Ilvehtimistä

Pikkuinen ilmehtii innoissaan. Hän saa lisää vauhtia muiden naurusta ja höpöttelee antaumuksella. Joskus menee porukalla naureskellessa koko ilta.

Isi on kuitenkin tällä hetkellä se, joka saa ne ekstrahellät hymyt ja äänekkäimmät naurut..! Pikkuinen myös matkii isin matalaa ääntä hienosti: öö, öörgh, böö ja sitä rataa :)

Suomi on ikuinen maailmanmestari

Poikasen päiväkodissa oli tänään Maailman Lapset päivä. Muksut kutsuttiin paikalle kansallisissa asuissaan ja mukaan pyydettiin lautasellinen oman maan murkinaa.

Poikanen pukeutui lätkäpaitaan ja Suomi-pipoon. Hän vei makupaloiksi hapankorppuja Marimekon lautasliinoilta tarjoiltuna. Hyvin olivat tehneet kauppansa. Hän ei ollut kertonut kotimaastaan sitä ehdottamaamme seikkaa, että Suomi on ikuinen maailmanmestari. Sen sijaan hän oli kertonut lentomatkastaan tänne, ja meidän Suomen kodista. Näin se oli mennyt: Kun mää näin lentokoneen taivaalla, mää aloin heti kailottaan siitä konehommasta. Suomen kodista mää kelloin ainaki sen, että mulla on siellä Popsikkaat video, sen mää ainaki kelloin. En keltonu mittään muuta. No siinpä ne tärkeimmät tuliki?!

Taistelu huulipunarintamalla on tasoittunut. Poikanen on vongannut monta päivää omaa punaa. Nyt hän sai sen. Himmeästi kiiltelevän, hoitavan sinisen labellon. Älkää vaan kukaan paljastako, että se ei ole ehkä aivan oikea puna. Tyyppi punailee niiiin onnellisena, niin onnellisena!

Mukavaa viikonloppua! Rasvatkaa itsenne helteissä ja muistakaa myös huulipunan/rasvan aurinkokertoimet :)

Läheisyys lämmittää

Hyvin täällä taretaan, kiitos vaan kysymästä. Ketään siellä kotisuomen helteissä kirmailevaa ei varmaan kiinnosta, että me

poltellaan kynttilöitä lämpöisemmän tunnelman luomiseksi


nukutaan pipot päässä ja valvotaan pipot päässä


nautitaan edes lämpimän sävyisestä valosta.

Pikkuinen punnertaa virtaviivaista olemustaan kierteen kautta pystyyn, ilmeisesti lämpimikseen raukka :)

Hannu ja Raijakin pörhistelevät pulleina. Kuvassa Raija orrellaan. Tähtinen katto ja sitä rataa. Yritä tareta Raija Pelli!

Itse olen joutunut vetämään melkein kokonaisen Marianne fazer levyn (paksumpaa lentokenttätavaraa) tänään, lämpimikseni, raukka.

Oikeasti kylmää ajatella niitä, joilla ei ole rahaa lämmittimiin tai edes paksuihin viltteihin. Niitä, jotka kulkevat aamutossuissaan ja kylpytakeissaan pitkälle päivään, kun ei ole vara ostaa oikeita talvivaatteita. Niitä, joiden ei tarvitse miettiä sähkökatkoksia eikä osallistua energiansäästötalkoisiin kun ainut lämmönlähde on kynttilä ja ruoka tehdään parafiiniöljyn avulla. Botswana Power Corporation ohjeistaa sähköllisiä kotitalouksia: 'Sammuttakaa lämminvesivaraaja kun lähdette töihin ja laittakaa se päälle vasta yöksi. Pitäkää muutkin sähkölaitteet kiinni aamuisin klo 6-10 välillä ja siirtäkää talousaskareet ajankohtiin, jotka eivät ole sähkönkulutuksen ruuhkatunteja. Save power for your country, save money for your home.'

