Yet another Weekend rushed away

Taas vilahti viikonloppu! Näin joulun ja keäslomien alla riittää täällä kaikenlaista tapahtumaa.
Viikonloppu alkoi yhteispohjoismaisessa party-tunnelmassa, kun juhlimme Sweden Housella Luciaa! Nyyttäriperinteellä saatiin pöytä notkumaan, ja oih, oli maistuvaa! Lucia- ja joululalulut raikuivat, lapset piilottelivat puutarhassa tai polskivat altaassa, snapsilaulut kaikuivat ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Länsinaapurimme osaavat järkätä juhlia, sen totesimme taas kerran!

Viikonloppuisin näin joulun alla on markkinoita ja myyjäisiä, kuten kotisuomessakin. Viimevuonna jo olimme Kgale Sidingin Arts & Crafts markkinoilla, niin nytkin. Menimme heti aamusta, jolloin mittarissa oli vasta 32 astetta. Se oli viisautta, sillä päivä kuumeni todella lämpimäksi kohti iltaansa.

Väkeä riitti, tuttuja tavattiin, ostoksiakin tehtiin. Punilta meillä on aiemmin jo nukke ja nyt ostin viehkeän taulun miehelle joululahjaksi! Vaihdan siihen oikeat kehykset, jotta upea kuva pääsee oikeuksiinsa!



Puni itsekin on aivan valtavan ihastuttava!

Rikalta ostimme Poikaselle ja Isosiskoselle murokupit. Niitä on tulossa lisää, tilaus on sisässä. Mutta heppafanit saivat jo omat heppakupit. Ihania, rakusavisia, hassuja. Teen oman postauksen Rikan jutuista, jahka saan haettua lamppuihin varjot ja näytelystä sen vaasin...


Lahjoitin pari korua hyväntekeväisyyteen ja ostin yhden setin samasta Child Linen kojusta. Aika jouluinen, vai mitä? Sopivan kevyt tähän joulusäähän.



Kirahvitaulu. Poika, joka myi näitä, kehui olevansa taiteilija. taulujen tyylistä pääteltiin, että ihan ei ehkä näin ole asiat. No poika myönsi, että tiimissä näitä tehdään. Ei viitsitty kysyä, että onko tiimi täällä vai kaukoimailla. Oli missä oli, kirahvimaalaus oli niin söpö etten voinut vastustaa. Lastenhuoneeseen, kivoilla raameilla?

Kun olimme jo seuraavassa paikassa (eli lounaalla Mokolodissa) aloin etsimään lasejani. Turhaan, sillä kävi ilmi että silmälasikoteloni ja sen sisällä olevat prillit olivat pudonneet markkina-alueelle. Ei kun takaisin. Harold the Manager oli itsekin hukannut jotain (kuoren jossa oli tonni rahaa) ja oli hieman poissaolevan oloinen. Otti silti minun numeroni ja lupasi soitella jos kotelo löytyy. Haravoin aluetta, mutta laseja en löytänyt, tietenkään. Kun olin lähdössä jo pois, Harold käveli vastaani velmu ilme kasvoillaan, heilutellen tuttua Gucci-koteloa. Hän sai pusun poskelle ja minä rillini takaisin!

Lihakaupan kautta kotiin, ja ostin vielä matkalta tutulta tädiltä korin lehdille, kirjoille tai jollekin muulle sälälle.

Adventtisunnuntaina pilveili, ihanaa! Kuunneltiin adventin jumalanpalvelusta virtuaalikirkon kautta Oulun tuomiokirkosta ja veisattiin Hoosiannaa. Oli kiva nähdä tuttuja kasvoja ja kuulla tuttuja ääniä! Kuva laahasi perässä, mutta ääni kulki loistavasti pohjoisesta etelään. Poikanenkin ilahtui, kun oli yksi tuttu laulu mukana: Jumalan kämmenellä esiruokouksessa.

Adventtilounas oli varsinaisen uskontojenvälinen, nimittäin olimme muslimiystäviemme luona syömässä perjantaina uhrijuhlan kunniaksi lahdattua vuohta. Se oli maustettu bangladeshilaisittain, ja oli kyllä tosi hyvää! Alkupaloiksi katsoimme vuohen teurastusvideon, Poikanen tapitti sitä ihmeissään.


Illalla omassa grillissä paistui sisäfile (joo taas…), klikatkaa ohje täältä! Aivan ihanaa ja sopii talviruuaksikin, vaikka niihin joulun pyhiin kun ei jaksa kinkkua vetää?

