Seisoo omilla jaloillaan

Pikkuinen nousi eilen ensimmäistä kertaa seisomaan.

On liikuttavaa katsoa pientä, horjuvaa (joskaan ei niin hentoa) vartta. Ja ihastella suunnatonta ihmetystä ja iloa kun omat jalat kantavat!!! Kohta mennään, ja lujaa!

Maanantai huomioita

Miten viikot ja viikonloput menevät niin nopeasti, se on ihme. Aina on perjantai ja sitten taas melkein aina heti perään maanantai. Lapsena viikonloput tuntuivat pitkiltä, eikö vaan?

Oli mukava viikonloppu, ystäviä, hyvää ruokaa, kaikkea kivaa. Iiris on lennähtänyt jo kotiisuomeen ja iskää odotellaan kotibotswanaan 2 yön päästä. Ai kun oli ihanaa Iiriksen kanssa, vaikka aikaa olikin vähän. Mutta molemmat olemme semmoisia räpätätejä, joille nopeat liikkeet ja äksöni ei ole ongelma. Joten otimme ilon irti visiitin lyhyydestä huolimatta.

Pikkuinen tunkeutuu jatkuvasti keittiön alakaappiin. Hih hih, hauskaa on hänellä siellä. Kunnes Poikanen lyö oven kiinni. Sitten alkaa ujellus. Välillä ne on siellä molemmat, hiljaa.

Poikanen käveli kuumilla laatoilla ja sanoi että "mun jalat polttuu". Hän polvistui ottamaan koppakuoriaisen ja sanoi: "Äiti näiksää kun mää äkkiä aletuin ja nappasin tän portaalta".

Kielen uudistamisen lisäksi hän on kuvannut taas. Erikoistuu tämmöiseen palasteluun ja nimeää kuvat samalla kun niitä näpsii.

Äiti

Jalat

Maha

Käsi

Reipasta viikonalkua kaikille! Kattokaapa vasiten, niin hujaus vaan ja TAAS on perjantai! Saisimmepa me sadetta ja viilennystä tällä viikolla. Ja te siellä kotimaassa lunta ja valotusta!

Viikon varrelta

Saateltiin iski maanantaina työreissulle ja Poikanen vikisi, että niin monta yötä, ennenkö isi tulee, ja liian monta, ennenkö Iiriskään tulee! No viikko onkin vilahtanut nopeasti ja tänään Iiristä jo odotellaan ja isiäkin 5 yön päästä.

Frangipanit tuoksuvat pihassa huumaavasti. Ihanaa, että iso puu on juuri makkarin ikkunan ulkopuolella!

Eläimellistä menoa on ollut. Luvassa siedätyshoitoa Maajussittarelle ;) Alla kuvassa vaaraton mutta rumilusmainen flat wall spider. Annan näiden elää. Mutta saisivat kyytiä jos olisivat myrkyllisiä.

Nämä ovat uusi tuttavuus. En tiedä mitä örkkejä, minimini pieniä. Kuoriutuvat porukalla munaryppäästä. Aika vistoa menoa. Jaiks. Olisin pyyhkäissyt pois mutta haluan Iiriksen määrittävän nämä lajilleen. Ehkä jotain muurhaisia?

Upean värinen agama-herra. Ilmestyvät tähän aikaan vuodesta, kai kosioretkillään näissä sävyissä. Agamia näkee paljon aidoilla. Ne juoksevat hassusti tien yli, ylävartalo pystyssä heiluen.

Poikasen käsi on parantunut ja hän on päässyt kouluun, on mielissään! Muutoin kotielämä taannutti tutin imemisen tasolle. Hän löysi jostain nanalle ostetun tutin (jota hän ei koskaan ole käyttänyt) ja se oli menoa: tiivistä tutteilua päivän parin. Nyt tutti on tuhannella solmulla leikkikoiran hännässä kiinni. Kotiapulaisen sateen/päivänvarjo on paras lelu...

Pikkuinen opettelee innokkaasti itse syömään ja juomaan.

