perjantai 2. tammikuuta 2009

My Muti is Your Answer

Mutiksi kutsutaan perinteisiä, usein kasvi- tai eläinkunnasta saatavia rohtoja. Niitä myydään eri muodoissa: jauheina, murusteluina, valmiina seoksina, voiteina, teeksi liotettavina puunkappaleina. Mutia saadakseen ei tarvitse mennä kauas ainakaan Botswanassa, esimerkiksi katujen varsilla ja bussiaseman liepeillä on useita myyntikojuja.

Suosikkini suurten sanomalehtien, erityisesti etelä-Afrikkalaisten, Classifieds-osastossa on kansanparantajien ilmoitukset. Luen niitä ristiriitaisin tuntein: käyttääkö joku todella näitä palveluja? Uskooko joku todella, että tämän voimallisen, JUURI maahan saapuneen tohtorin mahtavan muti-voiteen avulla voi saada suuremman peniksen 30 minuutissa?! Päästä eroon rakastajan puolisosta 45 minuutissa? Saada lottovoitto seuraavalla kierroksella? Parantua ’kaikista’ sairauksista (enää ei saa sentään luvata suoraan Hivistä parantumista) vuorokaudessa? Lisäksi luvataan ajaa pois vihamiehet, tokoloshit (henkimaailman olento, aiheuttaa harmia) ja huono onni bisneksessä tai perheasioissa. Omituisin lupaus liittyy pieniin, lihaksikkaisiin olentoihin, jotka kuulemma alkavat kantaa rahaa kotiovellesi, mikäli otat yhteyttä tähän ’tohtoriin’.





Edellämainitut ’herbalistien’ ilmoitukset herättävät lähinnä hilpeyttä, mutta muti-maailma kätkee sisäänsä paljon pimeämpiäkin puolia. Kaikki muti ei ole ’hyvää’ ja harmitonta, päinvastoin: harmittomanakin pidetty muti voi aiheuttaa suuria ongelmia, kun ihmiset jättävät koululääketieteen neuvot sikseen ja alkavat parantaa itse ’kaikkia sairauksiaan’ mutin avulla. Selkeä ongelma liittyy ilmoituksissa luvattuihin nopeisiin ja turvallisiin abortteihin. Juuri kuuntelin radiosta, kuinka raskauksia keskeytetään näin alkuviikoilta yhdeksänteen kuukauteen asti.

Mma Ramotswea ja edellispostauksessa mainittua Unity Dowta lukeneet tietävät, että olemassa ovat vielä synkemmät muti-markkinat. Ikävä kyllä paha muti ei ole kirjailijan mielikuvituksen tuotosta, vaan elävää kansanperinnettä Botswanassakin. Hyvän mutin olemassaolo ja saatavuus ruokkii ja ylläpitää myös pahan mutin markkinoita. Vaarallisin ja tuhoavin piirre traditionaalisessa parantamisessa on ihmiskehosta saatavan mutin kauppa. On sanomattakin selvää, että tätä mutia ei saa julkisesti, vaan että sellaista tilataan ja ’bisnes’ miehet ja naiset hoitavat asian. Järkyttävintä on, että voimakkaimpana ja tehokkaimpana pidetty muti saadaan lapsista.

Tänä vuonna olemme nähneet ainakin kaksi lehtiin asti päätynyttä uutista muti-murhista. Kummallakin kerralla uhri on ollut pieni tyttö. Toinen uutinen oli lehdessä kaksi viikkoa sitten. Murhasta on nyt pidätetty tytön setä, kahden liikemies-ystävänsä kanssa. Tässä tapauksessa liikemiehet olivat bisnes-ladyja.

Botswanassa on reagoitu voimakkaasti muti-murhiin. Jo 1990-luvulla yliopisto-opiskelijat marssivat kaduille osoittaakseen mieltä poliisin voimattomuutta kohtaan 14-vuotiaan nuoren muti-murhan yhteydessä.