Viikonlopun pikkuinen yllättäjä oli minikokoinen rukoilijasirkka. Se oli vikkelä, muttei lopulta tarpeeksi vikkelä Poikaselle…Jep, matkamies maan pääsi pomppimaan ikivihreille nurmille, vaikka Poikasta kuinka vannotettiin, että sitä ei saa liiskata. Kuului vain jo klassikoksi moudostunut: ”Oho…mitä tälle kävi, tää tais kuolla?”


*

Weekend was so nice! On Friday we had St Lucia party at Sweden house. We had potlock and the table was filled with scandinavian Christmas delicacies! On Saturday we visited Kgale Siding Arts and Crafts market, did some shopping, lost and found my glasses. On Advent Sunday we watched and listened advent chruch virtually from our hometown! And after that had a nice lunch with our muslim friends and later had braai at home. Little One playd with tiniest praying mantis ever, but this play ended up sadly, the mantis died :(

Poikanen miettii ja moittii

Ajetaan autolla, hiljaa. Yhtäkkiä takapenkiltä kuuluu mietteliäs laluse: ”Kiimingin kodissa meillä on mikrofooni, jolla voi tehä kopkornia. Tyhmää kun ei täällä oo.”

*

-Miksei sulla oo yhtään ihoa, miks sulla on pelkkä luomia? Kysymys isille (jolla on paljon pisamia)

Juhlitaan sitä, kun meistä on tullut perhe. Poikasen ja meidän juhlapäivää. Juhlakalu määrää:

-No nyt laulatte Happy Birthday to You.
- No mut ei oo synttärit vaan on se päivä kun me saatiin sut.
- Silti laulatte. No, laulakaa jo!

Mun huoneeseen on kuollu joku! (Ei edelleenkään tiedetä mikä sinne on kuollut…)

*

Kesken syönnin, katsoo suoraan silmiin ja sanoo:

-Musta tulee isona lehmänjakaja.
-Mikä?
-Lehmänjakaja.
-Ai jaat lehmiä vai.
-Joo.
-Ovelta ovelle?
-Joo.

*

Leikkivät yhdessä, ilmeisesti pikkusisko vääntää samaa lelua…

-Voi eiiii!!!! Ei olis pitäny ottaa pikkusiskoa! Se oli ennen kiva mutta nyt se on oppinu tyhmyyksiä! Aaaaai! Eeeeeiiiii! ÄÄÄÄÄ! TYHMÄ!!!

Tyhmä, minä vai?

-Äiti missä mun päivänvarjo on.

-Sun huoneessa.
-Ei se voi olla siellä, mää näin jonku kävelevän sen kans kun tultiin. Joku on varastanu sen!!!

Arvasin että tykkäät kumminki!

Tätä oli viikonloppuna

Perjantaina sadetta, kaatosellaista. Väki ajoi pimeässä parkit päällä ja sitten ihmettelivät kolareita. Vrt. ”alkaneet sateet yllättivät jälleen.” Ring a bell..? 

Sateesta huolimatta kampesimme itsemme perjantaina tutun keraamikon Rika Frankenin näyttelynavajaisiin.

Häneltä meillä on jo useampi kippo, kuppi, maljakko ja tuoreimpana myös uniikit lampunjalat (esitellään myöhemmin kun jaloissa on myös varjostimet). Niin ja näyttelystä ostimme kauniin vaasin, jossa oli uutta valokuvatekniikkaa. Se on tuo etummainen.

Avajaisten jälkeen menimme terveysruualle Spuriin, ribsejä ja paksua suklaavanukasta jälkkäriksi. Irkku, ei taaskaan ollut brownieseja! Sorruin vanukkaaseen..!

Lauantaina piipahdin helmikaupassa ja räätälillä. Puolipilveili. Poikasen terraario oli aamusta suht tyhjä, mutta iltapäivällä siellä oli jo avara luonto villeimmillään. MIllipedi mm söi koppakuoriaista. Vaihtuvaan väkeen lootassa kuului erinäinen määrä perhosia, toukkia, yksi iso yökkönen ja rupikonna.

Termiittejä. Ne heräsivät sateiden ansiosta. Lauantai-iltana kun tiskasin, ikkunalaudalle ilmestyi ensin yksi, sitten toinen…pian niitä oli lukemattomia. Valo houkutti niitä pyrkimään sisään. Fläpfläpfläp pikkusiivet hakkasivat ruutua ja irtoilivat laudalle. Sinnikkäitä! Poikanen on odottanut tätä kuin kuuta nousevaa ja kylpykin jäi kesken, kun piti lähteä tarkistamaan Saapuneita.