On satanut vähän ja ukkostanutkin. Ilma on hikinen ja kuuma. Kohta taitaa tulla vettä. Pula, pula! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tohtori Dungu, oletan

Ihan hyvä että päästään käymään tuossa Private Hospitalissa, eikä esimerkiksi jouduta jonottelemaan juuri Sesse saarten vuorilta tulleen Dr Dungun pakeille…

Mies toi tämän töistä. Juu, yliopistolta…luentosalista. Ehkä tohtorin apulainen levittää näitä sinne. Tarvitaanhan alkaneella tenttikaudella runsaasti kohtaa 11, Luck.

Häntä hellikäämme

Poikasen haavanhoitoviikot jatkuvat. Joka toinen päivä käydään sairaalassa, jossa hoitaja vaihtaa siteen. Tänään äiti sai olla apuhoitsu ja kaadella astioihin puhdistusaineita. Hmmm.

Innostusta odotushuoneessa. Miksiköhän…

Näkymä parkkikselle ilmottautumishuoneesta.

Itse toimenpiteessä…

Haava ei vieläkään ole täysin mennyt kiinni, tai yksi kohta repeilee (I wonder why…)joten tikinpoistoa siirrettiin keskiviikkoon. Onneksi päiväkodista on lomaa (taas!), eikä muutkaan lapset mene sinne. Se helpottaa erään tuskaa.

Iiris arrived

Kuten kommenttilootan keskusteluista moni jo kuutioikin, Iiris tuli viikonloppuna Botswanaan, jee! Jälleennäkeminen oli riemullinen, vaikka Poikanen hetken epäilikin Iiristä vaihdokkaaksi (tukan väri ja pituus olivat muuttuneet vuodessa).

Shoppailun, grillailun ja kuulumisten päivitysten jälkeen suunnistimme naisten kesken ”aikuisten iltaa” viettämään Botswana Craftin Ladies’ Jazz Nightiin. Poikanen kuvasi lähtijät.

Poikanen kysyy

-Isi miks kuolleilta otetaan iho pois.
-Mitä, missä?
-Siellä maassa, ko ne pannaan maahan.
-Öööö…eihän niiltä oteta, se tavallaan lähtee pois…itestään.
-Niin, ei ne sitä enää tartte.

(On keskusteltu siitä, että kun kuolee, tämä ruumis pannaan maahan, sillä sitä ei enää tarvitse, koska sitten mennään taivaan kotiin jossa oottaa jotain uutta ja erilaista..Poikanen on ymmärtänyt että iho vaan otetaan pois…aiks.)

Keskustelu sairaalassa, kun vaihdatetaan kastunutta/multaista sidettä*:

-Voi äiti, tuo setä taitaa saaha vauvan.
-Sedät ei saa vauvoja.
-Mutta tuo setä taitaa saaha, kato sitä!
(Äiti kääntää vaivihkaa päätä Poikasen osoittamaan suuntaan, verhon takaa näkyy BDF:n sotilas, sängyllä makaamassa, ei edes pulska kaveri)
-No ei se varmaan saa vauvaa, sillä on varmaan joku muu juttu.
-Mutta voihan ne siemenet olla menny sen mahaan, vauvan siemenet.

(Huomaatte mistä on puhuttu. Lisäksi Poikanen kotimaan lomalla näki telsusta aamupäiväohjelmia, joissa syntyy vauvoja…)

-Onko täälläki Rovaniemi?
-Ei. Miten niin?
-Eikö täällä oo Rovaniemeä? Onko täällä Rovaniemi?
-No ei oo, tämä on Afrikka, Rovaniemi on Suomessa, niinkö Ouluki. Sitte taas mennään, ku mennään Suomeen.
-Niin, mutta miksei täällä oo Rovaniemeä?

Poikanen ilmeisestikin wants to go that side.


*täkäläinen tapa on käydä sairaalassa 2 pvn välein vaihdattamassa side, kotihoito-ohjeita ei anneta…Ei alettu kapinallisiksi vaan rampataan tuossa naapurissa, edelleen se sairaala on 3 minuutin matkan päässä.