Katoamistemppu x 2

Kanankasvattajan päivä on ollut rankka. Aamulla kuulin kolinaa ja Hannu Karpohan se siellä isotteli puluille. Sitä harmittaa, kun Raija pompottaa sitä, ja hän itse purkaa passiivisen agrressionsa kyyhkysiin. Voimansa tunnossa Hannu myös karkasi häkistään ja juoksi kuin paraskin strutsi ympäri pihaa. Minä perässä kepin kanssa. Naurakaa vaan. Minua ei silloin naurattanut, varsinkaan, kun se kananaivoinen otus kaakatti ja kiljui menessään varsin äänekkäästi. Naapurinsetä oli tietysti sopivasti pihallaan, ja toki motswana kanan äänen tunnistaa. Päätin jättää pyydystyshommat illaksi miehelle ja lähdin hakemaan Poikasta päiväkodista.

Poikasen päiväkodissa ilmeisesti tutustutaan Afrikan eläimiin. Kotiin tuli hurja norsu. Kurkattiin sen kanssa kananhäkkiin ja todettiin, että myös Raija P on ottanut pitkät.

Kolusimme pihan, muttei jälkiäkään linnuista. Sitten hokasin, että ennen kuin peruutin pihasta aiemmin, kuulin portinpielen oleanteripuskasta rahinaa. Tykitin vesisuihkua puskaan ja kas - sieltähän Hannu singahti! Ja juoksi suoraan omaan häkkiin! Jee! Iltapäivä nokosiltaan oman häkin risukasasta kömpi jossain vaiheessa myös Raija. Eli voitte sammuttaa tallennuslaitteet siellä kotikatsomoissa, tämä katoamistapaus on jo selvitetty.

Siivekkäiden jahtaamisesta huolimatta ehdin aamupäivällä maalata hassupilkulliseksi tämän teettämäni pöydän. Pöydän mallin bongasi jostain tämän talven sisustuslehdestä, muistaakseni jonkun brasilialaisen ihmisen sisustuksesta. Repäisin kuvan irti ja kiikutin luottopuusepälleni. Pöytä tuli kolmessa päivässä ja on minusta söpö. Hintaa 350 pulaa, eli 35 euroa. No ookoo, puun laatu ei ole varmaan samaa kuin brasilialaiskodissa, mutta who cares. Suomalaiskotirouva Botswanassa ainakin on tyytyväinen.

Huulipunarintamallakin tapahtuu

Poikanen katselee Cars –elokuvaa 786:tta kertaa. Hän kyttäilee elokuvia äidin tietokoneelta.

Konepöydällä on myös juuri Suomen mummulta saapunut Uusi Huulipuna. Äiti on sitä kerran ehtinyt sipaista huuliinsa. Ja Poikaselle on teroitettu, että siihen ei saa koskea, mutta jos haluaa niin yhdessä voidaan vähän laittaa.

Kun äiti kävelee elokuvatuokion ohi, huomaa hän, että Poikasella on paitsi kielletty huulipunakotelo käsissään, myös

kädet punassa
ranteet punassa
housut punassa
tietokone punassa
pöytä punassa
tuolin kangaspäälliset punassa
lattiakin punassa
KAIKKI PAITSI HUULET PUNASSA.

(Niin mainitsinko että se on sellaista kestopunaa)

Naisen vaistolla ja salamannopealla reaktiolla äiti nappaa punan Poikaselta, ja tarkistaa vahingot…KOKO PUNA SÖSSITTY, SORMEILTU, MURENNETTU, MUOVAILTU. Jäljellä vain surullinen nysty. Voi prrrkkklll…ja sitä rataa.

Poikanen tuhertaa itkua ja pyytelee anteeksi. Äiti on aikuismaisesti tilanteen yläpuolella eikä melkein yhtään ollenkaan lähelläkään lankeamaisillaan niin kutsutun p”#%ahalvauksen syöveriin. Hän tajuaa leppyä vasta, kun toinen sanoo tärisevällä äänellä: ”…Mutta sullahan on toinen huulipuna laukussa, mulla ei ole yhtään.”

Sitten halataan ja äitikin sanoo anteeksi, sinä olet tärkeämpi kuin mikään huulipuna, mutta jatkossa yhdessä vaan laitetaan jookos kookos.

