Pipi tuli

Onnistun telomaan itseäni ihmeellisillä tavoilla. Täkäläinen ystäväni kysyi vasta arasti ja sellainen ilme kasvoillaan, että mikä minulla on NYT kädessä, mistä tuo mustelma on tullut? Vastaus kaaduin ”seinää vasten” sai ymmärtäväisen nyökkäyksen…Vaikka se oli aivan totta! SilläKIN kertaa.

Kerrottakoon ja paljastettakoon siis, että olen auttamattoman huntalo. Mieheni ei aluksi voinut ymmärtää, miten joku voi kävellä oven karmiin niin, että lanteet on jatkuvasti mustelmilla. No hyvin voi. Ja lähiaikoina olen todella jotenkin hivauttanut kaksi kertaa seinää kyynärpäälläni, ja kummastakin kerrasta on mojova arpi. Ne ikään kuin paloivat, ja auts sattui.

Nyt kävi sitten vielä yksi juttu, jonka selitystä ei kukaan usko. Yritetään silti: Oli aamu. Menin keittiöön. Mies siellä keitteli puuroa. Lähdin pois, kai käymään vessassa tms. Puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä otin hipaisua seinästä. Silleen, luontevasti, siis ei voi edes selittää. No siinä kosketuskohdassa sattui olemaan se metallinen osa, mihin lukko kliksahtaa - lukkopesä?!. Anysay, tartuin kiinni SORMUKSISTANI siihen. Jatkoin tietenkin samalla kävelyä nurkan taakse, joten ranteeni jäi jumiin ja jänkkääntyi 90 astetta vasten oven karmia. Kaaduin liukkaalle lattialle (kiitos villasukkien) ja käsi oli EDELLEEN KIINNI SORMUKSISTA SIINÄ osassa. Sitten se kirposi irti, mutta niin, että mukaan lähti maalia ja vihkisormus upposi nimettömään, paksuimpaan kohtaan, kun ei ohi nivelestä päässyt. Kipu oli KAMALA ja huusin ja ulisin. Perhe riensi paikalla, ukkokin kääntyi hellan äärestä. Sormi alkoi tuorvota saman tien ja hyvä että sain sormukset pois. Haava on kipeä edelleen ja nyt tulehtunut, arvelluttavan värinen, tykyttävä ja kiristävä. Kellon rannekkeen alla on koko käden levyinen mustelma, joka tuli karmista. Kas kun ei naamaan tullut mitään. Säästän teidät kuvilta, mutta niitäkin kyllä tarvittaessa löytyy todisteiksi.

No EIPÄ HÄTÄÄ kun olin tämän telomisen aikaansaanut, luin MiaO:n blogista, että olen voittanut hänen arvonnassaan mm. tiikerbalsamilaastareita! MiaO ja kiinalaiset arvonta jumalat/taret – ette arvaakaan miten oikeassa osoitteessa laastareita odotetaan!

Kuvituksena vappukukkanen ja Rouva Rysäys. Saavuimme vastikään ruotsalaisten ystäviemme järjestämästä Valborgin illanvietosta. Oli kivaa, enkä onnistunut kaatumaan uima-altaaseen, tai edes liuskahtanut pimeässä portailta. Nyt lapset nukkuvat, mies kuuntelee Junnu Vainiota, minä avaudun tohelomaisuudestani.

Reipasta ja tapaturmavapaata Vapun jatkoa kaikille!


ps. Minulla on myös oikeassa kulmakarvassa karvaton kohta muistona siitä, kun pamautin pääni auton oven väliin. Juu, laitoin siis itse sen oven kiinni, kun pää oli vielä sisällä. Uh, sattui, kun silmälasin kehys porautui otsaan. Minulla oli kiire lentokoneeseen, mutta piti vielä vaihtaa pari sanaa kentälle tuojan kanssa. Kai jalat lähtivät jo, mutta pää jäi. Päätänsä teloneet tietävät, että pienikin haava vuotaa pirusti! Niin vuosi tämäkin. Kuumaa verta valui pitkin poskea. Virkailija kysyikin terävästi: oletko lyönyt pääsi?

ps.2 Kreikassa kerran kävelin päin vanhaa palatsia, sillä seurauksella, että lonkkani meinasi murtua. En edes ole niin keinuvalanteinen, että tämä olisi jotenkin puolusteltavissa.


ps.3. Juu alkoholilla ei osuutta mihinkään edellä mainittuun telontaan..! Ei edes Kreikan lomamuistoon.