Usein tehdään ero sangoman, eli herbalisti kansanparantajan ja pahaa mutia käyttävän noidan välillä. Osa kansanparantajista, jotka käyttävät vain kasvi- ja eläinkunnan tuotteita hoidoissaa, ovat laillisella ja oikealla asialla ja ihmiset hakeutuvat heidän luokseen hyvässä tarkoituksessa.

Noitatohtorit saattavat esiintyä sangomana, eikä aina ole kai helppoa tehdä eroa, että kumpi on kumpi. Noidat käyttävät hyväksi ihmisten köyhyyttä ja epätoivoa. Taannoin zulumaassa sangomaksi koulutettava nuorimies surmasi vahingossa koko perheensä (13 jäsentä), kun hän oli tehnyt kodin puhdistusrituaalin väärällä aineella. Sekä hyvät että pahat sangomat ovat yhteyksissä henkimaailmaan, esi-isien henkiin.

Matkailijoille tarjotaan monin paikoin eteläisessä Afrikassa kulttuuri-kokemuksena sangoman tapaamista. Itse en menisi, vaikka en pidäkään näitä show-mielessä pystyyn pantuja esityksiä sen suurempana harmina kuin Lapin Noidan kasteitakaan, enkä tarkoita tuomita elämysmatkailijoiden nautintoa. Mutta kun on itse tavannut Etelä-Afrikkaisessa kylässä perheen, josta paha ’sangomaksi’ itseään kutsuva noita on ryöstänyt kaksi pientä tyttöä yhden kesän aikana, ei tee mieli kannustaa linnunluillakaan suoritettavaa viatonta ennustusta.

Jos poliisi ei tartu syystä tai toisesta tarpeeksi tehokkaasti muti-murhiin, yhteisö tarttuu. Edellä mainitussa etelä-afrikkalaisessa kylässä kyläläiset ottivat oikeuden omiin käsiinsä. He valelivat noidan kodin bensalla ja tuikkasivat tuleen. Tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Tuore tuleen ja noituuteen liittyvä uutinen löytyy tästä.

Sangomat, ’tohtorit’ ja noidat ovat pelättyjä ja/tai kunnioitettuja jäseniä yhteisöissään. Esimerkkinä tästä päätän muti-raporttini uutiseen, jossa BDF:n (Botswanan puolustusvoimien ) poliisi oli törmännyt noitaan:

Päivystävän poliisin kohtaaminen noidan kanssa

BDF:n poliisi XXX menetti äänensä ja puhekykynsä ja joutui shokin vuoksi sairaala hoitoon kohdattuaan työtoverinsa kanssa noidan. Hän näki vanhan naisen kulkevan pitkin katuja myöhään yöllä. Nainen oli ylittämässä tietä muutaman metrin päässä poliisipartiosta, kun nämä kysyivät häneltä, mitä vanha rouva tekee näin myöhään yksin ulkona.

”Yllätykseksemme hän alkoi kirota ja huutaa meille. Hän oli valtavan vihainen eikä koko aikana pysähtynyt tai edes kääntänyt kasvojaan meitä päin.”

Nainen varoitti poliiseja olemaan puuttumatta hänen asioihin. Raivoamisensa keskeltä nainen sanoi, että hän on menossa mailleen, ja että siellä ’toiset’ jo häntä odottavat. Poliisit eivät jättäneet naista rauhaan, sillä he pelkäsivät, että hänet ryöstetään tai että häntä vahingoitetaan.

”Meidän puhdas aikomuksemme oli auttaa häntä, saattaa hänet kotiiinsa. Mutta kun ajoneuvomme lähestyi häntä ja hän joutui auton valokiilaan, hän hävisi ilmaan edessämme.” kertoo poliisi. ”Vanha nainen lensi!” oli kaikki mitä poliisi pystyi enää sanomaan. Naista ei löytynyt mistään, ei pensaista, ei tieltä, hän oli kadonnut savuna ilmaan.

