torstai 9. lokakuuta 2008

Nyt iski

koirakuume! Sitä on lämmitelty jo ennen tänne tuloa, arvuuttelemalla asuinalueen turvallisuutta ja vahtikoiran tarvetta. Tienoo kyllä on osoittautunut turvaisaksi, mutta oma reipas räksy pihassa kuuluu asiaan täällä.

Niinpä silmäni eksyivät Advertiserin (paikallisen ilmineerauslehen) myydään elukoita -palstalle. Sieltä saisi terhakoita Jack Russelin pentuja 800 pulalla (n 80 euroa). Rokotettuina, madotettuina. Poikanen keksi jo nimenkin.

Nyt saa syytää kommenttilootaan perusteita sille, että Jaskaa ei meille haeta. Nämä ilmeiset järkisyyt pyöritimme jo päissämme:

-reissataan paljon rajojen yli, mihin Jaska siksi aikaa?

-siitä luopuminen ensi syksynä olisi tiukkaa (vai kuka muka raskii tunkea pikku Jaskan lentokoneen uumeniin >20 tunniksi)

- se on pentu, eikä se kasva alle vuodessa vahtikoiraksi (kasvaako Jaskat koskaan?! Luonteeltaan kyllä)

Mutta silti…Ehdotin miehelle, että jos vaan käytäis katsomassa niitä. Järkevällä äänellä hän vastasi: ”Tiiät varsin hyvin itekki, että se ’vaan kattominen’ ei riitä”. Huoh.



Thinking about getting a Dog

Yep. Even before we came here, we thought about the possibility of having a watch dog. We decided to check the neighborhood first, just to see if it would be necessary to have one. Our area is safe and many families don’t have dogs barking at their yards – but many do.

Anyway, I sort checked out Advertiser’s ‘Animals’ section and what did I find: Jack Russel puppies for 800 Pula (80 euros)! Vaccinated, dewormed. Little One has already picked a name.

Feel free to talk us out of it. We already did some of the reasoning ourselves:

- we travel a lot: who will take care of our Jacko when we go?

- it would be so hard to leave it behind next year. And the thought of pushing little Jack inside a big planes stomach for hours and hours is not that appealing either. Poor thing!

- It is still a puppy and will not make a watch dog during this year.

But still…I suggested to husband that what if we went and just would take a quick look at those puppies. He said to me: “Honey, you know perfectly well that ‘just taking a look’ at those puppies will never be enough.”

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hui hui ja sitä karvan määrää siellä hiekkapölyn seassa... ja aamutuimaan pissattaminen tai vastaavasti iltamyöhään... sateella... no siellä ei ole pakkasia, mutta mutta... :) t. maajussitar

Anonyymi kirjoitti...

Koiraan pitää sitoutua sen eliniäksi, ei vain vuodeksi! Ei siis missään nimessä, jos ette ole tuomassa sitä mukananne kotiin! Mutta jos olette, niin ilman muuta :)Terkuin, Toivoniemen koirakuumeinen itsekin

Savu kirjoitti...

Kiitos, karvarumba ja pissitystouhu ovat hyviä perusteita :) Tosin täällä ei pahemmin koiria talutella, ne päästetään portista kadulle asioille.

Sitoutumisjuttu on kans pätevä syy! Tosin Jaskalle olis lähtökohtaisesti uusi koti katsottuna, sellainen, jossa se oikeastaan voisi olla hoidossakin, maalla. Kyseessä olis eläinrakas maanmies, joka asuu täällä ja haluaa ottaa toisen koiran omalle koirulilleen kaveriksi ja näin saisi pienellä viiveellä. Luulen, että Jaska sopeutuis ja pärjäis, mutta kun puhuttiin asiasta Poikasen kanssa, sen alahuuli alkoi väpättää...ehkä pitäydymme Plan A:ssa eli kultakaloissa. Niillekin on jo nimet...

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni - ainakin täällä Etelä-Afrikassa - koirat ovat koiria, eivät perheenjäseniä tai puolisoita. Niille on varattu oma arvokas tehtävänsä, jopa elintärkeä, ja elinkäinen sitoutumiminen kuuluu ihmisten välille avioliittoon tms. Kakkapussia en ole nähnyt kenelläkään täällä kädessä, en kyllä talutushihnaakaan. Mutta ehkä tämä on väärää kulttuurirelativismia, jonka saisi kitkettyä pois yhdellä tai kahdella pohjoisella NGO hankkeella;)

Anonyymi kirjoitti...

Todellakin, jos koiran hankintaa harkitsee, kannattaa ehdottomasti lähteä ajatuksesta, että se on kanssanne loppuelämänsä. Ei sitä oteta vuodeksi tai kahdeksikaan. Luopuminen on kamalaa niin koiralle kuin omistajalleen.