Poikanen porisee vol 154

Iskä kulkee hiustenleikkuukone käsissään. Poikanen näkee, että jotain on tapahtumaisillaan. Huutaa: Isi, teeksää itelle lastat? (Tämä avoin kysymys saa repeämään ne, jotka tietävät meidän isin ylös paenneen hiusrajan, ja kuvittelevat siihen ITTE tehyt rastat..!)

*

Mummu, mummu, onko sulla pippeli vai mikä sulla on? (Huutelee mummulle vessan oven läpi)

*

Sitte ku mää kasvan naiseksi, mullekki tulee tämmönen tukka (silittää äidin hiuksia)

*

Mitä me oikeen liehutaan? (Pysähtyy hetkeksi, kun leikkivät villisti heppoja isosiskon kanssa)

*

-Mikä susta tulee isona?
-Mikki Hiili!
-Miksi susta tulee Mikki Hiiri?
-Siks, kun mää oon isompi. Mää tykkään Mikki Hiilestä, ja ruuastaki tykkään. (Eli hyvät mahikset tulla Mikiksi: tykkää ruuasta > kasvaa isoksi> tulee Mikiksi)

Kuvasta voisi kyllä päätellä, että Poikaisesta tulee isona Stara :)

Syksyn merkkejä pihassa

Talvi on alkanut

Viime yö oli järkyttävän kylmä. Säätiedotus lupasi 11 astetta, en tiedä mihin se putosi kun meillä ei ole mittaria. Hyvä mittari on se, että huudatin kolmeen otteeseen lämppäriä. Se puhaltaa kuumaa niskaan, mutta lämmin henkäys häviää melkein saman tien kun vehkeen sammuttaa - kiitos meidän makkarin lasiovien ja kahden ison ikkunan. Pipot vedettiin päälle jo illalla, samoin villasukat ja fleecet. Ranteenlämmittimetkin löysin kätköistäni.



Aamulla oli sitten kylmä valo
kylmät nenät
kylmät sormet
kylmät posket
kylmät lattiat
kylmä vessanistuin
kylmää vettä kaikista hanoista.







Poikanen ja Isosiskonen lämmittelivät kerrospukeutuneina leikkimällä heppaa. Ptruu!

ps. nyt kello on jo 11 ja kuten arvata saattaa on taas kuuma...
ps2. Poikasen huippuihana lohikärmespipo Ulpulta!

Muoti ja sisustus osuus jatkuu

Silläkin uhalla, että tämä blogi on muuttumassa kirjoittajan shweshwe-vaatteiden esittelyareenaksi, esittelen silti vielä tämän kauan viilatun topin. Sitä on pienennetty 3 kertaa ja edelleen on löysyyttä sivuissa. Mutta toimii valkoisten housujen ja ruskean hamosen kanssa, mistä yhdistelmistä nyt tänään, farkkukylmyyspäivänä ei ole luvassa kuvia!

Sisustushaaveissa vainko on mun tämä ihana sohva? Klikatkaa Casamento -sohvafirman sivuille ja läähättäkää itsekin ihanuuksien edessä! Siinä uusimmassa Country Lifessä oli artikkeli tästä kappilaisesta, tarkemmin Kommetjielaisesta yrityksestä, joka tekee ja entistää kestäviä sohvia vanhojen perinteiden mukaan. Noissa sohvissa on siis kaikki täydellistä, eikö? Ottaisin minkä tahansa milloin tahansa. Heidän sivuiltaan oli linkki myös Khayelitsalaiseen virkkuuprojektiin, ihania torkkupeittoja, jollaisia taitavien ksäitybloggaajien blogeissa onkin jo näkynyt. Huoh, huokaisee hän, jolla virkkuukoukku ei näpeissä pysy.

Entä mitä mahtaa syntyä tästä eläimellisestä kuosista, jonka Isosiskonen tänään hankki..?

Jäämme odottamaan...

Lehdistökatsaus

Koskapa emme tällä hetkellä tilaa mitään lehteä, tulemme hankkineeksi aika paljon irtonumeroita. Laadukkaat ja monta lukukertaa kestävät lehdet ovat täällä tietysti paljon halvempia kuin kotimaassa. Suosikkeihin lukeutuvat

Matkailupuolella Travel Africa, Go! ja Getaway, jota olemme tilanneet vuosikaudet kotimaahankin. Jatkossa vaihdamme varmasti ensin mainittuun. Molemmat lehdet keskittyvät erityisesti eteläisen Afrikan kohteisiin ja mikäpä on keskittyessä, kun niitä piisaa rannikolta toiselle ja parin aavikon verran välissäkin. Africa Geographic on ihana lehti kaikkinensa.

