torstai 29. tammikuuta 2009

Juttelee lintujen kanssa

"Äiti, sun pitää olla hiljaa, kun mää puhun linnuitten kans! Etkä sitten saa västätä. Kuulikko?! Nyt mää meen. (puhuu lintujen kanssa ovipuhelimessa)

- Joo,mitä? Joo mulle kuuluu hyvää, mää soitan teille, mää soitan teille pian. How are You, how are You? O kae? Nyt mää paan kyllä kiinni."

Porttipuhelin on Poikasesta vastustamaton. Hän roikkuu sohvan nojalla ja kurkottelee luuriin, yltää juuri ja juuri. Kamalaa katsottavaa, kun alla on tiputus laattalattialle. Onneksi pyllähdykset ovat sattuneet taakse eli sohvalle päin. Tukevan asennon löydettyään hän sitten juttelee ohikulkijoille – yleensä sieltä kuuluu vain linnuitten ääniä. Mutta on hän joskus puhunut ihmisellekin. Setswanaksi, englanniksi, ouluksi. Seuraavaksi kuulemma soittaa Timolle. Eli Sisärengas: kammetkaa itsenne portinpieleen!


Kuvituksena coucalin soidinmenoja eiliseltä. Ukko teeskenteli vaikeasti tavoiteltavaa. Naaras ei sitä kauaa katsellut, vaan lennähti tiehensä. Uros jäi naksuttelemaan yksin, voih!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja kuka on muka sanonut, ettei linnuitten kanssa voi jutella vaikka ovipuhelimella? Siis jos ihmisten kanssa voi puhua tietokoneella, niin miks ei muka olisi ihan loogista, et linnuitten ja kaikkien satunnaisten ohikulkijoiden kanssa puhutaan teknisesti vielä kehittyneemmillä värkeillä?!
Ihailen PikkuUkon kirkkaita hoksottimia:)

-Koplan P

irkku kirjoitti...

Oletkos mahdollisesti lukenut pihalla ääneen kanien riiuu-kirjaa? Meinaan vain, että mistähän se coucal-uros on saanut päähänsä leikkiä 'vaikeasti-tavoiteltavaa..'

Anonyymi kirjoitti...

... ja mitenköhän nuo oikeat vempaimet on niitä kaikista mielenkiintoisimpia. Ei heitä huijata millään lelupuhelimilla :). Mukavaa viikonloppua! Maajussitar

Anonyymi kirjoitti...

Meillä mennään jäniksen luokse ja soitellaan jänikselle ihan päivittäin. Siitä saakka kun oppi puhumaan. Miksei siis linnullekin voisi puhelimitse lirkutella!

Olipahan kopea kukko!

_hoya_ kirjoitti...

Lintujen soidinmenot on hurjan mielenkiintoisia!
Mulla oli joskus pieniä peippoja, parettain eri lajeja, ja niiden soidinjutut poikkesivat toisistaan todella paljon. Se oli mielenkiintoista aikaa :-)