Poliisit jatkoivat partiointiaan, mutta kun toinen heistä alkoi asemalla selittää tapahtunutta esimiehelleen, kesken lauseen hänen puheensa muuttui puuroksi, eikä siinä enää ollut mitään järkeä. ”Hän alkoi puhumaan viittomilla ja kirjoittamaan meille, ja lopulta itseään rauhoittaakseen hän alkoi soittaa puhelimensa soittoääniä, ne ovat gospel-lauluja. Kaikki tämä oli outo näky meille, ja me päättelimme, että hän on menettämässä järkensä”.
Esimies XXX sanoi, että he kollegat, ymmärrettyään että kyseinen poliisi oli hulluuden partaalla, veivät hänet sairaalaan. Siellä häntä hoidettiin shokkipotilaana.


29 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Kiitos tästä postauksesta. Olen jälleen sanaton maailman todellisuuden edessä. Eilen itkin television tarjoaman todellisuuden edessä. Ja silmiäkään en halua kuitenkaan ummistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hui, kaikkea sitä on... Suomen ennustajaeukkojen ilmotukset on aika kesyjä näiden rinnalla. Julmaa raakaa... Maajussitar

_hoya_ kirjoitti...

Oh-hoh. Onpa teillä siellä jännittävää! Onko siellä folkloristeja tai muita, jotka tekevät/-isivät tukimusta aiheesta? Kai jossain on jotain tutkimustietoa? Mielenkiintoista! Ja hurjaa! :-O
Tiedän erään miehen perheineen, joka joutui vastaavanlaisen noituuden uhriksi. Mitään lapsia tai ihmisiä ei tapettu tai viety, mutta ko. miehen ex-vaimo ripotteli katkerana jotain huonon onnen noituuspulveria talon ympärille. Yksittäiset noitiin uskovat ihmiset ovat tietysti aika hellyyttäviä, mutta mitä enemmän on uskovia, sen tehokkaampia kirouksetkin ovat. Mikä on Botswanan vallitseva uskonto?

Savu kirjoitti...

Anu: Törmäsitkö Tansaniassa vastaavaan? Kuulin, että siellä oli loppuvuodesta myös muti-tyyppinen murha: albiinotyttö oli joutunut uhriksi.

Maajussitar: Tämä kaikki kuplii enemmän tai vähemmän pinnan alla muuten niin modernissa yhteiskunnassa täällä ja naapurissa! Muti-väkivalta sijoittuu maantieteellisesti täällä enemmän kai tuonne pohjoiseen, kyliin. Pelkään, että sitä on enemmän kuin lehtiin päätyy.

_hoya_: Tämä kaikki on tosi mielenkiintoista, vaikkakin osin karmaisevaa ja puistattavaa. Kulttuurihistorioitsija/uskontotieteilijä puoli minussa on valppaana aina :) Varmaan aiheista on tutkimuksia, mullakin kotisuomessa pari opusta, EAsta ostettuja. Noituudesta ja hivistä, noituudesta ja sukupuolesta jne. Nyt törmäsin mielenkiintoiseen kirjaan täällä (!): Lesbosangoman elämä! Se kertoo zulumaassa asuvasta nais-sangomasta. Sitä kirjaa pukki ei kyllä tuonut...BWssa suurin osa ihmisistä on kristittyjä (kai virallisesti 70%): kaksi luterilaista kirkkoa, anglikaaneja, kongregationalisteja, adventisteja, katolisia, baptisteja ja sitten lukemattomia pieniä ns. vapaita afrikkalaisia kirkkoja, karismaattisia. Meidän lähellä on myös pieni Bahai-keskus ja isoja moskeijoita löytyy Gaboronesta myös, samoin iso islamilainen koulu. Monet kääntyvät perinteiden puoleen vaikka kuuluvatkin johonkin kirkkokuntaan. Iiris huhuu, kerro enemmän tästä?!

irkku kirjoitti...

Oma suosikkini noissa ilmoituksissa oli aikoinaan "halvaannuttaa varkaan.." jonka bongasin pari päivää sen jälkeen kun käsilaukkuni oli varastettu!
Mutta oikeasti on kyllä niin, ettei noi jutut naurata yhtään. Parhaimmillaan(?) käytetään hyväksi ihmisten hätää, sairautta ja pelkoja, ja viedään rahat, pahimmillaan menee joltakin henki. En oikein ymmärrä enkä hyväksy tuota ammattikuntaa, ehkä lukuunottamatta joitakin herbalisteja, jotka osaavat käyttää yrttejä ja muita luonnonlääkkeitä, ja sitten heitä, jotka luokittelen "perinteisiksi psykologeiksi" - joskus ihminen paranee, kun joku oikeasti kuuntelee...