Country Life on superihana matkailu/lifestylelehti, jossa on ihanasti ja sopivasti sekä tavoitettavaa että unelmaa. viimeisessä numerossa esiteltiin mm taide-lomia ja usein kerrotaan vaikkapa Open Africa -tyyppisistä reiteistä, joiden varrelta löytyy käsityöläisten pajoja ja putiikkeja sekä community based tyyppistä turismia. Unelmaa –osasto tulee lehden loppuosioissa, jossa esitellään myytäviä kohteita, loma-asuntoja ja koteja. Aah…

Koti- ja sisustuslinjalla näyttää eniten käteen tarttuvan Garden and Home, House & Garden ja Home, sekä House and Leisure. Kaikissa on kivasti kotia ja puutarhaa (kuten nimistä jo villisti voi päätellä), DIY-vinkkejä (ei sillä että mitään tekisin itse…)

...ja iiihania ruokaohjeita (joita on kyllä tullut testattua).

Jos asuisimme täällä pitkään pitkään, niin teettäisin heti Eetulla (muistattehan luottopuuseppäni) tämän penkkiparin:

Sisustuksessa trendinä näyttää olevan täälläkin vaalea kepeys ja valoisuus, ripauksella afrikkalaista etnisyyttä, kuten taljoja, puuveistoksia ja kankaita.

Before- ja after kuvauksia on kiva lukea!

Ja monista sisustusjutuista olen oikeasti poiminut ideoita.

Puutarhajuttuja lähinnä ihastelen, Botswanan ilmasto asettaa omat haasteensa italialaistyyppiselle gardenille...Tai ihan mille tahansa!

Akkainlehtiosastosta tulee ostettua Fair Ladya ja Elleä, joskus jotain kepoisempaakin. Fairladyssa on jalat maassa juttuja, ja se ponnistelee kovasti ollakseen kaikkien Etelä-Afrikkalaisten naisten lehti, erottelematta etnistä taustaa. Onnistuukin siinä ihan kivasti, joskin toisinaan räikeästi alleviivaten.

Liikkis tuttavuus oli True Love, joka nimensä mukaan keskittyy rakkauden teemoihin! Siihen haksahdin kerran siitä syystä, että kannessa kakunisteli suosikkisuunnittelijani, etelä Afrikkaisen Nkensani Nkosin ja hänen puolison kuva ja sisäsivuilta löytyi heidän haastattelunsa. Lehdestä ei kuvaa, sillä annoin sen pois jo.

Lifestyle lehti ja jo vuosien takainen suosikki on VISI, jonka aina silloin tällöin ostan. Enimmäkseen kivoja kuvia, värejä, tunnelmia, tyyliä.

Tapoja

Välillä voi ulkomailla asuvalle hiipiä tunne, että arjessa on runsaasti haasteita. Myönnän, että tämä tunne on täysin subjektiivinen, sillä paikalliset lähimmäiset eivät näytä ärsyyntyvän samoista seikoista ollenkaan. Eikä tämän postauksen tarkoitus ole halveerata paikallisia käytäntöjä, mutta hämmästyttää kummastuttaa aina välillä.

Esimerkkejä:

Monesta kaupasta ei pääse pois, ennen kuin on näyttänyt vartijalle kuitin ja ostokset. Siis ne samat jotka olet juuri ostanut kassalta. Muutaman metrin päässä sitten kaivat esiin kuitin ja vartija syynää kassin/kärryn ja tarkimmat merkkaavat joka ikisen ostoksen kohdalle viivan. Olen ottanut tavakseni todeta ystävällisesti, mutta selkeästi, että Rra/Mma, kyllä siellä kaikki on, en ole unohtanut mitään. Toisaalta on noloa, kun eräässä kaupassa eurooppalaisena pääsee aina tarkistuspisteen ohi, mutta paikalliset seisovat kuitit kourassa. No tämä isoveli valvoo -tyyli ärsyttää heitäkin, sillä kuulin viime viikolla, että telsussa oli kerrottu tavan olevan laiton. Odottelen muutosta innolla.