Isi tulee illalla ja tuo äidille Ameriikasta asti saapuneen paketin, Merjan blogista voitetun arpajaispalkinnon. Ihanaa, jännittävää! Yhdessä Poikasen kanssa avataan se.

Sisältä paljastuu maailman kaunein meikkipussukka ja sen sisältä neljä huulikiiltoa ja yksi huulipuna. Poikasen silmät laajenevat ihastuksesta ja suusta kuuluu hiljainen oooooh…Äidin silmät kostuvat.

Merja kertoo kortissaan globaalin tosiasian lasten ja huulipunien välisestä magneettisesta vetovoimasta. Muksut olivat sielläkin puolen palloa päässeet äidin kiillevarastoon käsiksi ja huuliksi. Arpajaisvoittopunat olivat pelastuneet.

Kiitos! Punailemme näillä sulassa sovussa.

Kielipeliä

Jokapuolella englanninkielistä maailmaa on ihan oma englantinsa. Etelä Afrikan englanti on omanlaistaan ja tunnistettavaa vaikkapa Australian englannista. Botswanankin virallinen kieli on englanti setswanan ohella. Puhutussa kielessä on paljon naapurista tullutta, mutta paljon myös omaa ja lähimaiden sekä kaukaisten siirtolaisten tuomaa. Tässä jotain päivittäisessä käytössä olevaa:

nownow = ihan justsilleen, hetimiten
somewheresomewhere = jossain kaukana
samesame = just prikulleen samanlainen
whatwhat = mikälie
that side = tuolla, siellä, joka tapauksessa eripuolella kuin missä keskustellessa ollaan (pitää osoittaa kädellä suuntaa)
robots = liikennevalot
Eish! = Hitsi! Huh! Auts!
shame = voi sentään
howzit = kuis kulkee
agiri = siis että, onhan se niin että…



And let me use them in a sentence:

- Wait dear, I’m coming nownow!
- Where did your brother go?
- He went that side, somewheresomewhere, South Africa.
- Oh, so he took that nice car with him, the samesame you also have?
- Yah, I worry that he won’t stop at robots. He always tells me these excuses and whatwhat. Eish!
- Oh, shame. See is that Mpho coming this way? Yah! Howzit Mpho?
- Good good.
- Agiri, we are going to this concert this weekend?
- I can’t make it I have to work.
- Oh, shame.

Ja ylpeänä kerron myös, että voin pitää pikakurssin tekstarienglantiin.

Esim: Cnt make it 2day,bcos it wil b 2 late.I told u be4 2 call Mpho.Plz do that.Hav no airtme.C u.

Eli : En pääse tänään, menee liian myöhään. Pyysin jo aikaisemmin, että kysyisit Mphota, voitko please tehdä sen. Mulla ei ole puheaikaa. Nähdään.

Kieli muuttuu, niin myös mainonta. Kuvituksena vanhoja mainoskylttejä Mochudin Phutadikobo museosta. Kiitos K kun kuvasit :)

Yllätys kanahäkissä aamutuimaan

Heti aamulla auringon ja oman nousun jälkeen 6.45 (yö on pitkä tähän aikaan talvesta) tepsutimme Poikasen kanssa ikkunaan tarkastamaan mikä on tilanne Raija Pellillä ja Hannu Karpolla. Hyvähän se oli!

Kuten myös sillä kissalla, joka oli niiden seuraan liittynyt. Raija ja Hannu käyskentelivät omistajan elkein häkissään (se on siis valtava) ja kissa norkoili siellä omaa makupalaansa mutustellen. Joka ei siis ollut kumpikaan kanoista.

Kissa oli meille uusi ja outo, ennen näkemätön. Aika nätti, kissaksi. Karvainen ja pörheä, liekö jonkun rotukatti. Pelkäsin etukäteen, että joku näistä kissoista höyhentää kanaset, mutta kai se on niin kuin Ukkonen, tuo komeasti pukeutuva kanafarmari todistaa: kanat ovat isoja, voimakkaita ja terävillä kynsillään potkivaisia lintuja.

