lauantai 27. syyskuuta 2008

Kotoutumista ja aklimatisoitumista

voisi kai sanoa parissa viikossa jo tapahtuneen, koskapa

*25-30 tuntuu maltilliselta lämpötilalta

*jokaista lattian kautta käynyttä suuhun päätyvää asiaa ei panna pois/pesuun

*paljain jaloin tuntuu aivan luontevalta tallustaa tomuisilla ja klähmäisillä lattioilla

* reippahasti puistelevan ranneliikkeen suorittaa automaattisesti jokaiselle vaateparrelle, jota päälleen kiskoo (jotta hyppyhämikset hyppisivät vähemmäksi)

* oman portin kolahduksen tunnistaa lähipihojen porteista

* viikonloppujen ja arki-iltojenkin basso-älämölöön voi nukahtaa

* silmä on tottunut seinien vakituisiin koloihin/paukamiin, ja havaitsee uusien, liikkuvaisten sellaisten ilmestymisen kulmallaakin

* naapureiden äänekkään keskustelun tunnistaa tulevan aidan tuolta puolen, vaikka kuinka vaikuttaisi siltä, että omalla patiolla on pystytetty bileet

* yöhälytyksen pitkän numerosarjan osaa näppäillä jo ulkoa

* meinaa melkein unohtaa pysähtyä jokaisen keväässä kukkivan puun äärelle.

Tänään olemme jo tehneet pitkän kävelylenkin kotikulmilla, odottaneet turhaan kultakalamyyjän ilmestymistä myyntipaikalleen puun alle, käyneet kivassa kahvilassa kanelipullalla ja tanssineet PMMPn tahtiin. Nyt päikkäreille.






Some acclimatizing must have happened during the past couple of weeks, since

* 25-30 degrees of Celsius feels moderate temperature

* not every piece of cutlery/food that goes through the floor is destined to go to garbage or wash, but to mouth where it was meant to go anyway

* it feels just fine stamping on the dusty floors barefoot

* one automatically makes a quick wrist movement to shake off little spiders from clothing before getting dressed

* one recognizes the sound of our gate and don’t mistake it for neighbor’s

* it is easy to fall asleep even if some loud music is in the air

* eye has gotten used to regular holes and bumps in the walls and catches new ones easily (which usually move)

* one can tell that loudly speaking neighbors are in their own garden, even though it seems as someone brought their party to our patio

* one almost forgets to stop and admire every pretty blooming tree

Our Saturday so far: taking a long walk in our neighbourhood, waiting the Gold Fish Lady to appear (she did not), having a good coffee and juicy Cinnamon Bun in cute coffee shop. Some wild dancing in cool living room. Now off to nap.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta, tahtoopi kans sinne:)

Anu kirjoitti...

Yhdyn Ruffen sanomaan... (vaiko Ruffen äidin... :D)

Hyvää rataa olette joka tapauksessa paikallistumassa. Jees, nyt kun vaan itsekin vielä pääsis sinne.

Lähdetäänkö Ruffe yhdessä?

(Ja nyt sitten toivotaan, että Ruffe on se, keneksi häntä kuvitellaan... :D)

Anonyymi kirjoitti...

Tunnistit ihan oikein ruffen ja mennään vaan ystäviä tapaamaan:)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä alkaa tekee mieli sinne lämpöön - paitsi ne liikkuvaiset mua kauhistuttaa. Onko ne muuten kaikki ihan myrkyttömiä siellä koto-oloissa? t. hiirien metsästäjä Hauhon perukoilta

Anu kirjoitti...

Jee! Aletaanpa suunnitella! Kalenterit esiin ja privaatisti spostin puolella keskustelut käyntiin. :D

Pyhän jatkoa!

violet kirjoitti...

Mutta oliko niin että Afrikka oli tuttu jo entuudestaan? kotoutuminen varmasti nopeampaa jos kaikki ei ole ihan ensikertaista!

Savu kirjoitti...

Ruffe ja Anu: ei muutako lentoja buukkaamaan!

Maajussitar: kaikkeen tottuu, jopa mie :) Pääasiassa myrkyttömiä ovat. Käärmeitä tai skorpioneja ei onneksi näin kaupungissa näy, se on iso ilo ja helpotus. Öttiäisten kanssa aina pärjää. Hämähäkit ovat ystäviä, sillä ne syövät muita, mm. hyttysiä. Yllätystreffit torakan kanssa eivät hivelleet, mutta sellaista se täällä on: aina joku vilahtaa jossain, vaikka olis kuinka siistiä.

Violet: Näin on, olo on kotoisa aiempien reissujen ja kokemusten ansiosta. Jos oltais eka kertaa, olotila voisi olla toinen.