Erilaisia leimoja erilaisiin papereihin on haettava monesta eri paikasta. Äitini sai vain 30pv viisumin maahan tullessaan tavallisen 90 pvn sijaan. Hänen piti siis hakea lisäaikaa. Emme jaksaneet lähteä ajelemaan portista toiselle rajoilla, vaan ajattelin, että tuostahan sen leiman saa Immigration toimistosta kulman takaa. Eipä saanut. Piti mennä toiseen toimistoon, immigration & labour tai jotain. Sieltä leiman sai kyllä, mutta ei ennen kuin oli kirjoittanut käsin anomuksen ja perustelut sille, miksi pitäisi saada lisäaikaa. Samalla kun rustasin kirjettä, katselin toimistossa tungeksivia maahanmuuttajia ja virkailijoiden takana olevia pinkkejä kansiopinoja ja mietin, että tässä menee kaks viikkoa. Mutta hups, ennen kuin olin ehtinyt sanoa kissa, täti oli napannut paperin kädestäni ja lyönyt mummun passiin ja kirjeeseen leiman, pidennyksillä. Kysyin kiinnostuksen vuoksi, että kirjoittavatko kaikki käsin tämän kirjeen, että eikö ole valmista kaavaketta? Ei ole, kaikki kirjoittavat, sanoi virkailija ja vilautti aamulla kertynyttä kirjepinoa. Uh.

Ostin lahjaksi strutsinmunan. Sen maastavientiin pitää saada villieläintoimistosta viiden pulan hintainen lupa. Lupatoimisto on totaalisen eri suunnalla kuin munia myyvä matkamuistomyymälä. satuin tiskille yhtä aikaa munan myyjän kanssa. Hänellä oli kassillinen munia. Kysyin, että hekö hakevatkin asiakkaille luvat? Ei, vaan niille munille, jotka itse lähettävät ulkomaille. Ehdotin, että eikö olisi paitsi asiakasystävällistä myös bisneshenkistä pitää lupia valmiina tiskin alla, jos kerta sen saaminen on aivan läpihuutojuttu. Nimittäin jos joku turisti on lähdössä samana päivänä koneelle, eikä ehdi lähteä sompailemaan johonkin syrjäiseen officeen. Vastaus: Joo, me pidettiinkin niitä kaupassa ennen, mutta niitä meni niin paljon ja jatkuvasti piti rampata täällä hakemassa uusia. ????? No, toimistossa on mitä hauskin virkailija, joten siellä on kiva käydä. Jos on aikaa ja auto siis. Terkkuja vaan edellisille luvan hakijoille, P, M & V!

Ystävällä katosi matkalaukku tullessa. Normaali proseduuri kai yleensä on sopia asiasta lentoyhtiön kanssa, täyttää pari kaavaketta ja saada joku korvaus per alkava vuorokausi, kun laukkua ei löydy. Täällä korvausta ei saanut, ennen kuin oli käynyt valalla poliisiviranomaisen edessä siitä, että näin on tosiaan käynyt, enkä pyri huijaamaan tässä asiassa. Korvaussumma oli muistaakseni huikeat 40 euroa viikolta. Ja kun taas ajattelee tavallista turistia, joka ilman autoa maassa pärtsäilee, niin voipi olla että jää poliisiasemalle menemättä ja valat vannomatta. Ai niin ja se tieto, että laukku lopulta on saapunut on kiven takana. Soittamalla voi tarkistaa, paitsi että kukaan ei KOSKAAN vastaa siitä numerosta. Eli parasta on mennä kentälle, useina päivinä. Tai ainakin niin useina, että koittaa Se Päivä, kun oma laukku tulee.

Vuokra ja muut maksut pitää käydä maksamassa käteisellä pankissa, vesitoimistossa, sähkötoimistossa, internettoimistossa. Ainoastaan vartijafirman kanssa on voinut sopia suoraveloituksesta. Ja kun maassa suurin seteli on 10 euron arvoinen, tarkoittaa se sitä, että kerran kuussa saa hiippailla komeahkon tukun kanssa pankkiin tai minne sitten onkin menossa maksamaan. Pankissa on aina jonoa, menipä sitten mihin aikaan päivästä tahansa. Lounastunnin lopulla klo 15 on järkevintä mennä, silloin on hiljaisinta. Vuokranmaksua ei MISSÄÄN nimessä kannata jättää loppukuuhun, sillä silloin on pay day ja jonot aivan huikeat.

