söimme lasten suosikkipaikassa eli Spurissa ja sitten - tadaa - oli vuorossa elokuva. Poikanen pääsi eka kertaa elämässään elokuvateatteriin, ja olihan se kokemus. Jaksoi hyvin istua ja katsoa Nanny McPhee II osan, mussutti popkornia ja joi pillimehua. Lopussa oli niin tunteikas kohtaus, että Poikanen parahti isoon itkuun. Voi toista!

Izzi tuli kotiin perjantaiehtoona ja toi tullessaan paitsi älyttmömän ukkosmyräkän, myös tämän teepparin äidille. Pikkuinen mannekeeraa.


Poikanen sai jo aiemmin päivällä kaaaauan toivomansa leijan. On saatu selittää pitkin viikonloppua, että miksei voikaan mennä lennättämään tuonne myrskyyn, kun kertaa tuulee hyvin. Juu on tuullut ihan tosissaan, pihatavarat lennelleet ja puukin kaatunut. Luulen, että lohikäärmeleija saisi kyytiä tuossa kelissä.


Tänään sunnuntaina aletaan pakkaamaan tosissaan. Oikeesti. Huomenna tulee huonekalujen noutajista ensimmäiset, joten ainakin kirjahyllyn pitää olla tyhjä.

Keväisen kirkasta tai syksyisen kuulasta pyhäpäivää kaikille, kuka missäkin puolen palloa on!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Harakoille meni

Aamulla 6.15 selästäni venähti iso lihas. Tai oikeastaan se kramppasi. Kamala tuska, enkä oikein päässyt sängystäkään ylös. Piti sitten liukua alas. Uh! Onneksi kotiapu tuli pian hätiin ja Paulalta Suomesta sain ensihoito-ohjeet. Iltapäiväksi sain ajan fysioterapeutille, joka irrotteli jämähtänyttä lihasta ja sai kuin saikin sitä herpaantumaan. Mikä oli hyvä, sillä tilanne alkoi olla jo niin paha, ettei suukaan kunnolla auennut ja aivastaminen sattui pirusti. Venvttelin kerran tunnissa ohjeiden mukaan koko illan ajan. Pakkaamiskieltoakin noudatin. Nyt aamulla niska on edellen kipeä, mutta pää liikkuu ja saan sentään vaatteet vaihdettua. Sama jumitus muuten sattui pari vuotta sitten, kun olin pakkaamassa tavaroita Kiimingin kodissa, tänne lähtiissä...


Eilen oli oikea syysehtoo, tuoksui märkä multa ja kirpeä ilta. Muksut kuivaharjottelivat pihalla uintikuvioita, ennen kuin tuli niin vilu, että piti lähteä sisälle. Kotimaahan paluuta on kiva ajatella, kun tietää kesän siellä koittavan..! Ja talvellakin sisätiloissa tarkenee...


maanantai 19. huhtikuuta 2010

Wena

Meillä oli aivan ihastuttava viikonloppu. Sukuloimme Pikkuisen biologisen perheen luona maaseudulla, oli mukavaa ja leppoisaa. On aina koskettava tavata heitä, nähdä heidän ilonsa siitä, miten tyllerö on kasvanut. Tällä kertaa hän nauratti koko porukkaa laulamalla äidin kanssa "metsämökin ikkunasta tonttu ulos kurkistaa". Arvokkaita, arvokkaita hetkiä ja retkiä, jotka tallentuvat varmasti kaikkien mieliin ja sydämiin tärkeiksi muistoiksi. Pikkuinen tietenkään ei vielä ymmärrä kaiken tämän merkitystä, mutta joku päivä se hänelle aukenee. Tietysti hän kasvaa kanssamme tietoisuudessa siitä, mistä tulee ja missä ovat juuret. Toivottavasti siivet kasvavat vahvoiksi..! Hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi, Pikkuinen on oikea touhun täti, jolta ei tahtoa, huumoria eikä hellyyttä puutu! Kuvassa maalaismaisemaa...



Lisäksi kävimme ystävien luona lounaalla, oikein kiireetön ja herkullinen Sunday lunch hyvässä seurassa. KFC:eenkin kerettiin, juuri ennen kuin rajuilma alkoi. Ehkä se oli merkki siitä, että stop vähäksi aikaa.

Pikkuinen leikki kotista, eka kertaa oikeasti. Elukat riviin ja niille ruokaa, välillä taputusta poskelle tai päähän. Aika söpö leikki!



Tänään oli toisella meistä hyvä hairday, toisella ei. Äidin käkkäröiden myötä terkut _hoyalle_: näin meillä tehdään kikkarat, yöksi pikkumyy-tuppoja päähän ja avot, aamulla olet afro! Sekaan muotovaahtoa tms tököttiä niin pysyy. Haro sormilla auki ja tee mitä tarvitsee.



