sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Rakas Pikkuinen

Pikkuinen kuiskasi minulle eilen ensimmäistä kertaa asian. Hiljaa puhisi korvaani phjää, puuh, tsssshhhh, tödötödööööö. Oli tärkeää.

Popo sanoo vufvuf kahvilassa.

Hän huushollaa, lukee, touhuaa. Rakastaa kirjoja ja lukemista. Hän komentaa, pajattaa, heristää sormea. Nauraa päälle. Matkii koiraa, vufvuf! Halii aamuisin veljeä niin lujaa ja niin hellästi, että itkuhan siinä katsojalla tulee.


Hänellä itsellään tulee itku, jos äidin laukusta napattu kännykkä otetaan pois. Tai jos hänet kannetaan kauemmas vessanpöntöstä. Nauru on onneksi herkemmässä, ja tanssimalla tai laulamalla saa isonkin itkun hetkessä pois.

Pikkuinen POPO* on jo Iso Töttö, jolla on ikioma tahto.


* etunimensä ääntyy siten, että 15-kuinen toistaa sen itse näin.

6 kommenttia:

_hoya_ kirjoitti...

Oi oi, itselläkin kostuu silmät. Olette niin söpö perhe!

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihanasti alkoi tämä postauksesi. Tosi kauniisti sanottu :)

Anu kirjoitti...

Voi suloiset rakkaat...!!! Ei ole kuivat silmät täälläkään, kimaltelee silmäkulmissa, kun ajattelen pieniä elämänihmeitänne... ♥

Anonyymi kirjoitti...

Ihan yhdyn edellisiin... sniif, suloinen mutruhuuli ekassa kuvassa. Maajussitar

ColibriDreams kirjoitti...

Voi mikä ihan tyttönen teillä on!

Anonyymi kirjoitti...

Voi murunen!
Hymy korvissa
-Koplan P