Välillä sitä ihmettelee ihmisten kykyä jonottaa, seisoa, suostua, joustaa. Ja itse puree hammasta, koskapa hermostuminen tai sen näyttäminen ei yleensä nopeuta asioita, päinvastoin. Joskus yksinkertaisen asian hoitamiseen menee koko päivä, tai viikko. Lounastunnilla kaikki seisoo, siis ei mikään puolituntinen, vaan 13-15. Asiakaspalvelijoiden rivit harvenevat siinä missä asiakkaiden rivit tuuhenevat.

Joskus taas tippuu penkiltä totaalisesti toisesta syystä: vaikealta tai jopa mahdottomaltakin tuntuva asia saattaa järjestyä naps vaan. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun ajoin auton rootvallin reunaan. Korjaamolla puistelivat päätään ja veikkasivat vähintään viikon odotusta, kun osa tilataan Etelä-Afrikasta, jos sieltä sattuisi saamaan. Uh. Olimme juuri starttaamassa mainittuun maahan reissulle. Dollarinkuvat pyörivät silmissä ja harmitti niin vietävästi. Ei kun vuokra-auto alle. Samana iltana kuitenkin tuli soitto: Hei tää osa löytyikin hyllystä, ja auto on korjattu, mihin toimitetaan?

Lupaan pian kirjoittaa lisää enemmän näistä positiivisista ylläreistä!

ps. Kuvat eivät liity teksteihin, mutta kuvaavatpa arkea ratin takaa. Osan on kuvannut Koplan P, kiitos taas kuvista :)

Puolikas keltaista aurinkoa

Joululahjaksi saamani Purple Hibiscus oli niin loistava, että kipaisin ostamassa Adichien palkitun esikoisteoksen ja nyt olen hiipimässä sänkyyn sitä jatkamaan..! Koskettavaa luettavaa, rankkaakin. Suomituliaistoiveita taannoin pohtiessani törmäsin siihen ihanaan tosiasiaan, että Half of a Yellow Sun on myös suomennettu! Klik tästä!


Mestarillisen tarinankertojan läpimurtoteos, väkevä rakkaustarina ja lukuromaani, joka tuo Afrikan värit, unelmat ja tragediat iholle asti. 1960-luvun Nigeriassa eletään sodan kynnyksellä. Vallankumouksellinen professori Odenigbo on palkannut palvelijakseen nuoren maalaispojan Ugwun. Professorin kuvankaunis rakastajatar Olanna totuttelee uuteen elämäänsä pölyisessä yliopistokaupungissa. Englantilainen idealisti Richard, joka ihonväristään huolimatta tuntee itsensä afrikkalaiseksi, on rakastunut Olannan arvoitukselliseen kaksoissisareen. Kun Biafran sota puhkeaa, Ugwu, Olanna ja Richard pakenevat henkensä edestä. Heidän ystävyytensä ja uskollisuutensa punnitaan kipeästi, ja sodan keskellä rakkaus mutkistaa asioita entisestään.

Ja Suomessa vierailleesta kirjailijasta vielä tästä!

*

I truly recommed both novels by Chimamanda Ngozi Adichie. Purple Hibiscus was absolutely wonderful and at the moment I am reading Half of a Yellow Sun. It is rough and touching, bringing the history of Biafra alive through personal stories and experiences.

Hippy Happy Birthday!

Tänä aamuna Synttärisankaritar Isosiskonen sai toivoa aamupalaherkkuja ja saamansa piti: munakasta, vaahtokarkkia, lehmäjuustoa (Laughing cow sulatejuustoa), hedelmäsalaattia ja paksua appelsiinimehua. Parhaat hän säästi viimeiseksi, eli lehmäjuuston ja vaahtikset! Poikanenkin paistattelee synttärihuumassa...

Paljon Onnea 11-vuotiaalle!

Autoillaan

Leevi & The Leavingsin Seuraavat 40 hittiä olivat matkalaulumistona viimeisellä reissullamme. Tiedostamme, että ne ovat monesti kyseenalaisia biisejä kolmeveen vedettäväksi. Ennen jouluahan hän lauloi Woolworthsin jouluruuhkissa kirkkaalla lapsenäänellä ”jouluaattona kännissä…” kunnes se laulu kiellettiin aikuisten lauluna. Onneksi kukaan ei ymmärtänyt.

Kimmo-laulu on mieluinen, kai auto-aiheensa vuoksi ( tarkoittaa Itkisitkö onnesta biisiä, jossa lauletaan ”otti kitarasta KIMMOkkeen ja osui portsaria pohkeeseen…”). Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvasen vuoksi eräs Laura on nimetty uudelleen ALEKSANDAKSI. Terveisiä Kouvolaan ja Kappiin..!



