Olemme nyt olleet kaksi viikkoa Suomessa. Pikkuinen ja Poikanen ovat sopeutuneet hyvin. Valon määrä hämmästyttää, samoin se, että kaikki puhuvat suomea. Pikkuinenkin on alkanut tapailemaan yhä enemmän juttua. Vaikuttaa siltä, että hänellä tulee olemaan paljon ja painavaa sanottavaa.
Poikanen on akklimatisoitumassa. On ymmärtänyt, että kyy ei ole yhtä vaarallinen kuin spitting cobra. Vaikka tietysti on hyvä pitää silmälaput molemmissa silmissä, jos kyy sylkee. Mutta sääsket ovat kiukkuisempia ja niitä on enemmän.
Silmälappurintamalta saimme hyviä uutisia OYSin silmäpolilla: lappuhoito ja lasit ovat auttaneet ja Poikasen näkö on parantunut. Samoilla linjoilla kuitenkin jatketaan vielä. Se passaa kaikille. Poikasella on ikävä Afrikasta kahta asiaa, jotka oikeastaan ovat yksi ja sama asia: päiväkoti ja kaverit.
Itse en ole vielä ehtinyt ikävöidä muuta kuin niitä kelejä...Lohduttaa se tieto, että sielläkin on talvi - vaikka toki Botswanan talvilämpö on tätä tämänhetkistä Suomen suvea suloisempi. Eiköhän se tästä. Ystävien kanssa on jo skypetetty ja vaihdettu kuulumiset. On todettu, että elämä on samesame siellä ja täällä. Äkkiä sitä tottuu, palautuu ja pian tuntuu, ettei olisi poissa ollutkaan.
Jotain tietysti on muttunut omassa itsessä, mutta ne muutokset eivät ole helti tavoitettavia tai nopeasti sanoitettavia. Ehkä kärsivällisyyttä, tapojen ja käytänteiden erilaisuuden ymmärrystä ja ylipäätään epävarmuuden sietokykyä on matkaan tarttunut. Ainakin taju siitä, että kaikki järjestyy, on omassa mielessä vahvistunut.
Kiitollinen olen siitä, että saimme tämän kokemuksen perheenä jakaa. Ihaninta tietysti oli, että perheemme sai Botswanasta Monia Lahjoja* pienessä vauvantuoksuisessa paketissa. Poikasesta tuli isoveli ja meistä toisen kerran vanhempia. Hänen kauttaan meillä on pysyvä side Kalaharin laidalle.
*Pikkuisen nimi tarkoittaa paljon lahjoja :)
Nyt olemme Suomessa ja tänne jäädään ainakin toistaiseksi. Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Sydämestäni kiitän teitä kaikkia tasapuolisesti, niin ahkeria kommentoijia kuin hiljaisia lukijoitakin! Kiitos kun olette olleet mukana meidän elämän arjessa ja juhlassa Afrikassa!
Poikanen on akklimatisoitumassa. On ymmärtänyt, että kyy ei ole yhtä vaarallinen kuin spitting cobra. Vaikka tietysti on hyvä pitää silmälaput molemmissa silmissä, jos kyy sylkee. Mutta sääsket ovat kiukkuisempia ja niitä on enemmän.
Silmälappurintamalta saimme hyviä uutisia OYSin silmäpolilla: lappuhoito ja lasit ovat auttaneet ja Poikasen näkö on parantunut. Samoilla linjoilla kuitenkin jatketaan vielä. Se passaa kaikille. Poikasella on ikävä Afrikasta kahta asiaa, jotka oikeastaan ovat yksi ja sama asia: päiväkoti ja kaverit.
Itse en ole vielä ehtinyt ikävöidä muuta kuin niitä kelejä...Lohduttaa se tieto, että sielläkin on talvi - vaikka toki Botswanan talvilämpö on tätä tämänhetkistä Suomen suvea suloisempi. Eiköhän se tästä. Ystävien kanssa on jo skypetetty ja vaihdettu kuulumiset. On todettu, että elämä on samesame siellä ja täällä. Äkkiä sitä tottuu, palautuu ja pian tuntuu, ettei olisi poissa ollutkaan.