_hoya_ kirjoitti...

Haa, sinäkin olet keittiöuskontotieteilijä! Hienoa!
Mikä on sangoma?

irkku kirjoitti...

Sanoisinko, että tästä ei kannata huhuilla blogin kommenteissa, tulee aivan liian pitkät jutut :)
Mulla on kirjahyllyssä mm. "Traditional Healers" ja "Traditional Midwives", jotka kuuluvat trilogiaan 'Traditional Medicine in Botswana' sekä "Who are the Independent Churches?" ja "Botswana Handbook of Churches" + lukuisia muita, joissa on kaikissa jotakin aiheeseen liittyvää. Parantajat ja uskonnot siis liittyvät yhteen.
Olet ihan oikeassa siinä, että kristinusko on, luultavasti, valtauskonto = 15-85% väestöstä on kristittyjä! Tämän sain tulokseksi kun pengoin tilastoja tässä männä talvena.. Mutta kristillisen kirkon jäsenyys ei yleensä estä ihmisiä käyttämästä tarvittaessa perinteisiä parantajia. Botswnassa on olemassa ns Day Witches ja Night Witches, ja erilainen joukko parantajia. Yksi kirjoistani listaa mm seuraavat: sangomas, suckers, faith healers, herbalists, neo-herbalists, diviners..

PS. Luterilaisia kirkkoja on kai edelleen kolme...

_hoya_ kirjoitti...

Luullakseni katolisissa maissa nk. luonnonuskonnot ovat ihan voimissaan. Aikoinaan ristiretkien aikaan ja tietysti myöhemminkin, katolilaiset eivät tehneet selvää vanhoista uskomuksista, vaan antoivat ihmisten harjoittaa omia rituaalejaan. Näin saatiin kristinusko paremmin perille. Olenko väärässä? Ehkä meillä protestanteilla on tiukempi määritys kristinuskolle, sattuneista syistä. Mutta tämä on siis vain mutu-juttua.

Anu kirjoitti...

Kyllä sitä jotain aina näki... Paljon näissä on sellaista, mitä ei haluta näyttää ulospäin, pidetään salassa, varjoissa, ei ainakaan julkisesti kuuluteta ihan hirveästi meille valkoisille. Tosin multa jäi paljon varjoon jo kielenkin vuoksi -kiswahilia jos olisin enemmän taitanut, olisin varmasti enemmän kuullut ja nähnyt. Mutta kyllä sitä sellaistakin sai paljon nähdä, mitä ei olisi välittänyt...

Anu kirjoitti...

Iiris: Pääseekö sun kirjahyllylle joskus myös lainaajaksi? Olisi mielenkiintoista ja antoisaa päästä tutustumaan mm. noihin mainitsemiisi teoksiin.

irkku kirjoitti...

Anulle: tervetuloa!

Savu kirjoitti...

Vilkasta keskustelua, kiva!

Kiitos Iiris valaisevista kommenteista ja huomioista! Mikähän tuon suckerin erityisala on, huh, haluammeko tietää?! Onko Day witches=hyviä, ja Night=pahoja, vai mistä nimet?
Muuten, täällä nousee kova myrsky taas: liekö syynä se lilac-breasted bird, jonka bongasimme?! Sehän tuo uskomuksen mukaan ukkosen pihaan...huu.

_hoya_: Sangoma on parantaja, hyvässä mielessä ja 'noita' (witch) pahassa, siis kumpiakin kutsutaan sangomiksi. 'Noita'-sanan käyttö on minusta hassua tässä yhteydessä, se tuo meille suomalaislle mieleen jotain liian kevyttä, lumikkimaista, pääsiäistä. Poppamies taas liian kolonialistista. Mikä olis hyvä sana? Tein aikoinani gradun uskontotieteen laitokselle vaikka olenkin teologi, sittemmin olen loikkinut khistorian piiriin ja pariin, kotiin! Teologia näyttää väistelevän minua tai minä teologiaa - paitsi tietysti aivan käytännön työn tasolla :)

Anu: Varmaan näin. Muurit ja rajat joita kieli, kulttuuri ja tahtomattamme myös ihonväri rakentavat, ovat hitaita ylittää.