Tässä kuvassa Poikanen suhaa pirssillä pihassa - mielipuuhaansa! Tavoittelee avaimia, jos katseensa kääntää. Huutaa: Oho, tää meni puskaan! Ja tietää peruutuspeilin merkityksen: ”Miehet aina välillä kattoo näin!” Viimeinen lause hämmentää äitiä, sillä Poikanen istuu yleensä aina minun kyydissä. Ehken sitten vääntele sitä peiliä, ainakaan tarpeeksi miehekkäästi?!

Jotain hyvin keskeisesti Leevimäistä on Elisendassa. Vai mitä sanotte näistä sanoista, onko siellä linjoilla muita Leevi faneja?


Elisenda oli vieläkin kaunis
-huoleton kuin virtaava vesi
hylätessään riutuneen sydämesi
vaikket sitä myöntänyt itsellesi

Ja sen tuoksun jota himoitsit ennen
tuntea voit taas lähelläsi
Ketä pettäisit jos et itseäsi
kun sanot vaimollesi:"Karataan"

Voin olla sun Che Guevara,
Richard Nixon, John F. Kennedy
tai Mao Tse Tung
Ja silti suurempi haitta kai
sängyssä on sekun mä korisen
kuin Aqua Lung

Voin olla Mahatma Gandhi,
Salvador Alliende,
Pablo Neruda tai Ho Tshi Minh
Ja vaikka kirjeessä on leima
"return to sender"
sulle uudelleen sen postitin

Elisenda oli kuolleena kaunis
-kauniimpi kuin itsekään muistin
Vaikka arkunkantamisesta luistin
oman elämäni raiteiltaan suistin

Olisitko kenenkään rakas
Enemmän kuin hyytävä syli
missä nukkua voit yhden yön yli
Kun sanot vaimollesi "karataan"

Voin olla sun Che Guevara...


Kai näistä Leevin sanoituksista on tehty jo jonkin sortin tutkimuskin?! Voisin kuvitella hyvin: ”Leevi & the Leaving suomalaisen miesmelankolian ja minäidentiteetin tulkkeina.
Psykoanalyyttisen viitekehyksen läpitarkastelussa Seuraavat 40 hittiä”.


Little One has started to fiddle with the Car, of course. He loves to drive and honk the horn, of course. It is forbidden, but he “accidentally” jumps up pushes the horn with his chest. Today he drove to the bush and turned the mirror “like men do”. This amazes me, since he sits almost 90% of his car time in mommy’s ride. Maybe I don’t touch the mirror in a masculine way?!

As road-trip-music we always listen to Finnish classic Leevi & the Leavings. The lyrics in some songs are questionable for a three year old to sing, but there are some suitable ones also. And surely he misses all the double meanings and concentrates to the obvious. Like in the song where a couple name their daughter “Laura Jenna Ellinoora Alexandra”. He thinks that this song tells about our friend Laura, whom Little One has named again as ALEXANDA. best greetings to Kouvola and Cape Town!

Möykystä mekoksi

Kas mikäs möykky se siinä tursottaa?

Näyttää kasalta sari-kankaita, ja onkin! Niistä on tehty ihana kietaisuhame, nilkkoihin asti pitkä. Hametta voi pitää tietysti kumminkin päin.

Ja sitten helmalla voi leikkiä, jotta alaosaan ommelut erilaiset kankaat tulevat esiin…tai jäävät piiloon. Yläosana vois olla vaikka yöpaitatoppi.

Pituutensa vuoksi hame taipuu myös hellemekoksi. Kreikkalaiseen tyyliin…
Ja varmaan moneksi muuksikin, mutten ole vielä ehtinyt harjoitella.

Yhden ravintolaillallisen mekossa istuneena vakuutan, että jatkossa tuen solmuja ja muita kiinnityspisteitä vaikkapa hakaneuloilla. Sen verran liukasta ainesta itse solmimisnaru on, että voipi tulla yllätyksiä naapuripöytiin, jos itse ei ajoissa havaitse valumia..!

Huomioikaa tämän muotiosuuden tarkkaan harkitut yksityiskohdat: vesiletku, liskon pyydystysämpäri, sävyyn soinnutetut lämpörullat (> Ukkosella on tänään synttärit) ja Poikasen upea poseeraustyyli! Kuvaussession ansiokkaana ohjaajana ja kuvaajana toimi Isosiskonen.