torstai 28. tammikuuta 2010

Muumimamma kertoo päivän kulusta

Voi, eilen Poikasella oli huono iltapäivä! Hänellä oli päällä Iso Harmi noin kello 12.30stä tuonne 15.00 saakka, sillä hän tiesi kaapissa olevan suklaamuffinsseja! Harmittaahan, se jos niitä ei saa! Hän sai yhden välipalaksi kuten oli sovittu, klo 15. Voi sitä iloa!

Kello 15.20 päästin ulos portista puutarhurin ja kotiapulaisen. Voi ette usko, kuinka voimallinen tuoksu leijui koko talossa, kun tulin sisään! Poikasella oli mennyt rikki mätä kananmuna! Voi sentään! Olipas kutkuttava sattuma, että tämä tapahtui juuri kun siivooja lähti. Pääsin itse pitkästä aikaa siivoamaan, oikein kunnolla. Kylläpä se jäi mieleen, tuoksu tietysti päällimmäisenä! Eikä näkykään kauas kakkoseksi jää, niin kovin mielenkiintoista oli tarkkailla mustanvihertävää mönjää! miten sitä riittikin, Ihan tavallisen kokoisesta munasta.

- Kuvan sammakonkutu tai mikä-lie-lima ei liity juttuun -

Ja miten nopeasti ja miten SUURIA kärpäsiä oli ennättänyt paikalle! Kyllä luonto sitten on ihmeellinen! Kärpäsherroilla ja -rouvilla oli juhlat! Kuitenkin pyysin lupaa saada siirtää ulos liinan ja pyyhkeen (jonka alle Poikanen oli piilottanut suurimman sotkun, vaan ei kaikkea, ei!), laitoin pyykkikoneen laulamaan ja myös sain kätevästi pestyä uudenkarhean piknikrepun, jonka pohjan munarosvo myös oli sutannut, voih sentään. Mikä onni, että muna meni rikki nyt, eikä esimerkiksi lettutaikinaan. Kyllä sitten olisi harmittanut! Mätä muna muuten tarrautuu nopeasti ja sangen pitävästi rakusavikulhoon, eritoten niihin rakosiin. Voi siinäpä sainkin hyvän lihastreenin, sorminäppäryys siinä vahvistui.

Juuri umpeen mennyt iso haava kyynärpäässä sai lisää happea, kun törmäsin sillä hellaan! Näet luutusin vielä kaapin ovista munaroiskeet. Verikin lensi, mikä värikäs yhdistelmä! Ja parasta: sain heti käyttöön uudet laastarit, ne olivatkin aivan käden ulottuvilla! Eipä mätäkuu pääse ainakaan kyynärpäätäni yllättämään.

Meinasi aivan tulla kiirus uimakouluun! Vaan starttia ennen piipahdin vielä vessassa ja huomioin, että Poikanen oli ehtinyt käydä pyyhkimässä kädet pyyhkeeseen, mustanvihreät jäljet siinä olivat! Voi toista, aivan oikein oli toiminut: ensin keittiön pellavaliinaan, sitten keittiöpyyhkeeseen, sitten vessan pyyhkeeseen. Mutta kun kuivassa maassa asutaan, hän oli huomaavaisesti jättänyt veden pesuhommista väliin. Voi sentään meidän poikaa, ajattelee aina luontoa ennen itseään! Ja kyllä kuulkaa pienet, vastaleikatutkin kynnenaluset keräävät paljon tähmää alleen. Yhdessä pesimme käsiä, niin hellä hetki!

-Kuvan sammakko ei liity juttuun -

Ja sitten lähdimme menemään kohti uimakoulua. Uimakoulu meni niiiiiin hienosti, Poikanen sukelteli melkein koko ajan, edistystä oli tapahtunut huimasti lyhyessä ajassa!

Uimakoulun jälkeen riensimme kauppaan. Poikanen sormeili siellä leluja, ja miten sattuikaan, että joku maanantaikappale osui häneen käsiinsä ja hajosi. No se oli varmaan tarkoitettu! Mikä onni ettei se hajonnut esimerkiksi jonkun synttärisankarin lahjapöydässä, heti kättelyssä. Kuvitelkaa sankarin ilmettä, rikkinäinen lelu lahjana!

Kaupasta kiiruhdimme puhelinliikkeeseen lataamaan lisää puheaikaa tarjouksen piikkiin. Poikasta kiehtoi uusi puhelinmalli, se oli näytteillä. Kyllä kuulkaa on hyvä tietää, että täkäläisissä erikoisliikkeissä on kunnon hälytysjärjestelmät, turvassa voimme shoppailla! Hälyttimet tuossa mainitussa kaupassa alkavat huutaa ja lujaa, jos vaikkapa sitä uutta puhelinta voimalla kiskoo jalustastaan. Ja minulla ON voimakas poika! Voi olen ylpeä.