Anu kirjoitti...

Iiris: Kiva juttu! Piipahdan joskus, kun käyn kaupungissa.

Savu: Niin. Se on totta. Ja joskus kai näkisi enemmän, jos olisi itse utealiaampi. Itse ehkä olin ja olen jollain tapaa joissakin asioissa hieman arka/varovainen.

Tuota suckeria jäin miettimään... Tässä kohtaa ei kestäis olla liian vilkas mielikuvitus... ;D

irkku kirjoitti...

Pakko päästää teidät piinasta: Sucker on suunnilleen sama kuin vanha kunnon kuppari koti-Suomessa. Tosin kuppaamiseen yhdistyy usein muitakin riitejä.
Ja laitan nyt kuitenkin tähän lopuksi joitakin yleisiä piirteitä noituudesta - tiedot pohjautuvat kirjoihin ja tutkimuksiin.
Noituus Botswanassa voidaan jakaa valkoiseen ja mustaan magiaan.
WHITE MAGIC on tuottavaa tai suojelevaa (productive or protective). Sosiaalisesti hyväksyttyä.
BLACK MAGIC jakaantuu kahteen osaan: 1) Witchcraft, jota harjoittavat yönoidat, ja joka on perinnöllistä, tahdosta riippumatonta pahan tekemistä. Yleisluontoista, edustaa pahuutta ihmisessä.
Yönoidat kuvaillaan usein vanhoiksi naisiksi, jotka ovat päivisin kuin kuka tahansa kylän naisista, mutta käyttäytyvät yöllä omituisesti, mm. esiintyvät usein alasti.
2) Sorcery, jota harjoittavat päivänoidat. Tarkoituksellista pahan tekemistä, motiivina kateus, ahneus tai kosto. Kuka tahansa voi ryhtyä päivänoidaksi.
Satu, kuulostaa siltä, että ne raportoimasi poliisit kohtasivat juuri tällaisen yönoidan :o

Anu kirjoitti...

Mielenkiintoista tuo, mitä Iiris kirjoitti. Tämä on todella mielenkiintoinen aihealue -ainakin niin kauan, kun tätä saa tarkastella tällä tavoin "ulkopuolisena". Kun siihen joutuu sisälle, se lakkaa olemasta mielenkiintoista ja muuttuu todennäköisesti pelottavaksi/kammottavaksi/mitä ikinä.

Savu kirjoitti...

Anu ja _hoya_: Kristinuskon ja muiden uskomusten määritelmistä tuli mieleen, että ehkä voimapiiriin joutuvat/pääsevät tosiuskovat, vrt siis he, jotka uskovat systeemiin. Toisin sanoen/kysyen: voiko noituuteen tulla vedetyksi, jos siihen ei usko?! Tai: voiko tulla protestanttisesti pelastetuksi, jos ei ole tiennyt kadotuksessa olevankaan?! Ja totta tuo mitä _hoya_ sanoit: Se, että antaa perinteen kukkia, raivaa tilaa uuden tulla, hivuttautua. Tuotoksena mieltäkiehtova coctail, vaikkapa meksikolainen kuoleman kulttuuri. On hyvä muistaa, että mikään uskomusjärjestelmä sinänsä ei ole hyvä/paha. Ihmisethän sitä toteuttavat.

Anu kirjoitti...

"Toisin sanoen/kysyen: voiko noituuteen tulla vedetyksi, jos siihen ei usko?!"

Niin... En tiedä. En miellä uskovani, mutta kieltämättä joskus nuo kuviot tuntuvat käyvän joistain asioista niin 'iholle', että huomaan jonkin itsessäni heräävän. Onko se sitten pelkoa, epävarmuutta, mitä ikinä? Mutta silloin tuntuu siltä, että ulkopuolisena on paljon miellyttävämpää.

