perjantai 26. helmikuuta 2010

Kiinaa kuiskutellen ja kotimaankieltä karjuen

Pikkuisella on uusi puheenparsi, ja se kuulostaa aivan kiinalta. Hän juttelee kovasti ja selostaen, mandariinimaisella aksentilla. Sormi ojossa ja pää vinossa tekstiä tulee. Illat ovat kuiskausten aikaa ja silloin suhisee. Pikkuinen kuuntelee mielellään kuiskauksia ja laittaa sitten sanaa eteenpäin.

Levylautasella hänellä pyörii niin ikään jatkuva äänilevykonsertti. Siinä vaihtuvat kappaleet ”pyörät ne pyörivät ympäri…” ja ”Dumela, skubidubijaijaa” ja pari muuta helmeä muskarista.

Liikenteessä ollessame hän imitoi erityisesti piippauksia ja ujelluksia. Ja nyt perheessämme on toinenkin Grey Lourien eli Go Away Birdin matkija. Aika hyvä semmoinen. Nämä lehmät makoilivat Poikasen päiväkodille menevän tien poskessa. Toisella oli mielenkiintoinen lävistys suussaan, joten nappasin kuvan.



Poikanen sukeltelee ja ui jo komiasti. Kuluneella viikolla siis päästiin uimakouluun, kun välillä tuli parempaakin kakkaa. Puijee!!!


Tällä viikolla meitä ilostuttamassa on ollut myös suomi (lapsi)-vieraita ja kun he lähtivätt kylästelemästä, tuli Poikasella itku. Kun perheen isä kurvasi pihastamme, Poikanen karjui omalle isilleen raivon vallassa: Tyhmä ko avasit portit ja annoit mennä vaan!

3 kommenttia:

irkku kirjoitti...

Osuvasti sanottu. Eihän ne vieraat olis mihinkään lähteneet, jos isi olisi miehekkäästi seissyt portilla ja sanonut "en muutes avaa."

Anonyymi kirjoitti...

Voi mutturatöttörähuulta ja määrätietoista pojan alkua... Kyllä heitä huvittaa isompana nää jutut. Maajussitar

Vilijonkka kirjoitti...

Oih, voin kuvitella poikasen tunteet, itsellä kun on joskus ollut samoin, vaikka aikuinen (muka) olenkin.