Bye bye Botswana!

Palasimme Etelä Afrikan kiihtyvästä jalkapallo-huumasta vielä Botswanaan neljäksi päiväksi. Myimme auton, lähetimme vielä lisää tavaraa Suomeen, jaoimme loput tarvitseville ja halukkaille. Vietimme pienenpienet läksiäiset lähimpien ystävien kanssa, joidenka kekkereiden aikana Octaviamme vielä kerran hoiti lapsia, ja näin kaikki olivat onnellisia.

Kävimme myös vielä kerran tapaamassa Pikkuisen biologista sukua, isoisoäitiäkin kaukana puskassa. Se oli hyvä.

Lentokentälle teimme vielä viimeiset treffit ystävän kanssa ja soittelin muutaman puhelun.

Kun kone nousi, Poikanen liimautui ikkunaan ja katseli, josko Botswanan koti näkyisi alhaalla. Pikkuinen istui isin sylissä, heilutti pullukalla kädellään ja hihkui bye bye! Minä istuin käytävän toisella puolella ramman intialaismiehen vieressä. Matka täältä pois alkoi kuten tänne tulokin: tippa linssissä.

Bye bye Botswana! Sala sentle, c u later!

Zulu ja Nunu

Kapin jälkeen kävimme Kwa Zulussa, jossa kohtaismme tämän rouvan tienvarressa niittämässä. Niittotöissä olevatnaiset suojaavat kasvonsa auringolta ja näyttävät punaisiksi palaneilta!


Oli jälleen ihastuttavaa käydä orpokodissa, jota yhdistyksenä tuemme. Veimme keräämillämme rahoilla perille vaippoja ja pyyhkeitä, kuten he toivoivat. Osan näistä tytöistä olemme tunteneet vauvasta asti. On helpottavaa tietää, ja omin silmin todistaa miten he ovat selvinneet niin paljosta ja nyt ovat kotona, turvassa. Pikkuinen sai paljon kavereita!

Poikanen tolpannokassa ystävien luona Kwa Zulussa. Zulumaa on iiiihanan kaunista. Silmä lepää maisemissa.

Palasimme Zulumaasta Pretoriaan Pepen ja Kristiinan majataloon. Toisilla ystävillämme Pretoriassa on maailman herttaisin ja suloisin koiratyttö, Nunu. Hän on boerbull eli suomeksi kai etelä afrikan mastiffi. Lempeä jättiläinen! Nostelee koirakuumetta huippulukemiin.

Old Biscuit Mill

Lauantai-aamuisin Woodstockin kaupunginosassa käy vilske, ainakin Old Biscuit Millin tietämillä. Siellä on superihanat markkinat, jonne suuntasimme lähellä asuvien ystävien Lauran ja Markuksen kanssa.


Annin äärellä kykenin vain vaivoin malttamaan mieleni. Menimme paikalle aivan oikeilla asioilla, nimittäin ystävälleni aivan tietyn väitöslahjan hakuun. Se löytyi, olen niin iloinen :) Ja illanistujaisiin ruokaa ja juomaa ostamaan. Kaikkee löytyi ja oli näkösällä, botswanalaiset olivat ihan ihmeissään. Nautittiin muun muassa herkullinen sienivarras lounaaksi. Maisteltiin luomuviinejä ja leipiä. Ihan kaikkee oli tarjolla ja näytti myös siltä, että ihan kaikki olivat liikenteessä. Marttakin! Jonka kanssa oli hauska treffata livenä. Muistetaanhan hänet taannoisena hyenes-koodin ratkaisijanakin! Terkkuja vaan Martta!

Poikanen sai herkkumuffinssin JA marengin.

Table Mountain

Parina päivänä viikon reissullamme oli liinaton keli ja Pöytävuori näkösällä täydessä komeudessaan. Sinne siis!

Vuorenvalloittaja kostyymissään.

Huipulla tuuli ja oli erittäin kylmä. Mutta voiko olla kauniimpaa!!!

Boschendal ja Spiers

Yhden aamupäivän ajelimme viinireittejä, lähinnä Stellenboschin ympäristössä. Tykkäämme kovasti Boschendalin viineistä ja tilakin on aivan hurmaava. Päräytimme suoraan sinne.


Aamukymmeneltä kaikki meistä eivät olleet tyytyväisiä maistelulasien sisältöön, mutta kyllä se päivä siitä kirkastui kun oikea paletti suussa avautui! Viiden viinin maistelusetti maksaa 15 randia, eli 1,50 euroa. Viinit saa valita itse. Tosin jotkut vintage-harvinaisuudet eivät kuulu tähän hintaan, vaan niistä pitää maksaa erikseen 10 randia/naukku. Pienen juustoplatterin sai kyytipojaksi 40 randilla.



Keli oli sateisessa arvaamattomuudessaan kaunis: Pinotageakin tummemat pilvet roikkuivat kukkuloiden yllä, mutta silti aurinko pilkahteli syysmaisemaan.

Spier-tilalla kävimme vain ja ainoastaan hakemassa erään tietyn korun, jonka olemassaolosta siellä olin saanut kuulla (yksi löytyikin ja se riitti nyt).

Poseeraa korunsa kaulassa.

Aidanraosta lapset saivat bongata elukoita, silitettäviä gepardeja ja huuhkajoita. Titityy!