Yöllä Hannu muuten herätti meidät pariin kertaan. Ei kiekumalla sentään, sillä hän on vielä kovin nuori. Mutta ryskäämällä koirankopin peltejä kuin paraskin murtovaras. Hän ei vielä hanskannut orrelle hyppäyshommaa ja kamala kolinahan siitä syntyi. Raija sen sijaan hakeutui puunhaaraan lehvästön suojaan jo varhaisessa vaiheessa ja nukkui siellä yönsä hyvin.

Pikkuinenkin taputtaa kanatarhan tapahtumille uudessa kotimaisessa villapuvussaan!

Karpolla on asiaa

Nyt siellä kotikatsomoissa, laittakaahan videot tallentamaan. Tai ainakin anturit Afrikan maaseutu-taajuudelle, sillä juuri jotain sellaista MmaRamotswemaisen botswanalaista tapahtui meille tänään.

Vierailimme erään vanhan mummon luona. Hän kysyi melkein kättelyssä, että syömmekö me kanaa. Juu syödään kanaa (hyväksyvä nyökkäys). Ei, ei teurasteta itse (naurua). Kaupasta ostetaan (enemmän naurua). Omia kanoja kuulemma pitää näinä päivinä olla, jos esimerkiksi tulee vieraita. Mistäs yhtäkkiä otat juhla-aterian ainekset, jos sellaisen haluat vääntää? Nyt tilanne korjataan.

Yritin pyristellä kananomistajuudesta, mutta ymmärsin pian, ettei se ollut mahdollista. Niinpä menimme katsomaan meille valittua Lihavaa Punaista Kanaa. Se oli eittämättä komea, ja pihan pikkutytöt juoksivat sen kiinni hienosti. Täti kiepsautti kananjalat yhteen ja kun sitä tungettiin Shopriten muovipussiin, Poikanen huusi EIIII EIII, NYT SE KUOLEEE! (oppi mennyt perille siitä, mitä voi käydä jos tunkee itsensä tai päänsä muoviin).

Menimme vierailulle myös toiseen kotiin, jossa saimme tietää, että eihän kanatyttö voi yksin asua, sille on saatava poika kaveriksi. Siis kukko kiinni, jalat nippuun ja lintu Sparin pussiin. Mies irrotti takakontista jotkut varaosa laatikoiden kannet ja näin kumpikin kana sai oman matkasoppensa.

My name is Kananomistaja, Happy Kananomistaja

Matkalla oli aikaa miettiä nimiä, sillä Kalahari Desert Racen autot tukkivat tietä ja hidastivat reissua. Kanasta tuli Raija Pelli ja kukosta Hannu Karpo.

Vasemmalla punaisissaan Raija P, oikealla luimistelee Hannu K

Nyt niiltä on kynnet leikattu ja mies on muuttanut koiranhäkin niin kanankodiksi, kun sunnuntai iltapäivänä vaan voi. Orsi roikkuu koirankopin katosta, tuhkakylpyjä varten on laatikko, vesikippona on laakea lintulauta.

Emmepä aamulla arvanneet, että illalla olemme kanankasvattajia. Vieläpä luvattomia sellaisia. Iiris nimittäin tiesi jo kertoa, että kaupunki alueella ei saa pitää kanoja. Voih, näinköhän joudumme pian etsimään uudet kodit Raijalle ja Hannulle?

Yleisön pyynnöstä ja omastanikin

Kiitos rakkaat lukijat, kun parilta teistä sain tämän edellispostauksessa kaipaamani tekstin! Here we go:


NAINEN: Harjoittele äitiyttä pukeutumalla aamutakkiin, jonka vyön alle tunget hernesäkkiä. Pidä säkkiä vatsaa vasten seuraavat yhdeksän kuukautta. Yhdeksän kuukauden kuluttua poista 10% herneistä. (toim huom. Mikä voisi olla vastaava valmistautuminen adoptioäitiyteen?)



MIES: Harjoittele isyyttä poikkeamalla apteekkiin. Kumoa lompakkosi sisältö tiskille ja pyydä farmaseuttia käymään siihen käsiksi. Siirry sitten lähikauppaan ja järjestä niin, että palkkasi maksetaan suoraan myymäläketjun pääkonttoriin.