Jotain tietysti on muttunut omassa itsessä, mutta ne muutokset eivät ole helti tavoitettavia tai nopeasti sanoitettavia. Ehkä kärsivällisyyttä, tapojen ja käytänteiden erilaisuuden ymmärrystä ja ylipäätään epävarmuuden sietokykyä on matkaan tarttunut. Ainakin taju siitä, että kaikki järjestyy, on omassa mielessä vahvistunut.
Kiitollinen olen siitä, että saimme tämän kokemuksen perheenä jakaa. Ihaninta tietysti oli, että perheemme sai Botswanasta Monia Lahjoja* pienessä vauvantuoksuisessa paketissa. Poikasesta tuli isoveli ja meistä toisen kerran vanhempia. Hänen kauttaan meillä on pysyvä side Kalaharin laidalle.
*Pikkuisen nimi tarkoittaa paljon lahjoja :)Nyt olemme Suomessa ja tänne jäädään ainakin toistaiseksi. Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Sydämestäni kiitän teitä kaikkia tasapuolisesti, niin ahkeria kommentoijia kuin hiljaisia lukijoitakin! Kiitos kun olette olleet mukana meidän elämän arjessa ja juhlassa Afrikassa!
Jääkää hyvin, tulkaa ja menkää turvassa te kaikki, kuka missäkin puolen palloa tätä lukee!
Koiteli kuittaa :)
Poppu!
Poppu!
31 kommenttia:
Kiitos kun saimme seurata elämänne isoja asioita blogin kautta ja kaikkea hyväää elämäänne jatkossakin ♥
Toivottavasti jatkaisit uutta blogia elämästä suomessa?
Kiitos hauskasta blogista. Iloa ja valoa teidän ja lastenne elämään.
Snif. Kiitos itsellesi kun olet jakanut perheenne arkea meidän kanssa! Lasten juttuja on ollut mukava lukea.
Kaikkea hyvää uuteen alkuun Suomessa!
Kiitokset! Tämä blogi on ylläpitänyt sopivasti Kalahari-ikävää :) Ystävyys näyttää jatkuvan edelleen skype-painotteisena, kun tää pakkaa laukkunsa syksymmällä ja lähtee sinne Kalahariin.
Kiitos sinulle ja koko perheelle, että olette jakaneet ihanaa tarinaanne. Jatkukoon tarina onnellisena ja tavataan!
Kiitos itsellesi! ♥ Sujuvaa sanailuasi on ollut ilo lukea, ja olet sytyttänyt ainakin minuun halun vierailla tuolla laitaa maailmaa. Mukavaa kuulla, että paluu on sujunut hyvin. Onnellisia asioita koko perheelle!
Kiitos ihanasta blogista, kerroit kauniita tarinoita Afrikasta! Itsellekin on jäänyt sinne joskus pala sydämestä :)
Kiitos jakamistasi tarinoista! Olisi ihana kuulla jatkoa, etenkin poikasen jutut (ja tulevat pikkuneidin vastaavat) olisivat ihania, mutta ymmärrän myös, että joskus pitää lopettaa..
Kiitos jakamistasi tarinoista! Olisi ihana kuulla jatkossa etenkin poikasi juttuja (ja pikkuneidin tulevia vastaavia), mutta ymmärrän myös, että joskus on lopetettava. Hyvää jatkoa teille!
Thank you so much for sharing your big adventure in Botswnana with us!
It has been nice to see the photos and to read about your life in Africa:)
We will really miss the blog, it has been nice to follow your life, even tough we didnt understand much of the finnish writing;)
Lots of hugs from Norway
Kiitoksia tasta blogista! Oli todella kiva seurata tata, vaikka tanne vahan myohaan eksyinkin...
Hyvaa jatkoa koko perheelle!
Oih ja voih! Yhdyn edellisiin... Maajussitar
Kiitos tästä matkasta. Hienoa kuulla, että kotiinpaluu Suomeen on sujunut hyvin. Ehkä törmäämme joskus kaupungilla!
Kiitos ihanista lukukokemuksista! Harmi, että lopetat kirjoittamisen...
Siunausta elämäänne!!