Niin ja tehtiinhän me mukava kävelyretki siinä puistossa. Spier ei kuulu listojemme kärkeen, tilana eikä viininä, mutta eipä tuo pösseimmästäkään päästä ole. Erittäin lapsiystävällinen. Siis tilana ;)

Mennään toistikki viinitiloille!

Sea Point

Rantailmasto ei varsinaisesti suosinut, sillä talvi teki tuloaan. Tosiaalta emme mitään beach-lomaa lähteneet hakemaankaan. Muutama kaunis päivä oli ja silloin vaeltelimme rannoilla hämärään asti, lähinnä Sea Pointissa, sillä asuimme läheisessä ( ja meidän makuisemmassa) Green Pointissa. Poikanen yritti ottaa kiinni lokkeja epätoivon vimmalla. Ainakin väsytti itsensä raittiissa meri-ilmassa!

Kyllä se ilmasto tepsi aikuisiinkin ;)

Bo Kaap

Bo Kaap on Kapkaupungin muslimikaupunginosa, jonka talot on maalattu kirkkailla väreillä. Alunperin kuulemma erilaisten kauppiaiden toisistaan erottamiseksi.

Näillä kujilla törmäsimme sunnuntaiaamuna nuoreen mieheen, joka harppoi pienen väkijoukon keskelle, pysähtyi ja latasi lippaan aseeseensa. Olimme jo aivan lähellä heitä, ohittamassa. En voinut uskoa silmiäni, kaikki kävi kuin hidastetusta filmistä. Sanoin vain miehelle nopeasti "tolla tyypillä on ase nyt käännytään". Mieskin näki aseen, totesi sen oikeaksi ja samassa käännyttiin. Kun loittonimme, takaa kuului vain keskustelua, ei laukauksia - onneksi. Huh silti. Kyllä säikäytti. Vaikka kyseessä olikin ilmeinen show off-tyyppinen tilanne, näin sieluni silmin salamannopeasti mahdollisuuden olla väärässä paikassa väärään aikaan. Kun tärinä lakkasi, jatkoimme eri katua ylöspäin.

Bo Kaap on valtavan kaunis. Siellä kannattaa ehdottomasti (edellä kerrotusta huolimatta!) käydä ja pysähtyä ainakin Street Wires -rautalankatyöpajassa ja Monkeybiz-kompleksissa. Kerron tuon tapauksen täällä sen vuoksi, että se oli vasta toinen pelottava tilanne kaikkien näiden kahdeksan reissuvuotemme ja kymmenien matkojen aikana Etelä-Afrikassa. Ja se tuli aivan kulman takaa, kirjaimellisesti! Eli vaikka rikollisuus ei varsinaisesti kaikkialla rehota, aina kannattaa olla valppaana. Ja vaikka juuri Kapkaupunki periaatteessa on turvallisempi kuin vaikkapa Johannesburg, tilanteita saattaa sattua missä vaan. Eikä vain Etelä-Afrikassa! Alleviivaan ja korostan, että tämäkään sinänsä pelottava kohtaus ei muuta suhtautumistamme kyseiseen maahan tai kaupunkiin. Tietysti eri ääni olisi kellossa, jos oikeasti olisi sattunut jotain. Etelä Afrikassa ON paljon rikollisuutta ja väkivaltaa, mutta tekijänä ovat aina yksittäiset tyypit, ei koko maa/kansa/kansanosa/maanosa. Jalkkisturistina olisin kyllä ekstrasuperhypervarovainen! On oletettavaa että iso tapahtuma kerää myös ison joukon bad elementtiä kytikselle.

Joku tsotsi murtopuuhissa Monkeybiziin?!

The Fairiest Cape

Kun lähdimme asunnottomina reissun päälle, viivähdimme ensin yönseudun Kristiinan ja Pepen luona Pretoriassa. Pepe oli juossut tuona päivänä maratonin ja Kristiina puolikkaan, joten juhlistimme sitä suomalaisyhteisön grillikemuissa. Oli sitä paitti vapunpäivä. Terkkusia sinne!

Lensimme Kappiin, sillä aika ei piisannut ajelemiseen. Perillä odotti vuokra-auto tutusta firmasta ja ah, maailman ehkä ihanin kaupunki. Viis siitä, että kelit olivat aikas syksyiset, Mothercity on aina hurmaava!

Pikkuinen kerää simpukoita rannalla Sea Pointissa.

Paitsi säät myös pikkumonsterimme sanelivat pitkälti reissun tahdin. Ensitöiksemme päräytimme Simon's Towniin pingviinejä tapaamaan. Matkalla oli pakko pysähtyä Hout Bayn kauneutta katselemaan. Pilvet roikkuivat alhaalla mutta lahti loisti turkoosina. Helmipojat pärähtivät kylkeen, yrityksenään myydä ylihintaisia tuotteitaan. Nou tänks.

Poikanen oli suoraan sanottuna vähän pettynyt pingviini-kolonnaan. Ehkä hän odotti jotain elokuvista tuttua etelä-manner tunnelmaa? "Liian vähän pigviinejä! Liian pieniä pingviinejä! Missä niitä on enemmän?"

Lounastimme kuuluisassa Olympia Cafessa Kalk bayssä. Suositeltava, vaikkakin haasteellinen ympäristö 19kk henkilöille (tai hänen kaitsijoilleen!), joilla on pakkomielle heitellä öljyyn kastettua ciabattaa vieraisiin pöytiin.

Illalla laitoimme pingviinin munan veteen hautumaan. Aamulla poikanen jo kurkisteli!