2. Jotta osaisit varautua tuleviin öihin, kävele ympäri olohuonetta viidestä iltapäivällä kymmeneen illalla kantaen märkää kassia, jolla on painoa kolmesta ja puolesta kilosta viiteen ja puoleen kiloon. Iltakymmeneltä laita kassi pois, aseta kello herättämään puolilta öin ja mene nukkumaan. Herää kahdeltatoista ja kävele märän kassin kanssa ympäri olohuonetta yhteen saakka aamuyöllä. Laita herätyskello soimaan kolmelta. Koska et saa unta, nouse ylös kahden aikoihin aamulla ja juo jotakin. Varttia vailla kolme mene takaisin sänkyyn. Nouse ylös, kun kello pärähtää soimaan kolmelta. Lauleskele lauluja pimeässä neljään saakka. Laita kello soimaan viideltä. Nouse ylös. Tee aamiaista. Jatka samaa rataa seuraavat viisi vuotta. Näytä iloiselta.



3. Koverra meloni ontoksi ja tee sen kylkeen noin golfpallon kokoinen reikä. Ripusta meloni roikkumaan narunpätkästä kattoon ja laita se heilumaan edestakaisin. Ota kulhollinen puuroa ja yritä lusikoida sitä heiluvaan meloniin matkien samalla lentokonetta. Jatka kunnes olet käyttänyt puolet puurosta. Kaada loput syliisi. Olet nyt valmis syöttämään yksivuotiasta lasta. Harjoitellaksesi leikki-ikäisiä varten hiero banaania sohvaan ja hilloa ikkunaverhoihin. Piilota kalapuikko stereoiden taakse ja jätä se sinne muutamaksi kuukaudeksi.



4. Pienten lasten pukeminen ei ole niin helppoa kuin luulisi. Aloita hankkimalla mustekala ja verkkokassi. Yritä tunkea mustekala kassiin niin, että kaikki sen lonkerot pysyvät kassin sisällä. Aikaa voit käyttää koko aamupäivän.



5. Heitä haaveet urheiluautosta ja osta tilava perheauto. Äläkä luule, että se odottelee sinua pihatiellä moitteettoman puhtaana ja kiiltävänä. Perheautot eivät näytä sellaisilta. Osta siis suklaajäätelöä ja laita se hanskalokeroon. Jätä jäätelö sinne. Tunge cd-soittimeen kymmenen markan kolikko. Murenna takapenkille jättipakkaus suklaakeksejä. Viimeistele auto juoksuttamalla haravaa pitkin kumpaakin kylkeä. (toim huom. hyvät jäljet autoon saa myös ajamalla akaasiapuskassa, eli onnistuu ihan ilman lapsiakin. Terkkuja nelilapsiselle suomivierasperheelle..!)



6. Valmistaudu uloslähtöön. Odota vessan oven takana puoli tuntia. Mene ulos etuovesta. Palaa takaisin sisälle. Mene taas ulos ja kävele jonkin matkaa tielle päin. Käänny takaisin talolle. Kävele taas tielle päin. Maleksi tietä pitkin hyvin hitaasti viiden minuutin ajan. Pysähdy matkan varrella tutkimaan perusteellisesti jokaista tupakan tumppia, purukumia, likaista nenäliinaa ja kuollutta hyönteistä. Palaa omia jälkiäsi takaisin. Kilju ääneen, että kärsivällisyytesi alkaa olla lopussa, kunnes naapurit ilmestyvät tuijottamaan sinua. Olet nyt valmis viemään pikkulapsen kävelylle.



7. Poikkea kauppaan ja ota mukaasi jotakin, mikä muistuttaa mahdollisimman paljon alle kouluikäistä lasta – vuohi käy hyvin. Mikäli aiot hankkia enemmän kuin yhden lapsen, ota mukaasi useampi vuohi. Tee viikon ostokset päästämättä vuohia hetkeksikään silmistäsi. Maksa kaikesta, mitä vuohet syövät ja tuhoavat.



