Kello 15.20 päästin ulos portista puutarhurin ja kotiapulaisen. Voi ette usko, kuinka voimallinen tuoksu leijui koko talossa, kun tulin sisään! Poikasella oli mennyt rikki mätä kananmuna! Voi sentään! Olipas kutkuttava sattuma, että tämä tapahtui juuri kun siivooja lähti. Pääsin itse pitkästä aikaa siivoamaan, oikein kunnolla. Kylläpä se jäi mieleen, tuoksu tietysti päällimmäisenä! Eikä näkykään kauas kakkoseksi jää, niin kovin mielenkiintoista oli tarkkailla mustanvihertävää mönjää! miten sitä riittikin, Ihan tavallisen kokoisesta munasta.
- Kuvan sammakonkutu tai mikä-lie-lima ei liity juttuun -
Ja miten nopeasti ja miten SUURIA kärpäsiä oli ennättänyt paikalle! Kyllä luonto sitten on ihmeellinen! Kärpäsherroilla ja -rouvilla oli juhlat! Kuitenkin pyysin lupaa saada siirtää ulos liinan ja pyyhkeen (jonka alle Poikanen oli piilottanut suurimman sotkun, vaan ei kaikkea, ei!), laitoin pyykkikoneen laulamaan ja myös sain kätevästi pestyä uudenkarhean piknikrepun, jonka pohjan munarosvo myös oli sutannut, voih sentään. Mikä onni, että muna meni rikki nyt, eikä esimerkiksi lettutaikinaan. Kyllä sitten olisi harmittanut! Mätä muna muuten tarrautuu nopeasti ja sangen pitävästi rakusavikulhoon, eritoten niihin rakosiin. Voi siinäpä sainkin hyvän lihastreenin, sorminäppäryys siinä vahvistui.
Juuri umpeen mennyt iso haava kyynärpäässä sai lisää happea, kun törmäsin sillä hellaan! Näet luutusin vielä kaapin ovista munaroiskeet. Verikin lensi, mikä värikäs yhdistelmä! Ja parasta: sain heti käyttöön uudet laastarit, ne olivatkin aivan käden ulottuvilla! Eipä mätäkuu pääse ainakaan kyynärpäätäni yllättämään.
Meinasi aivan tulla kiirus uimakouluun! Vaan starttia ennen piipahdin vielä vessassa ja huomioin, että Poikanen oli ehtinyt käydä pyyhkimässä kädet pyyhkeeseen, mustanvihreät jäljet siinä olivat! Voi toista, aivan oikein oli toiminut: ensin keittiön pellavaliinaan, sitten keittiöpyyhkeeseen, sitten vessan pyyhkeeseen. Mutta kun kuivassa maassa asutaan, hän oli huomaavaisesti jättänyt veden pesuhommista väliin. Voi sentään meidän poikaa, ajattelee aina luontoa ennen itseään! Ja kyllä kuulkaa pienet, vastaleikatutkin kynnenaluset keräävät paljon tähmää alleen. Yhdessä pesimme käsiä, niin hellä hetki!
-Kuvan sammakko ei liity juttuun -
Ja sitten lähdimme menemään kohti uimakoulua. Uimakoulu meni niiiiiin hienosti, Poikanen sukelteli melkein koko ajan, edistystä oli tapahtunut huimasti lyhyessä ajassa!
Uimakoulun jälkeen riensimme kauppaan. Poikanen sormeili siellä leluja, ja miten sattuikaan, että joku maanantaikappale osui häneen käsiinsä ja hajosi. No se oli varmaan tarkoitettu! Mikä onni ettei se hajonnut esimerkiksi jonkun synttärisankarin lahjapöydässä, heti kättelyssä. Kuvitelkaa sankarin ilmettä, rikkinäinen lelu lahjana!
Kaupasta kiiruhdimme puhelinliikkeeseen lataamaan lisää puheaikaa tarjouksen piikkiin. Poikasta kiehtoi uusi puhelinmalli, se oli näytteillä. Kyllä kuulkaa on hyvä tietää, että täkäläisissä erikoisliikkeissä on kunnon hälytysjärjestelmät, turvassa voimme shoppailla! Hälyttimet tuossa mainitussa kaupassa alkavat huutaa ja lujaa, jos vaikkapa sitä uutta puhelinta voimalla kiskoo jalustastaan. Ja minulla ON voimakas poika! Voi olen ylpeä.
-Kuvan Poikanen liittyy juttuun kaikin tavoin- Ymmärrettävästi kaupan tytöillä unohtui siinä tuoksinassa ladata minulle ne 200 pulan puheajat, mutta eipä mitään, sain mahdollisuuden rupatella heidän kanssaan uudelleen myöhemmin, kun soitin puheajan perään. Kivoja tyttäriä! Muistivat meidät HETI!
Kotona laitoin lisää pyykkiä koneeseen, mukavaa iltapuuhaa! Kuulkaa kyllä se munanhaju on tiukassa noissa tekstiileissä, aivan kiintoisaa. Sain koneen pyörimään ja avasin limsapulloa, ja hupsista, tulipas kuin tilauksesta raikas ja makea suihku ylleni. Paahdin, kahvinkeitin ja jatkoroikan reiät saivat osansa. Muurahaiset tykkää, juhlaa heillekin kun kerta kärpäsilläkin oli!
-Kuvan Pikkuinen liittyy juttuun aidosti ihmettelevänä kannustajana: "O-OU!"-
Eipä tarvinnut odotellakaan kuin punainen sekunti, nimittäin hetkeä myöhemmin pesukone pukkasi vedet lattialle, jälleen kuin tilauksesta! Voi, säästyin luutuusämpärin kanssa heilumiselta, kun kätevästi saatoin siivota tällä vedellä, jonka Universumi minulle järjesti. Ei kuulkaa jäänyt tahman tahmaa. Pikkuinenkin siihen tuli laattalattialle liukastelemaan töppöjaloillaan, viuuh viuuh! Lujaa tekoa nuo lasten päät.
Vasemmalla kädellä olin tähän mennessä laitellut ruokaa tulelle. Juuri kun kutsuin perhettä pöytään, naps vaan! Sähköt pois, pitkästä aikaa. Jo olikin aika perheen viettää yhteistä kynttiläillallista, ilman mitään kiireitä.
Ymmärrätte varmaan, että kokonainen pussi Woolliksen uusia belgialaisia suklaatryffeleitä katosi Muumimamman suuhun tämän kaiken jälkeen. Huuli olikin jo sopivasti laskenut iltapäiväisen ampiaisen piston jälkeen ja tunto palannut, kyllä suklaa maistui!