-Kuvan Poikanen liittyy juttuun kaikin tavoin-

Ymmärrettävästi kaupan tytöillä unohtui siinä tuoksinassa ladata minulle ne 200 pulan puheajat, mutta eipä mitään, sain mahdollisuuden rupatella heidän kanssaan uudelleen myöhemmin, kun soitin puheajan perään. Kivoja tyttäriä! Muistivat meidät HETI!

Kotona laitoin lisää pyykkiä koneeseen, mukavaa iltapuuhaa! Kuulkaa kyllä se munanhaju on tiukassa noissa tekstiileissä, aivan kiintoisaa. Sain koneen pyörimään ja avasin limsapulloa, ja hupsista, tulipas kuin tilauksesta raikas ja makea suihku ylleni. Paahdin, kahvinkeitin ja jatkoroikan reiät saivat osansa. Muurahaiset tykkää, juhlaa heillekin kun kerta kärpäsilläkin oli!

-Kuvan Pikkuinen liittyy juttuun aidosti ihmettelevänä kannustajana: "O-OU!"-

Eipä tarvinnut odotellakaan kuin punainen sekunti, nimittäin hetkeä myöhemmin pesukone pukkasi vedet lattialle, jälleen kuin tilauksesta! Voi, säästyin luutuusämpärin kanssa heilumiselta, kun kätevästi saatoin siivota tällä vedellä, jonka Universumi minulle järjesti. Ei kuulkaa jäänyt tahman tahmaa. Pikkuinenkin siihen tuli laattalattialle liukastelemaan töppöjaloillaan, viuuh viuuh! Lujaa tekoa nuo lasten päät.

Vasemmalla kädellä olin tähän mennessä laitellut ruokaa tulelle. Juuri kun kutsuin perhettä pöytään, naps vaan! Sähköt pois, pitkästä aikaa. Jo olikin aika perheen viettää yhteistä kynttiläillallista, ilman mitään kiireitä.


Ymmärrätte varmaan, että kokonainen pussi Woolliksen uusia belgialaisia suklaatryffeleitä katosi Muumimamman suuhun tämän kaiken jälkeen. Huuli olikin jo sopivasti laskenut iltapäiväisen ampiaisen piston jälkeen ja tunto palannut, kyllä suklaa maistui!

Ps. Muumimamma iloitsee ilman ironian häivääkään arpajaisten suosiosta! Terkkuja erityisesti kaikille niille lukijoille, jotka eka kertaa kommentoitte, kiva kuulla teistä! Ja tietty vanhoista kommentaattoreista myös : )

tiistai 26. tammikuuta 2010

Hei me arvotaan

Vaikkapa sen kunniaksi, että 300 postaus tässä blogissa on mennyt ohitse!

Tai sitten vaan sen tosiasian innoittamana, että Afrikka hukkuu plastic-bageihin, grrr. Naapurimaassa Namibiassa ihmetytti se, että siellä marketeissa pakataan kysymättä plastiikkapusseihin, ja niitä laitetaan kaksi päällekkäin, kun ovat niin ohutta tekoa! Ja pieniäkin ne olivat, eli normiostoksiin saattoi mennä 8 pussia, uh!



Intouduttiin kotiin tultuamme ostamaan tämmöinen kirahvikassi Pick n' Paysta, joka on myös osaltaan aloittanut miljöökampanajan ja myy näitä Township -kasseja kuluttajille. Minusta se oli hauska ja näppärä, tarpeeksi iso ja vaikuttaa kestävältä. Monet edelliset kauppakassit ovat repeilleet, saamme nähdä mihin kirahvin kaula venyy.



Klikkaa tästä lisätietoa ja jätä nimesi kommenttilootaan arvontaa varten! Sunnuntai-iltana arvotaan ensin virallinen valvoja ja varsinainen arpoja ja sitten katsotaan, kenen lapun pikkukätönen nostaa.



It is such a sad and frustrating fact, that all these plastic bags are creating absolutely ugly and dangerous environmental problems! Pick 'n Pay has started to sell these cool Giraf-shopping bags for eco-friendly consumers. If You want to be one, leave your name to comments and on Sunday evening we'll have a draw and see who will be going shopping with this Giraffe :) Click here for more info abt the project.





maanantai 25. tammikuuta 2010

Juttua riittää


-Isi saanko mä sun printteriä lainaan.
-Mihin sä sitä tarttet?
-No mää meen ensin ja maksan päiväkodin poijes, sitten mää meen töihin. Maksan niillekki että pääsen töihin. Ja tuon sieltä rahaa, niin. (On perusteltu, että iskän pitää käydä töissä loman jälkeenkin, että saadaan ruokarahaa..! Ja kai printteriä tarttee töissä.)