8. Opettele ulkoa kaikkien pokemonien, teletappien ja prätkähiirten nimet. Kun huomaat laulavasi muumien tunnussäveltä suihkussa, sinusta on tullut kelpo äiti tai isä.(Toim huom. tai kun alat pilkkomaan ukkosikin pihviä ruokailun ytheydessä…)



9. Toista kaikki sanomasi ainakin viiteen kertaan.



10. Ennen kuin lopulta ryhdyt hankkimaan lapsia, etsi käsiisi pariskunta, joilla on jo lapsia. Arvostele ääneen heidän kasvatusmetodejaan, lyhyttä pinnaansa ja sitä, miten huonoja he ovat asettamaan rajoja kurittomille ja huonotapaisille lapsilleen. Neuvo, miten he voisivat korjata lastensa unirytmiä, tehostaa pottaharjoittelua ja parantaa villikkojensa pöytätapoja. Nauti täysin rinnoin, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken.

Mukavaa juhannusviikonloppua kaikille

lapsellisille ja lapsiaan vielä odottaville!

Mustekala mukana

Sain jokunen vuosi sitten kiertomailin, jossa humoristissävyteisesti maalailtiin lapsia toivoville kauhujen skenaariota tulevasta. Siinä ehdotettiin mm. että lasten tuloon voisi valmistautua

- ottamalla nälkäisen vuohen mukaan marketin vihannesosastolle
- poraamalla vesimeloniin reiän, sitomalla sen keinuun ja yrittämällä syöttää sille puuroa pikkulusikalla
- yrittämällä tunkea vaippaa mustekalalle

No silloin tuo viesti nauratti ja tänään vielä enemmän, kun olin juuri syöttänyt neiti Vesimeloonille soosia ja seuraavaksi vaihtanut rapakakkavaippaa Miss Mustekalalle.

Kirkuva, tuotteita klähmäävä ja tarvittaessa raivoava Nuori Vuohi Herra seurailee minua päivittäin ruokakaupassa. Määkyy sitten surkeasti ja äänekkäästi, jos ei saa tahtoaan perille.

Ps. Jos jollakulla on tallessa se viesti kokonaisuutena, voisiko ystävällisesti laittaa minulle palkissa näkyvään osoitteeseen?!

Länkytystä ja leikkipuuhia

Iskä ja äiti, älkää kimputko molempianne! (Iskä ja äiti vähän hali kun iskä tuli viikon mittaiselta kenttäkurssilta)

*

Tulpa kiinni! Äläkä sinäkään länkytä koko ajan! (Poikanen toivottaa suomivieras -perheen äidin ja lapset lämpimästi tervetulleiksi jo lentokentällä)

*

Missä laukussa ne tuliaiset on? (Tämä kysymys seuraa edellistä komentelua)

*

Et kyllä mee Huippuvuolelle! Et ikinä, etkä nyt! (Poikanen komentaa iskää takapenkiltä, kun ollaan matkalla lentokentälle saatille.)

*

No jos sun pitää mennä Huippuvuolelle, sun pitää mennä Huippuvuolelle. Älä huku! Ja tuo mulle jääkalhu, valkonen! (Alistuu siihen, että iskän on sittenkin lähdettävä kohti Huippuvuoria. Kättelee samalla kun sanoo tämän.)

*

Mää piän sua käestä, ettei sua pelota. (Minivieras ottaa Poikasta kädestä kiinalaisessa ravintolassa ja sitten sitä mennään, yhdessä rohkaistuneina)

*

Poikanen ja Minivieras leikkivät vauvan touhupeitolla. Hiljaisen puhinan ja puurtamisen rikkoo vain säännölliset huudot: Vaihetaan! Kun joku aikuisista kurkkaa, mitä siellä tapahtuu, siellä tapahtuu seuraavaa: vuorotellen toinen makaa peiton alla hetken hiljaa, toinen katsoo ja odottaa, sitten huudetaan vaihetaan! Ja sitten ne vaihtaa…



No niinkö se on, että kun me nukutaan niin te vaan täällä naureskelette? (Pikkuvieras kuutioi aikuisten salattua yöelämää ennen nukkumaan menoaan)

Ostoksia savussa ja sumussa

Piipahdimme suomi-vieraiden kanssa sumuisen ja tihkusateisen sään vallitessa Mochudissa, tuossa vilkkaassa kylässä, joka MmaRamotswen kotikylänäkin tunnetaan. Siellä on vanha koulu, joka toimii nykyisin Phutadikobo -museona. Museolla on pieni matkamuistomyymälä, jossa on hyvät hinnat. Samaa tavaraa myydään pääkaupungin liikkeissä paljon kalliimmalla.