Sunnuntaina aurinko jo porotti. Aamukahvilla suunnittelimme tulevaa matkaa ruotsalaisten ystäviemme kanssa, sitten veimme taulun signeerattavaksi Qaeqhaolle ja päälle lounastimme Primissä kevyesti. Matkalla kuvasin vanhaa, kauniisti ränsistynyttä taloa.

lllalla grillissä kypsyi maissi ja sisäfile, uunista nosteltiin kaveriksi roasted butternutia, hunajalla toki. Lisäksi lisäkkeenä oli butter beaneista tehtyä survosta, Nigellan ohjetta muistellen. Valuta pavut ja survo, sekaan valkosipuli-oliviiöljyä. Jälkkäriksi jätsiä, Pikkuinenkin sai maistaa. Njam!

Poikanen otti kuvan muusta perheestä.

Herkkullisen illan päätti syvällinen lehdenlukutuokio, sekä se, että osa porukasta sammui sohvalle tukevan aterian ryydittämänä.

Hyvä viikonloppu! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

*

I have promised to start writing in English again, for my dear friends who don’t really read Finnish! Sorry for such a long time of neglecting You :( We had a busy, busy weekend. On Friday it was puring rain, but we were brave enought to visit Rika Franken’s exhibition, of course, since it was opening night. I like her raku work a lot, and even now we bought something (third pic, the vase in front with a lady’s face in in).

On Saturday I popped in to see my tailor and brought him some more material for a dress. It looks promising...Saturday’s highlight at least for the Little One, was the moment when termites came in big numbers! They were everywhere, as it happens after the first good rains.

On Sunday we took the new painting back to the artist Qaeqhao for his signature. He had to wait the paint to dry well before doing that. I don’t know if it was for the wet and humid weather, but I thought it took ages for that paint to dry! On our way to Primi Piatti I took some pics of this beautiful, old house.

Aihetta juhlaan

Tänään, juuri tällä kellon lyömällä 11.10, tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun kävelimme Poikasen elämään. Erään pretorialaisen toimistorakennuksen toisessa kerroksessa, käytävän perällä olevassa huoneessa me mieheni kanssa puristimme toistemme käsiä ja katsoimme pienen, kaljun, hoitajansa kanssa leikkivän pojan selkää. Seisoimme ovensuussa hiljaa hetken, kunnes poikakin katsoi meitä: vilkaisi vaan, aivan kuin todetakseen, "ai te tulitte nyt". Käänsi sitten päänsä takaisin leikkiin. Hän ei enää muista tuosta mitään, mutta minä muistan ikuisesti sen avoimen katseen: suuret mustat silmät, aukiolevan suun. Sama ilme, joka hänellä edelleen usein on, kun hän pohtii, keskittyy.

Kotona joulutonttuna, joulukuussa 2007

Tulimme kesken leikin ja varmaan sekoitimme pienen ihmisen pakan pahemman kerran. Hänen perusluottamuksestaan, hyvästä hoidosta ja saamastaan rakkaudesta saimme ja saamme kuitenkin kiittää sitä, että yhteinen alku oli helppo, ja että Poikanen kiinnittyi kumpaankin vanhempaan pian.

Pieni pianisti ensimmäistä kertaa mummulassa, joulukuu 2007

Kahden vuoden mittaisella yhteisellä matkalla on jo tapahtunut paljon: hän on oppinut suomen kielen ja rakastunut lumeen, räntään ja pohjoiseen. Sieltä olemme hetkeksi muuttaneet tänne ja oma pikkusiskokin on tullut perheeseen. Poikanen on oppinut uudelleen englannin ja aloittanut päiväkodissa.

Isin kanssa Pretoriassa suurlähettilään itsenäisyyspäiväkutsuilla 6.12.2007

Hän on edelleen pieni, vaikka onkin jo iso poika ja ainaki aivan aikunen. Hän on terävä, touhukas, itsepäinen, hoksaavainen, iloinen, äänekäs, sinnikäs, hellä, villi, ihana isoveli ja ihana Oma Poika. Rakkain!

Pula!

Eilen alkoi pilveilemään ja viilenemään. Pudotus komeseiskasta 19 asteeseen oli tuntuva, mutta toivottu! Olimme ystävän kanssa heti aamusta tansanialaisella luottoräätälillämme, kun sade alkoi. Hän sanoi, "Oh ladies, its pouring now!!! Let me get You an umbrella!" Me kiitimme sivästi, mutta valitsimme silti juosta päätä pahkaa sateeseen. Miettikää kuinka onnellisia paikalliset ovat sateesta, jos kaksi maahanmuuttaja rouvaakin kirmaa kuin kakarat sen tullen! Suomen kesässähän sade yleensä pilaa kaiken (paitsi viljelijöiltä, terkkuja Maajussittarelle!), mutta täällä oppii oikeaa asennetta sateeseen.