*

-Isi, toitko sää rahaa? (Kun iskä tulee töistä)



-Missä se pinaattikaivos on? (Ajetaan Jwanengin läpi, puhutaan timanttikaivoksesta)

*

-Äiti äiti, me nähtiin kirkin kukko tuolla! (Riikinkukko…)


-Mää en huomenna osallistu siihen päiväkotihommaan, mutta toisena päivänä sitte. (Jännittää päiväkodin aloituspäivää)


-Äiti, äiti, arvaa mihin isi meni? Uima-altaaseen!!! (toim. huom. jossa lillehtii vanhaa vihertävää vettä...)
-No olipa vähän pöljää mennä siihen likaseen veteen. (lähtee juoksemaan ulos)
-Isi,isiiii…arvaa mitä äiti sanoooo…että sää oot pöljä!


-Tää mössö ei kyllä oo kalaa! (Kiukkuinen kommentti, kun pöytään tuotiin kuvassa näkyvä alkupalaKALAsalaatti, hänelle ihan oma, pienikokoinen salaatti!)
*
Äiti, onko pihvi ollu joku eläin?
Äiti, onko kurkku ollu joku eläin?
Äiti, onko salaatti ollu joku eläin?
Äiti, onko pizza ollu joku eläin?
...

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Rakas Pikkuinen

Pikkuinen kuiskasi minulle eilen ensimmäistä kertaa asian. Hiljaa puhisi korvaani phjää, puuh, tsssshhhh, tödötödööööö. Oli tärkeää.

Popo sanoo vufvuf kahvilassa.

Hän huushollaa, lukee, touhuaa. Rakastaa kirjoja ja lukemista. Hän komentaa, pajattaa, heristää sormea. Nauraa päälle. Matkii koiraa, vufvuf! Halii aamuisin veljeä niin lujaa ja niin hellästi, että itkuhan siinä katsojalla tulee.


Hänellä itsellään tulee itku, jos äidin laukusta napattu kännykkä otetaan pois. Tai jos hänet kannetaan kauemmas vessanpöntöstä. Nauru on onneksi herkemmässä, ja tanssimalla tai laulamalla saa isonkin itkun hetkessä pois.

Pikkuinen POPO* on jo Iso Töttö, jolla on ikioma tahto.


* etunimensä ääntyy siten, että 15-kuinen toistaa sen itse näin.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Windhoek II

Palasimme takaisin Windhoekiin rannikolta. Vietimme mukavaa kaupunkielämää. Asuimme ystävien luona, mutta ennen sitä muutaman yön Rivendell Guest Housessa, joka oli aivan mukava asumus. Hyvä sijainti Windhoek Westissä ja iiihanat vahtikoirat, boerbull Tessa ja tanskandogi/rotwaileri Beggins. Pikkuinen totutteli koiriin. Aina kun Mr B lähestyi, hän juoksi uikuttaen jomman kumman vanhemman jalkaan kiinni. Huomatkaa Begginsin ilme: minä haluaisin vaan pussata sua!


'



Emme suinkaan jumittaneet Rivendellissä, vaan kävimme muunmuassa

Pendukassa, joka on alunperin TB-naisten kankaankirjontaprojekti. Sittemmin se on laajentunut,ja siellä myydään paikanpäällä käsinmaalattuja kankaita ja niistä tehtyjä tuotteita, sekä käsintehtyjä kierrätyslasituotteita. Ostimme tyynynpäällisiä ja helmiä, näytän myöhemmin :)



Pendukassa on kahvila, jossa Pikkuinen ratsasti klaaninsa toteemieläimellä Kwenalla, eli krokotiililla!


Kirjakaupoissa.



Syömässä kalaravintolaketjussa, Ocean Basketissa! "Platter for 2" on vakkarimme tuolla ja siitä syö lounaaksi kolme.





Craftcenterissä ostoksilla ja kahvilla, lounaalla, aamupalalla...Siellä nimittäin on ihana ravintola. Loistava paikka ostaa laadukkaita paikallisia tuotteita! Jotka esittelen seuraavassa postauksessa...Myös Pendukan tuotteita saa täältä, jos ei halua Katuturaan asti mennä ostamaan niitä paikanpäältä.