Pikkuinen sai uuden kampauksen, by Ottata (kuten neiti itse lausuu Octavian nimen). Suloinen!


Poikanen katsoi minua tänään kauppareissulla pitkään ja sanoi "wena". Kysyin, mitä se tarkoittaa. Hän ei ollut aivan varma, mutta ainakin sopivassa tilanteessa se tuli. Se tarkoittaa "sinä".

Isosiskosella on synttärit tänään. ONNEA RAKAS tyttönen!!! Heppojen kuva vihjatkoon tulevasta lahjasta. Ei, se ei ole villiheppa Kalaharista kuitenkaan, älä innostu ;)

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Tuliaiset

Izzin tuliaiset ovat tässä: Pikkuiselle Blue Bulls -potkari (lentokentältä)

Poikaselle Afrikka-palapeli. Ylpeänä huomautetaan, että hän tuntee jo eteläisen Afrikan maat :)


Mamalle kaunis makondepatsas.

Huomenna vietetäänkin taas menijäisiä, sillä izzi lähtee työreissunpäälle igen. Mutta sitä ennen, tänä iltana juhlitaan hänen synttäreitään..!

torstai 15. huhtikuuta 2010

Far far away

Poikasen läksiäisiä juhlittiin tänään päiväkodissa. Oi, oli herkät kemut! Äitillä ja opeilla oli tippa linssissä. Lapset liikuttuivat lähinnä kakusta, mutta hyvä niin. Se olikin komia ja maistuva. Poikanen valitsi Shrek-teeman ja kakkukaupan täti viimeisteli makunsa mukaan, näyttävästi toki, mutta hiano tuli. Oikein lentsikat joka sivulla (arvatkaa tuliko niistä keskustelua, että kuka saa lentokoneen..!)


Poikanen sai ihkun kortin ja laulun luokaltaan ja erityisen suloisen läksiäislaulun Teacher Mmantholta. Voih! Sitten hän leikkasi kakun.



Kakku mutusteltiin hyvässä sovussa pihalla.

Aivan vimppa päivä tämä ei ollut, mutta virallinen lukukauden päätös kyllä, ja suurin osa lapsista lähtee lomille, kukin omiin maihinsa tai maillensa (landelle). Toki moni jää lomakouluunkin. Myös Poikanen menee vielä sinne, sillä mama haluaa pakata rauhassa aamuisin. Isikin tuli kotiin Afrikasta ja toi mukavia tuliaisia. Niistä later.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

No matata

Olen paljapylly. Jos on housut, olen housupylly.

*

-Äiti, mää taijan olla taas tulossa kipiäksi.
-Minkä sulla on kipiä nyt?
-Käsi.


Syötin Popoa hänen mieliasennossaan, eli lattialla (kuten nannykin syöttää). Sanoin nannyn äänellä ja tyylillä Pompos is a goood giiirl. Sohvalta nurkan takaa kuului: Pompos is a matata.


tiistai 13. huhtikuuta 2010

Viritetyt antennit

Pikkuiselle viritettiin tänään vielä tiitterämmät antennit, kun kaappien kätköistä tuli vastaan villalankaa (kyllä, kaappien läpikäyminen on aloitettu..). Så här:


Uusi vyövillitys: joustava, helmistä tehty, puulukko. Kauniita väriyhdistelmiä ja kuvioita, muttei täkäläistä työtä vaan indonesiasta. Rapakon takanakin näistä on innostuttu, terkkuja Merja! Tänään iltapäivällä olimme yhden skandinaaviystävän luona lounaalla, ja jokainen meistä neljästä oli hankkinut vastaavan! Olin ainut jolla se oli päällä tällä kertaa.

Pikkuinen on oppinut sanomaan cheese. Tiiizzzz!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Karvajalka sai kyytiä

...enkä nyt puhu Ukko-kullasta, joka pusuin (by Pikkuinen ja allekirjoittanut) ja krokotiilinkyynelin (by Poikanen) saateltiin työmatkaan tokavikaa kertaa tältä kentältä. Joutuu kärsimään kokouksen ja konferenssin vaivoja Intian valtameren rannalla Dar Es Salamin pohjoispuolella, raukka! No, hiellä pitää työmiehen leipänsä ansaitseman.

Mekin ollaan täällä etelämmässä vielä saatu lämmitellä kivojen (päivä)lämpötilojen palattua. Onneksi ei vielä talvi tullutkaan. Olen tullut siihen tulokseen, että +28 on paras astemäärä - ei liian kuuma eikä liian viileä. Huvittaa itteänikin, kun +20 saa nahkatakin niskaan ja farkut jalkaan. Eli luvassa on kylmää kyytiä Kiimingin kesässä...

