keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Päivän kuluku meän perän murtheela kerrottuna

Heti aamusta kläppi alako intoilemhaan, että tännään on päiväkoisa se mankinästiks. Se kisko jumppapaitaa pääle ja oli jo ennen seittentä lähtövalamiuesa. Met vasta mummun kansa hieroima unia silimistä, mutta ei se auttanu ko alakaa kahavin keithoon.


Riipasima kupit ja mie vein pojan jumpale. Sinne se jää tyytyväisenä ja mie oon tyytyväinen ko kersa saa keskiviikkosin niinkö ruumhiin liikutusta oikeen ohojatusti. Takasi tullesa mie olin jo niinkö enämpi herreilä, ja ehin huomata, että ruusu oli auenu oikheenki komiaksi yön aikana.

Mutta totta mulla poikaa hakiesa leuka loksahti, ko penska kertoo, että emmä met ole jumppinhee, vaan syöhnee suklaatia jumppasalisa! Vissiin niinkö pääsiäisen kunniaksi, mutta piin mie kummana hommana. En sunkhaan mie siitä maksa hyvää kuukaismaksua, että lapsele kysymäti makiaisia syötethän. Vaikka toishaalta pittää tarkistaa huomena, että kuinka palion perrää pojan porinoisa on.

Louhnaaksi söimä eiliset kiinan pojan tähtheet. Jo vain maistu makiale ihan kotiympäristösäki. Sitten alkako kahavifeeperi taas nousemhaan ja kummalaki meistä mummun kanssa tuli vahava tunne, että emmä met siitä tällä kotipolttosela seleviä.

Ei siinä kuulkaa auttanu ko lähtiä puotattamhaan kothi ostosparatiisia. Silimisä kiilu jo latet ja kaputsiinot. Mutta päätimä silti koukata vielä yhen ralliauto esittelyn kautta, pääasiasa niinkö pittääksemä kersan tyytyväisyyen tilasa.


Sehän tarkasti menopelit ja oli oikheen otettu, kun tämmösen yllätyksen äiti järjesti. Jo vain.
Vielä ennen kahavihetkiä piipahima lakanoita ostamasa ja eikhään penska sielä saanu oikian metelin aikaseksi. Se hoksas kiskua korkian pinon alimmaista muovikuppia ja eikhään ne kaikki kolissheet pitkin lattiaa. Osa meni tuhannen pärheiksi ja kuvettahan siinä oli kaivettava. Karjasin pojale hampahitten välistä, että siinä meni kahavilaherkku hänen osalthaan. Penska tajus olla vinkumatta vasthaan siinä kohasa.

Kahavilasa valittima ihanimmat kakkupalaset: pähkinäpiirakkaa ja suklaatileivosta. Pojan suklaakiintiöhän oli jo aamusela täytetty, että se niinö tyyty pelekkään juomhaan. Jäätelöstä se ei puhunu mithän. Hellyin mie silti kaikkia mannerheimin lastensuojeluliiton ohojeistuksia vasthaan ja annoin palan piirakkaa.

Päiväruuhkatki vältimä ja kävimä ostamasa iltaruatki jo samala reissula. Mureke on jo uunisa ja potut kiehumasa. Nyt soppiiki kuunella alakavaa myrsyä mökisä ja olla jännäsä, että lähteekö sähöt nyt vaiko heti.

8 kommenttia:

irkku kirjoitti...

No kiitos nyt tästä kielikylvystä.. Teikäläinen näköjään luottaa siihen, että on jutut niin kiinnostavia, että täällä niitä tavaamme vaikka vieraalla kielellä. - Ja urheasti tavasin, ei mennyt luottamus hukkaan. Mutta oli kyllä pakko jokunen sana tavata kahteen, ellei peräti kolmeen kertaan, ennen kuin asia selvisi.

Anonyymi kirjoitti...

Voi ko kuulosti kotosalta tuo tarinointi. Suurin osa sukulaisista kun puhua raataa samalla tavalla. :)

t. Katri

Anonyymi kirjoitti...

Olet sinnäe vaen haaska tuola murteella, poriset ku meillä päin vanhemmat akat nii jotta!:)
Kirjottaesit vaen rohkiasti usseemmin tuollaviisii, niin hoksovaesi tämmönen tyhymempiki lukia ja kommenttiaki laettaa usseemmin. Niinhä tuo hymmyilytti että korvissaki tuntu!
-Koplan P ja vierusessa M, joka ymmärsi kommentinkin

Miikkis kirjoitti...

Kiitos päivän piristýksestä! Väkisinkin suu kääntyi hymyyn kun tätä tavasin :)

_marja kirjoitti...

No jo tokkiinsa kutkutti mukavasti naouruhermoja moene ruapustus!
Min oun seorannu tätähi plokia tuolta "Aika on" linkin kaotta ja vallan ihastunu näehinki tarinoehin.
Ite tuolta Kaennuun korvesta kotosi olevana ossoon kyllä arvostaa aettoo murtteen partta!
(Oma murre on kyllä sekotus tuolta sotkamo-muhos-kerava-linjalta, jotta ei välttämättä iha joka sana kohallee mee)

Kiitos Savulle muuten osallisuudesta ystäväperheemme kummimuistojen toimitukseen tänne koti-Suomeen! :)

Kaarina kirjoitti...

Oi kun kiva oli tuota meän perän murretta lukea. Kiitos!

T: Kaarina alunperin Tornion peräkyliltä

Anonyymi kirjoitti...

Heheh... mulla meinas sisu pettää... mutta urhoollisena luin loppuun asti. On meinaan jäänyt useampikin väliin, kun olen tässä toipilaana tyräleikkauksesta. Maajussitar

Pikkulilli kirjoitti...

Tästä tuli tosi hyvälle tuulelle! Muistui mieleeni muuan yliopistoystäväni, jonka kanssa opiskelimme aikoinaan suomen kieltä. Kielenhuollon kurssilla ystäväni piti esitelmän pilkusta ja vannotti minua, yleisössä istunutta, kakomaan kurkkuani merkiksi joka kerta, kun hän sanoo epähuomiossa "pilikku". Tuli sitten kurkku kipeäksi siitä kröhimisestä:)