Nyt en tiedä, kuinka paljon lähtee vetämään rönsynä reunalla, kun kysyn, miten tähän liittyy woodoo? Eikö siinä ole jonkinlaisena ajatuksena se, että heitetään pahaa sen päälle, jota halutaan vahingoittaa? Ja se, jota halutaan vahingoittaa, ei välttämättä ole itse ollenkaan tietoinen asiasta?

Hmm...

Anu kirjoitti...

Enpä osannut sitten kirjoittaa edes kysymykseni avainsanaa oikein... Tarkoitin siis woodoon sijaan voodoota. :D

Linkki ohessa, joka liittyy teemaan, joka keskustelutti jonkin verran tässä taannoin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sarkozy+vaatii+n%C3%A4k%C3%B6isens%C3%A4+voodoo-nuken+vet%C3%A4mist%C3%A4+kaupoista/1135240436035?ref=rss

_hoya_ kirjoitti...

Hmm. Luulen, että yhteisö imee mukaansa. Jos ei pelkää itse noituutta niin alkaa kuitenkin pelätä ihmisiä. Eli niitä ihmisiä, jotka uskovat/harjoittavat sitä. Varsinkin jos jotain pahaa tapahtuu omalle kohdalle. Pikkuhiljaa, kun ko. yhteisön kanssa viettää tarpeeksi aikaa, jotain vivahteita jää itsellekin. Elämänkatsomus muuttuu aina pikkuisen.

Eri kulttuureissa hyvä/paha asetelma poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Esim. meillä kristityillä on aika mustavalkoinen käsitys hyvästä ja pahasta. Ja voisin kuvitella, että meidän "vapaat suunnat" (hellarit esim) ottaisivat hyvinkin tosissaan noituuden.

Mitä tulee pelastukseen (herkullinen aihe!), jos olet ainoa "pakana" yhteisössä, jossa uskotaan ettet pelastu niin kukapa tietää mitä kuolmasi jälkeen tapahtuu. Mutta jos vielä eläessä panee hanttiin, yhteisö helposti sulkee sinut pois, jolloin liityt ko. yhteisöön, koska pelkäät ihmisiä. Pelkäät jääväsi yksin.

Tietysti, jos ei ole koskaan pelastuksesta kuullutkaan, niin se on ihan eri asia. Totta kai pelastut :-D

Toivottavasti tekstistäni saa jotain selvää. Olen HYVIN huono ilmaisemaan itseäni kirjallisesti.

irkku kirjoitti...

Yhteisöllä / yhteisöllisyydellä on valtava voima, sekä hyvässä että pahassa. Eikö esim. ihmisen kiroaminen voi johtaa jopa kuolemaan nimenomaan sen takia, että kun yhteisöllisessä kulttuurissa ihminen kirotaan, hänet suljetaan silloin koko yhteisön ulkopuolelle. Hän muuttuu ikään kuin näkymättömäksi. Se on siis pahempaa kuin vaikkapa fyysisesti vankilaan sulkeminen.
Tästä pääsisikin sitten jo keskustelemaan siitä, kuinka paljon ihmiset tarvitsevat toisiaan ja (hyvää) yhteisöä, johon voisi kuulua...

Savu kirjoitti...

Anu: Oho, voodoo linkki oli kiintoisa! Tästähän pääsemme aiheeseen (esi)rukouksen voima: jos uskomme hyvän vaikuttavan, vaikkei kohde itse tietäisikään, niin miten on pahan toivottamisen laita. Joku voi nyt aiheellisesti huomauttaa magian ja kristillisen uskonnonharjoittamisen/Jumalalle puhumisen perustavanlaatuisista eroista, mutta jollekulle ne voivat näyttäytyä samana. Ulkopuoliselle. Vai?