Sinttu
Ilmoitathan, jos päätät kirjoittaa Suomi-blogia! Olet niin sujuvasanainen ja positiivinen kirjoittaja, että mielelläni lukisin lisää kirjoituksiasi!!
Me olemme yhteyksissä vielä korujen merkeissä :)
Toivoisin ihan kovasti myös että alkaisit kirjoittaa elämästä Suomessa. Pidän kirjoitustyylistäsi ja poikasella on niin muikeat jutut;-)
Kiitos mukavasta blogista! Afrikkakärpänen puraisi ja voisinpa kuvitella jonakin päivänä sinne matkustavani.
Olette jo ehtineet Koiteliinkin... Eilen ajoin ohi kun vein Keskimmäistä palloa potkimaan Huttukylään ja olihan kaunista!
Ihanaa kesää ja tiedä vaikka törmättäisiinkin jossakin!
Kiitos tämän taipaleen jakamisesta. Minulle on ollut suuri ilo saada seurata elämäänne siellä kaukana. Sinulla on taito välittää tuntemuksia.
Pikkuisen ja Poikasen elämän taipaleelle kaikkea hyvää, samoin tietysti vanhemmilleen.
Ikävä teitä tulee.
Lämmin kiitos itsellesi! Toivotan teille mitä parhainta jatkoa.
En meinaa malttaa odottaa, että pääsen teitä näkemään naamatustenkin :) ja kiitos ihanasta, avartavasta ja hyväntuulisesta blogista, jota on ollut ilo seurata!
Kiitos! Kaikkea hyvää elämäänne täällä. Ollaan yhteyksissä. Tullaan ens viikolla sinne päin.
Hei!!Ihan varmasti kommentin jätin jo kerran, mutta minne lie on kadonnut. Joka tapauksessa on todettava, että ikävä tulee juttujasi ja teidän lapsosten elämän ihmettelyjä. Niisk. Yhdyn mizyenan toiveeseen!! Aurinkoista kesää täältä Namibian talvesta, en voi vieläkään uskoa, että se kesä siellä ei muka peittoaisi mennen tullen näiden leveyspiirejen talvea.
Nähdään ea-tapaamisessa :)
Tarinoidesi lukeminen on ollut kivaa ja mielenkiintoista, harmi, että lopetat bloginpidon! Onnea ja hyvää jatkoa!
Kiitos iloisesta, elämänmakuisesta blogista! On ollut ilo seurata eloanne ja saada paljon uutta ja kokemusperäistä tietoa kulttuurista, mikä kiinnostaa kovasti.
Kiitos paljon blogistasi ja kaikkea hyvää teidän perheelle!
Kiitos ja kivaa kesää Koitelille! Ehkä kuulemme teistä vielä..?
Kiitos vielä minunkin puolesta tästä ihastuttavasta hyvänmielen blogista! On ollut ilo saada seurata elämäänne. Poikasen sanailut ovat olleet kerrassaan hykerryttäviä!! :DDD Kiinnostus Afrikkaan heräsi minullakin matkan varrella ja olen alkanut haaveilemaan, josko siellä joskus pääsisi käymään itsekin. ;D Kaikkea hyvää teille ja niitä samaisia ilon pipanoita papanoita myös sinne Suomi-eloon!
tulen tänne lukemaan blogisi läpi heti kun kiireiltä ennätän. lupaan. :)
Vielä (vaikka tämän blogin kirjoittamisen lopetitkin) haluan minäkin kiittää näistä kuukaisista, jona sain seurata elämäänne Afrikan syleilyssä!
Kaikkea hyvää ja onnellisuutta tulevaisuudessa toivottelee pikkuthti
Ikävä teidän perheen tarinoita! Mahtaa olla lapsetkin kasvaneet. Mietin jouluna miten teidän Suomijoulu mahtaa sujua. Antoisaa eloa, lumienkeleitä ja rieumja suuria koko perheelle!
Me palaamme Afrikkaan lauantaina 9viikoksi. Siitä voi lukea täällä:
http://frogtrail.sammakkolampi.net/
Siellä on poikaselle eläinkuvia. ;-)
Lähetä kommentti