Heinitzbergin linnassa syömässä tukevan saksalaistyyppisen lounaan! Linnasta on upeat näköalat yli kaupungin. Ja hyvä palvelu. Parhaat kakkupalat...jotka nyt tosin jouduimme jättämään väliin kun tuo "light lunch" ei ollutkaan niin light...








Alunperin saksalaisten, mutta nyttemin namibialaistuneiden ystävien luona iltapäiväuinnilla, kahvilla, skumpalla ja kakuilla. Erittäin ihana ja rento iltapäivä. He olivat onnistuneet puhumaan Sparista mukaansa lastenkärryt muksulleen. Meidän kakarat pitivät kivaa kärryillä!





Lisäksi tapasimme kaksikin kertaa kolumbialaista ystävääni, jota en ollut nähnyt kahteen vuoteen. Jälleennäkeminen oli riemullinen! Ja herkullinen, sillä hän laittoi meille hyvän illallisen. Ai niin, ja herkuttelusta puheenollen, kävimme myös NICEssä syömässä eka kertaa. Ruoka oli hyvää, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa. Ihme homma tämäntasoisessa paikassa. Suosittelen silti, ehkä meille sattui vaan hmmm...aikalailla viivytteleväinen tarjoilija. Kyseessä on siis Namibian Instutute of Culinary Education, jossa maan chefit koulutetaan. Eli ruuassa ei ollut moitteen sijaa, ei kenenkään annoksessa. Ei liioin miljöössä ollut moitteen sijaa, hyvin kaunis paikka. Söin alla näkyvän Springbok eli hyppyantilooppiannoksen, suklaakastikkeella. Njam!!!


Näihin voittopuolisesti ruokapitoisiin tunnelmiin loppuvat matkarainat tällä kertaa. Eikö olekin totta, että reissussa(kin) hyvä ruoka on tärkeää ja suuri osa matkanautintoa!

torstai 21. tammikuuta 2010

Valaskala lahti ja Dyyni numero Seitsemän

Swakopista on lyhyt matka satamakaupunkiin Walvisbayhin. Se on omalla laillaan varsin viehättävä, hyvin erilainen kuin Swakopmund. Me poikkesimme tällä kertaa vain kahvila Probstissa leivonnaisilla ja kaffella.




Ja jatkoimme matkaa dyyni nro 7:lle, jonka jälkeen pian jo alkaakin kansallispuiston alue ja asfalttitie muuttuu gravelroadiksi. Joskus se tie on aivan hiekan peitossa.





Pikkuinen oli kuin tutkimusmatkaaja ikään, eikö vaan!







Poikanen nautti hiekassa pölisemisestä.



Täytyy tunnustaa, että huipulle emme kiivenneet tällä jengillä.



Veturi puksutti menemään ja veturimiehet heilutti. Matkan varrella näimme myös, kuinka miehet lapioivat ratakiskoilta hiekkaa vähemmäksi junan mennä.

Jos todellisia Namib-kokemuksia haluaa, silloin on ajettava tältä dyyniltä vielä kolmisensataa kilsaa autiomaan sisään. Sieltä löytyvät Soussusvlei, Deadvlei ja Sesriem. Suosittelen lämpimimmin, myös lasten kanssa sopii mennä. Mutta koska kuumuus aamun tuntien jälkeen on huumaava, aivan näitä pienimpiä en dyyneille veisi paahtumaan. Kävelyäkin siellä riittää kiipieämisestä puhumattakaan. Monissa alueen lodgeissa järjestyy lastenhoito. Tämän osaan varmuudella kertoa, koska ruotsalaiset ystävämme olivat Sossusvleissä yhtä aikaa ja kehuivat käyttäneensä nanny-palvelua. Namibin autiomaa on yksi parhaista luontokokemuksistani koskaan, joten usutan kaikkia täällä suunnalla liikehtiviä sinne!

Atlantic Ocean

Se meri, se meri...











Sisämaan asukit kävivät vielä rannikolta lähtiissään parkissa rannassa, ihan vaan tuijottelemassa. Aah! Osa kuvista Jennin kotirannalta, terkkuja :)

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Nähtävyyksiä Swakopissa ja ympäristössä

Swakopissa saa erityisesti perheenä kulutettua aikaansa rentoillen ja helposti ilman mitään lisäkiihoketta tai retkiä, mutta jos kaupungissa jotain tekemistä haluaa, aikaansa voi kuluttaa esimerkiksi käymällä akvaariossa

piipahtamalla jakokivimuseossa


kuljeskelemalla kujilla ja kurkkimalla sisäpihoihin


Kuljeskelemalla rantatietä pitkin ja katselemalla menoa ja meininkiä...ja sitä merta...