_hoya_ ja Iiris: Juuri näin kuin kuvaatte se varmaan menee: vaikea olla tempautumatta mukaan, jos on sisäpiiriläinen, siis samassa kulttuurissa kasvanut. Täällä sen näkee paitsi tässä muti-asiassa ('kaupungistuneet' ja koulutetutkin pitävät etäisyyttä siihen maailmaan, kaiken varalta) myös avioliitto-neuvotteluissa. Haa, siinäpä seuraava aihe tämmöiselle vähän kultturellimmalle jutulle!

_hoya_ kirjoitti...

Mä en ole halunnut miettiä uskonasioita liian paljon "tunteella". Totuus kai on se, että jokainen on autuas omassa uskossaan. On selvää että useimmat meistä ovat mustasukkaisia omista uskomuksista. Mun mielestä magia on samaa uskomista kuin kristinusko. Uskomista se kaikki on.

Mutta siis esirukoukseen:
Kun joku yksittäinen ihminen vaivautuu ajattelemaan ja toivomaan jotain hyvää toiselle niin uskon että siitä ei voi syntyä muuta kuin hyvää. Ja mitä enemmän ihmiset sitä tekevät, sitä vähemmän niille jää aikaa pahantekoon. Sama pätee toiseenkin suuntaan. Itsekkyys on pahuutta. Ja mitä enemmän ihminen pyrkii siitä pois, sen paremmaksi maailma muuttuu (Sori, menee paasauksen puolelle). Puhumattakaan jos kokonainen heimo ihmisiä lukisivat esirukouksia tms!!

Ei sillä ole väliä kutsutaanko hyväntekeväisyyttä kristinuskoksi vai magiaksi. Tärkeintä on teot ja ajatukset, jotka johdattavat ihmiset pois itsekkyydestä.

Pysyinkö asiassa? :-)

Anu kirjoitti...

Kahden päivän poissaolo linjoilta näkyy valtavana viestitulvana... :D Tämä on tosi mielenkiintoinen keskusteluketju! Meidän pitäisi kyllä joskus istua naamatusten tee- ja kahvikuppien ääreen ja puhua enempi tästä kaikesta. Tässä on niin valtavasti herkullisia aineksia vaikka mihin. Miten on, Savu, Iiris ja _hoya_: kun olemme kaikki samalla mantereella ja samassa maassa, niin kokoonnutaanko kulttuurikahville? :D

ps. Sie voit Savu sitten hyödyntää nämä keskustelut itsellesi tutkimusmateriaaliksi, kun teet jonkin hyvän tutkimuksen tästä. Otsikko vois olla esim. Blogien synnyttämää keskustelua kulttuureista ja uskonnoista - XXX tutkimus blogikommentoijien käsityksistä...

On tosin kyllä aavistuksen verran laaja, mutta olis ainakin haastetta... Ja me varmaan mielellämme tuotamme sulle materiaalia lisääkin. ;D

irkku kirjoitti...

Anu: kulttuurikahvit kuulostavat hauskoilta! Voimme aloitella vaikka jo kahdestaan, kun tulet kirjastooni lainaamaan luettavaa :)

Anu kirjoitti...

Hyvähyvä! :D

Ps. Oli muuten hyvä juttu sinusta työnantajan julkaisemassa aikakauslehdessä (jo ennen joulua). Varsinkin se viimeinen lause puhutteli minua paljon. Se sanoitti myös omasta elämästäni jotain, mille olen etsinyt sanoja. Kiitos, Iiris, että annoit sen haastattelun!

_hoya_ kirjoitti...

Tuota, öhöm. Minäkinhaluan sen haastattelun. En tiedä mistä on kyse, mutta kaiken tämän viestinvaihdon jälkeen ja aikana, minua kyllä kiinnostaisi!

Kahvit myös käy :-) Mutta treenatka te toki ensin!

irkku kirjoitti...

_hoya_: mulla on ylimääräinen nro sitä lehteä - eli jos saat jotenkin toimitettua mulle postiosoitteesi niin saat 'paketin'.

Anu kirjoitti...

Miehän sanoin, että tästä sukeutuu vielä vaikka mitä mielenkiintoista. :D

Loppiaista itsekullekin säädylle!

_hoya_ kirjoitti...

Iiris: Miten saan toimitettua osoitteeni sinulle? Kiitos etukäteen!