Aiheesta ja ihmissuhteista sateisessa Skotlannista on muuten kirjoittanut Alexander Mc Call Smith, kirjassaan The Right Attitude to Rain (joka kuuluu hänen ilmeisesti suomentamattomaan Sunday Philosophy Club sarjaan) . Mutta eihän kirjailijalle eteläisen afrikan sadepulakaan ole outo. Nyt siis kippistellään, paikallisittain pulapula, ja toivotaan että säätiedotus pitää paikkansa!

Iso ilo –satoi tai paistoi – on uusi taulu Qaeqhaolta! Muistattehan ihanan Kalaharilaistaiteilijan?! Hullut korit, herkullisissa väreissä, olkaa hyvä! (taas jotain on muuttunut bloggerissa, nuo kuvat vääristyvät tähän siirrettyinä, höh? Varmaan joku parannus jota minä en tajua...)

Kuumia kuvakulmia

Vietimme sunnuntaina pitkäksi venähtänyttä brunssia Pikkuisen Afrikan kummien kanssa No. 1 Ladies' Opera Housessa. Oli taas ylitsepursuavan kuumaa - jo mennessä ennen kymmentä mittari näytti 34. Mukulatkin vikisivät, että kuumottaa. Seisovan pöydän emmeet alkoivat loppuvaiheesta olla juoksevia, mutta lasten suureksi iloksi ja onneksi jäitä tuli aina lisää, uusia, kylmiä. Niitä ne ujuttelivat pitkin selkää.

Koskaan ei kuitenkaan ole niin kuumaa, etteivätkö kamerat kiinnostaisi. Kuvituksena kummien 3vee tyttären otoksia, aika upeita, vai mitä.

Viikonlopun iloinen uutinen: Pikkuinen otti ensiaskeleet! Vieläpä suorassa skypelähetyksessä, joten mummukin pääsi osalliseksi! Tyyppi päätti yllättää. Tarkoitus oli näyttää, miten tanakasti täällä seisotaan, mutta neiti lähtikin menemään kohti. Huomenna työmatkalta palaavaa isiä odottaa siis kaksi syliinjuoksijaa ;) Tai toinen töpöttelee.

Kuum

Muutama vuosi sitten olimme mieheni kanssa Pärnussa ja Tallinnassa joulunalusreissulla. Joka tuutista luukutettiin biisiä, jossa naisääni lauloi, että "on nii kuum, mä põletan huuled..." Joulukuisessa Eestissä hitti upposi kuin kuum veitsi voihin.

Se sama biisi tuli mieleemme eilen, kun pärtsäilimme pitkin kaupungin katuja kiireessä, lääkäriin ja poliisilaitokselle...Oleskelulupien uusimista varten vaan, ei mitään vakavampaa! Mutta tulipa mustaa valkoiselle todettua, että emme ole

1) idiootteja

2) imbesillejä

3) feeble-minded

meillä ei ole ollut myöskään

4) previous attacks on insanity. (tästä voidaan kyllä perheen sisällä olla montaa mieltä)

Ai miten tämä kaikki todettiin? Tuttu lääkäri jutusteli mukavia, ihmetteli lastemme useita etunimiä, kuumaa keliä ja lätki leimoja papereihin. Mies sentään oli käynyt toisella klinikalla, jossa oli ollut perusteellinen tutkimus. Oli kysytty: How are You. Mies oli vastannut, että fine. Ja että onko kroonisia sairauksia - ei. Eli olemme selvää maahanmuuttaja ainesta koko jengi!

No kuumaa menoa oli ja sama jatkuu. Taivas on sinistellyt kauniina. Onneksi yöllä sateli sentään vähän, nytkin keräilee pilviä lupaavasti ja hiostaa. Mies on jo matkalla Kalahariin ja Okavangolle, palatakseen alkuviikosta...Sitten saamme isin kotiin pitkäksi aikaa!

Me olemme vesileikkineet pihalla ja käyneet vähän asioilla. Aamu alkoi shamppiaisilla suomalaisnaisten kanssa. Kaupungissa ilmennyttä tuhkarokkoepidemiaa taltuttavat rokotukset peruttiin päiväkodissa tältä päivältä Poikasen iloksi ja helpotukseksi (no edessä ovat ensi viikolla). Sain räätäliltä valmiit housut ja mekon, just sopivat! Jääkaapissa on mansikoita ja pakkasessa jädeä. Kotiäidin egoa hiveli, että häntä kosittiin tänään ja hän sai heti aamusta lentosuukkoja kiväreihinsä nojailevilta salskeilta sotilaspoliiseilta. Oma mieskin viestitteli suloisia Kalahari Highwayn varrelta :) Ei hullumpi 13. perjantai?! Toivottavasti viikonloppu jatkuu yhtä hupaisana, siellä ja täällä!