...enkä nyt puhu Ukko-kullasta, joka pusuin (by Pikkuinen ja allekirjoittanut) ja krokotiilinkyynelin (by Poikanen) saateltiin työmatkaan tokavikaa kertaa tältä kentältä. Joutuu kärsimään kokouksen ja konferenssin vaivoja Intian valtameren rannalla Dar Es Salamin pohjoispuolella, raukka! No, hiellä pitää työmiehen leipänsä ansaitseman.
Mekin ollaan täällä etelämmässä vielä saatu lämmitellä kivojen (päivä)lämpötilojen palattua. Onneksi ei vielä talvi tullutkaan. Olen tullut siihen tulokseen, että +28 on paras astemäärä - ei liian kuuma eikä liian viileä. Huvittaa itteänikin, kun +20 saa nahkatakin niskaan ja farkut jalkaan. Eli luvassa on kylmää kyytiä Kiimingin kesässä...
Lapsukaiset saivat lauantaina ilmapallot ravintolasta ja niistä riittikin iloa noin 13 sekunnin ajaksi, kunnes poksahtelivat nurtsin okapiikkeihin. Esittivät tyytyväisin jotain ihme rivitanssia palloineen, kunnes kuului poks. Huom. nuorimmaisen ilme.
Niin, se mainittu karvajalka oli tämmöinen (maajussitar ei sitten klikkaa tuosta linkistä..!) hämppis, joka eilen kutsumatta tunki viekkuuni. Oikeasti en ilahtunut yhtään, niinpä läppäsin puhelinluettelolla, ja tulos on tässä.
Anteeksi herra hämppis., anteeksi kaikki muutkin. Jätin märän läiskän aamuun asti kuivumaan ja sitten raaputin sen pois. Poikanen kyseli, äiti mikä se on? Siirsin pikkuisen sängyn irti seinästä yöksi, sen verran karmittava kohtaaminen oli. Mihin litteät seinähämppikset hävisivät ja miksi tilalla on näitä?? Ei nimittäin ollut eka karvakaveri johon törmään, mutta ensimmäinen sisällä. Kai ne raukat etsivät lämpöä kylminä syysiltoina. Ja sitten kohtaavat Botswana Telecommunications Coorporationin julkaisun.
Tänään naapurin isosta pihapuusta kuului outo kutsuhuuto. Siellä oli kaksi valtavan isoa lintusta, varmaan jotain haukkoja. Pesimispuuhissako, en tiedä, mutta kauheaa meteliä ne pitivät, toinen alempana ja toinen oksalla ylimmällä. Yritin zoomailla kuvia, muttei siitä mitään tullut. On tuolla puskissa kuitenkin joku metto.
Noloakin nolompaa on tunnustaa se, että me (ketkä me) ollaan koukussa KFC:n ruokiin..! Jos on hyvä syy, niin mennään sinne ja vähemmänkin hyvällä syyllä haetaan kotiin. Tänään uimakoulun jälkeen mentiin Gamen KFC:iin ja tilattiin vakkarit: twisteri mamalle ja chicken pops pojalle. Ja ekstraherkut jälkkäriksi, eli jädet. Hyvä syy oli se, ettei ois oikeesti ehitty kauppaan. Millään. Ja pitäähän sitä vähän herkutella, kun izzi on pois.
5 kommenttia:
HYYYYI KAMALA KAUHISTUS SENTÄÄN!!! Joo, en tod mene katsomaan sitä... hrrrrr... ihan puistattaa... ja arvaa, kuka pomppii ens yönä sängyssään. Kiitti vaan ;)! Ihan tarvii kysyä, että miten sä sen huomasit kääks ja pysyitkö ite mukama ihan rauhallisena listiessäs sitä? Maajussitar
Hui hirvitys mikä hämppin!
Vaan olen tismalleen samaa mieltä, että aina voisi olla sellaista +28 astetta. Se on ehdottomasti parhain lämpötila. Tarkenee mutta ei läkähdy.
Heh, mulla on Baboon Spiderin kuva kännykän näytöllä :) En muista että olisin koskaan nähnyt sisällä, pihalla niitä harvakseltaan oli. Ei listitty vaan otettiin kuvia. Siis mies otti kuvia, mä kerran pitelin paperia heijastavaa salamaa varten, kun oli muuten liian pimeää. Mutta kuvia oli pakko saaha. (Vähän olin varpaillani, valmiina hyökkäämään pakoon jos spideri olis liikahtanu mua kohti.) En tykkää noista, mutta ne on NIIN karvaisia, että luonto ei anna periks tappaa - on vähän kuin kävis oikean eläimen kimppuun..
Maajussitar: No väristyksiä kyllä aiheutti aika lailla, nimittäin se oli metsin päässä mun jaloista, kun istuin koneella iltasella...Nousin, ja näin lasten lelujen seassa jotain outoa, kuten joskus kirjotin niin ihmeesti silmä poimii kaiken "ylimääräisen", vaikka vaan vilahtavan silmäkulmassa. Tämä ei onneksi liikkunut, mikä siinä oikeestaan olikin pahinta...Sillä luin, että ne voivat purra ja tuo oli TAATUSTI hyökkimässä kimppuun...
mizyéna: Onko teillä pahoja ötököitä siellä päin?! Kakskasi rules :)
Iiris: Joo näin olis varmaan meilläkin käynyt, jos ukkeli olis ollut kotona...siis kuvaus sessio JA eittämättä kävi omassa mielessänikin, mutten uskaltanut kun en tosiaan tiennyt kuinka LUJAA tuo pääsee, enkä halunnut sitä karkuun! Heikko nainen turvautui siis heti voimaan, hih! Teki kans vähän pahaa tappaa sitä, kun se oli niin iso. Ei niinkään siksi, että aattelin eläimeksi, vaan siksi, että aattelin tuota sotkua jo kun tappoväline viuhahti...Äklöä!!!
Ei ole meille koskaan tuollaiset eksyneet. Ainoita inhotuksia joita sisään välillä on päässyt ovat torakat ja hiiret. En voi sietää kumpiakaan. Torakat sentäs uskallan tappaa mutta hiiriä en, vielä.
Viikko sitten lapset löysivät pitkän ohuen käärmeen kotikadulta hiekasta ja se oli eka käärme ikinä mikä täällä nähtiin. Skorpioneja kuulemma voi olla mutta en ole koskaan nähnyt niitäkään.
Ja todennäköisesti olen ihan tietämötön kaikista muista inhotuksista enkä haluakaan tietää :D
Lähetä kommentti