sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Karpolla on asiaa

Nyt siellä kotikatsomoissa, laittakaahan videot tallentamaan. Tai ainakin anturit Afrikan maaseutu-taajuudelle, sillä juuri jotain sellaista MmaRamotswemaisen botswanalaista tapahtui meille tänään.


Vierailimme erään vanhan mummon luona. Hän kysyi melkein kättelyssä, että syömmekö me kanaa. Juu syödään kanaa (hyväksyvä nyökkäys). Ei, ei teurasteta itse (naurua). Kaupasta ostetaan (enemmän naurua). Omia kanoja kuulemma pitää näinä päivinä olla, jos esimerkiksi tulee vieraita. Mistäs yhtäkkiä otat juhla-aterian ainekset, jos sellaisen haluat vääntää? Nyt tilanne korjataan.


Yritin pyristellä kananomistajuudesta, mutta ymmärsin pian, ettei se ollut mahdollista. Niinpä menimme katsomaan meille valittua Lihavaa Punaista Kanaa. Se oli eittämättä komea, ja pihan pikkutytöt juoksivat sen kiinni hienosti. Täti kiepsautti kananjalat yhteen ja kun sitä tungettiin Shopriten muovipussiin, Poikanen huusi EIIII EIII, NYT SE KUOLEEE! (oppi mennyt perille siitä, mitä voi käydä jos tunkee itsensä tai päänsä muoviin).


Menimme vierailulle myös toiseen kotiin, jossa saimme tietää, että eihän kanatyttö voi yksin asua, sille on saatava poika kaveriksi. Siis kukko kiinni, jalat nippuun ja lintu Sparin pussiin. Mies irrotti takakontista jotkut varaosa laatikoiden kannet ja näin kumpikin kana sai oman matkasoppensa.

My name is Kananomistaja, Happy Kananomistaja

Matkalla oli aikaa miettiä nimiä, sillä Kalahari Desert Racen autot tukkivat tietä ja hidastivat reissua. Kanasta tuli Raija Pelli ja kukosta Hannu Karpo.

Vasemmalla punaisissaan Raija P, oikealla luimistelee Hannu K

Nyt niiltä on kynnet leikattu ja mies on muuttanut koiranhäkin niin kanankodiksi, kun sunnuntai iltapäivänä vaan voi. Orsi roikkuu koirankopin katosta, tuhkakylpyjä varten on laatikko, vesikippona on laakea lintulauta.




Emmepä aamulla arvanneet, että illalla olemme kanankasvattajia. Vieläpä luvattomia sellaisia. Iiris nimittäin tiesi jo kertoa, että kaupunki alueella ei saa pitää kanoja. Voih, näinköhän joudumme pian etsimään uudet kodit Raijalle ja Hannulle?

10 kommenttia:

Salanimi kirjoitti...

Mr. Kananomistaja näyttää erittäin vakuuttavalta solmiossa ja aurinkolaseissa, kananomistajien työasussa..?

Famu falsetissa kirjoitti...

Oli kyllä kuin suoraan Mma Ramotswen tarinasta.

Anu kirjoitti...

Kananomistajan työasuun kiinnitin miekin huomiota... ;)

Raija P:lle ja Hannu K:lle terveisiä. Toivottavasti teillä ei kohta ole laumaa pikku Haija Parpoja. :)

mizyéna kirjoitti...

Hehheheeh, ihan hulvaton juttu ja hihitän noille Haija Parpoille myös :D

Meilläkään päin ei saa kaupungissa kanoja olla vaan jokatoisen talon takapihalla niitä tepastelee :D

Anonyymi kirjoitti...

Kananomistajia! En ois kyllä teistä ihan uskonut ; ) Mutta antoisia hetkiä lintujen kanssa!

T. Mood

Miikkis kirjoitti...

Kot kot vaan :o)
ja onnea kanankasvatuksen(kin) saralla!

irkku kirjoitti...

Kananomistajana on hyödyllistä olla. Joitakin vuosia sitten H. veti siellä Kalaharin laidalla aids-kurssia. Siellä yksi luennoitsija selvitti naisen anatomiaan kuuluvaa asiaa ja konkretisoi sanottavansa "Kaikkihan te olette kanan teurastaneet... ja kuten tiedätte, sen sisällä on---" Ja kaikki nyökyttivät päätään.
Siis kaikki paitsi H. (jolle naisen anatomia tais olla selvempää ilman sitä kana-osuutta.)

_hoya_ kirjoitti...

Hahhaa, loistavaa! Onnea uudelle kanaomistajalle. Kanat on hauskoja!

Anonyymi kirjoitti...

Hehhehe... huvittavaa! Onhan lapsille seurattavaa. Munivatko ne ihan? Voin meinaan kuvitella sinut siellä kananhoitopuuhissa :)... ja isännänkin. Maajussitar jussin vietosta raukeana palanneena.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea kananomistajille :-)