Lapsukaiset saivat lauantaina ilmapallot ravintolasta ja niistä riittikin iloa noin 13 sekunnin ajaksi, kunnes poksahtelivat nurtsin okapiikkeihin. Esittivät tyytyväisin jotain ihme rivitanssia palloineen, kunnes kuului poks. Huom. nuorimmaisen ilme.


Niin, se mainittu karvajalka oli tämmöinen (maajussitar ei sitten klikkaa tuosta linkistä..!) hämppis, joka eilen kutsumatta tunki viekkuuni. Oikeasti en ilahtunut yhtään, niinpä läppäsin puhelinluettelolla, ja tulos on tässä.


Anteeksi herra hämppis., anteeksi kaikki muutkin. Jätin märän läiskän aamuun asti kuivumaan ja sitten raaputin sen pois. Poikanen kyseli, äiti mikä se on? Siirsin pikkuisen sängyn irti seinästä yöksi, sen verran karmittava kohtaaminen oli. Mihin litteät seinähämppikset hävisivät ja miksi tilalla on näitä?? Ei nimittäin ollut eka karvakaveri johon törmään, mutta ensimmäinen sisällä. Kai ne raukat etsivät lämpöä kylminä syysiltoina. Ja sitten kohtaavat Botswana Telecommunications Coorporationin julkaisun.

Tänään naapurin isosta pihapuusta kuului outo kutsuhuuto. Siellä oli kaksi valtavan isoa lintusta, varmaan jotain haukkoja. Pesimispuuhissako, en tiedä, mutta kauheaa meteliä ne pitivät, toinen alempana ja toinen oksalla ylimmällä. Yritin zoomailla kuvia, muttei siitä mitään tullut. On tuolla puskissa kuitenkin joku metto.


Noloakin nolompaa on tunnustaa se, että me (ketkä me) ollaan koukussa KFC:n ruokiin..! Jos on hyvä syy, niin mennään sinne ja vähemmänkin hyvällä syyllä haetaan kotiin. Tänään uimakoulun jälkeen mentiin Gamen KFC:iin ja tilattiin vakkarit: twisteri mamalle ja chicken pops pojalle. Ja ekstraherkut jälkkäriksi, eli jädet. Hyvä syy oli se, ettei ois oikeesti ehitty kauppaan. Millään. Ja pitäähän sitä vähän herkutella, kun izzi on pois.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Perjantai pulkassa

Aamulla mama istui kampaajalla foilit päässä melkein kolme tuntia. Vaalenihan se hius lopulta...Sitten olikin aika rientää hakemaan Poikanen koulusta ja mennä uimakouluun!


Uimakoulu kuvassa

Sieltä kiisimme tapaamaan ystäviä Sanitakseen. Oli mukavaa ja herkullista, pitkästä aikaa. Olemme vähän vältelleen Sanitasta apinoiden (ja shigellan) vuoksi...en tiedä haukummeko väärää puuta, mutta ainakin niissä puissa näitä kädellisiä ystäviämme piisaa. Samoin kuin pöydissä ja lasten kiipeilytelineissä. Grr.


Sanitaksesta poistuessamme törmäsimme tiellä makaavaan lehmälaumaan melkein kirjaimellisesti. Olivat levittäytyneet iltapäivälevolle. "O a re eng?" taitaa sanoa tämä ammu. Reteng, rouva lehmä, tässä vaan kuvaillaan sua ja sun hienoa lintua!

Kotiin saapuissamme havaitsimme, että nannymme oli laittanut Pikkuisen tukan uuteen uskoon! Mikäpä se siinä, oikein söde on?! Ompelulangalla oli sitonut, kun ei villalankaa talosta löytynyt. Taannoin hoksautin hänelle asioidessamme pikkutytön, jolla oli vastaava kampaus, ja sanoin, että ai kun söpö. Octavia päätti yllättää! Ja Pikkuinen itse on niiiin tyytyväinen, peilailee jopa varjostaan ja huomauttelee, että "kattokaa nyt näitä uusia!"

Pssssss...!

Vessatouhut ovat kovin in. Oi, niin in, niin in. Psssssss...! Tämän tästä jossain nurkassa kuuluu suhina, muttei toistaiseksi muun kuin pikkuisen suppusuun suhina, eli kuivaharjoittelulla mennään. Hyvä niin. Korostan, että edetään lapsentahtisesti, itte se on sen keksiny.

Tilattiin kiinalaista illalla. Vaidettiin yksi vakiannos uuteen ja kyllä kannatti. Njämnjäm taas.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Päpänjämnjäm

Pikkuinen sanoo päppänjämnjäm kun tietää saavansa jotain hyvää. Vapaa käännös lienee: Popolle tulee naminamia.


Pitkän päivän illansuussa maistuu kolmikerrossuklaavanukas ananaskirsikoilla (Cape Gooseberry). Njämnjäm.