Mukaan lähti mm. hieno puustaveistetty krokotiilikauha nanalle, sillä hän kuuluu etniseltä taustaltaan ryhmään, jonka toteemieläin on krokotiili. (Nana vois syyä sillä lusikalla puuloa.)

Kauan himoitsemani iso kori. Mitä sinne tunkisin? Se taitaa jäädä olkkariin asumaan, joten likapyykkikoria en aio siitä perustaa. (Miksen mää mahu tänne, miksei tänne voi muka mennä?) Aamulla korista löytyi tyhjä litran maitopullo.

Nätti takorautainen tuoli. Tämä suorastaan huutaa jotain villiä kangasta istuin tyynyynsä. (Tää on mun tuoli, tässä ei istu muut! Paitsi Nanapa istui, ja pyöri kuin väkkärä kun selkänoja tuntui hassulta..!)

Tämä kongolainen kuba-kangas ei ole sumuiselta kukkulanretkeltä, mutta pannaanpas kuvaan kuitenkin. Tykkään näistä geometrisista kuvioista ja olen keräillyt erilaisia kuoseja jo monen vuoden ajan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kuba-ostos täällä. Ostin sen vastikään katukauppiaalta ja se tuoksuu vielä aikas voimakkaasti savulle. Kaupoista saa samoja kankaita, mutta ainakin kaksinkertaiseen hintaan. Toisaalta ilman savun tuoksua. Joka tapauksessa näissä on aina semmoinen jännä ominaistuoksu olemassa, olipa sitten tien poskesta tai putiikista ostettu.

Tavallistakin tökerömpi kuvalaatu johtuu siitä, että parempi valokuva-apparaatti on Huippuvuorilla. Kuten mieskin.

Juttua riittää

No nyt mä taidan kyllä vetää leivän. (oppinut uuden sanan, tulee tomerana keittiöön ja toteaa tämän)

*

Voi ei, tämä on nyt kyllä va-ka-vaa..! (oppinut uuden sanan)

*

Itte oot idiontti! (tappelevat isosiskon kanssa, oppii paljon uusia sanoja...)

*

Äiti, älä vaan sössi sitä kokonaan! (yritän laittaa legopalikkaa takasin paikalleen)

*

”Toiset tekee pikapuita taivaaseen, o-ou…” (Leeviä kuunneltu juu…)

*

”Elämä on elämää valten annettu, ja se on ihanasti sanottu…” (Levy jäänyt päälle juu, mutta kuulostaa aika ihastuttavalta kylmänä talviaamuna pikkupojan äänellä laulettuna…)

*

Isi, joko sää tulit?! (Isi palasi autosta sisälle hakemaan jotain unohtunutta. Oli juuri 30 sekuntia

aikaisemmin halinut unisen Poikasen ja starttaamassa viikon kenttäkurssille pohjoiseen)

*

Äiti, mulla on semmonen aihe, että nuo himbat on tosi mylkyllisiä. Ja seeplat kans on mylkyllisiä, niitä ei saa silittää.

*

Äiti, muniiko aikuset?

-What day is ti? Its Tuuuuesday. Monday, Tuesday, Wednesday, Thursday, Friday…
-Oo, ootko sää oppinu päivät! Mahtavaa kulta!
-Äiti, mitä sää oot oppinu?
-Sen ettei lapsia saa päästää liian isoon liukumäkeen. (eräs tuli alas liukumäen huipulta, ilman liukua siis)
-Mitä muuta sää oot oppinu? Ootko sää oppinu pyöräilemään? Next week, Friday, Sunday…

Lyhyt, mutta vähäluminen

Meän perälä sanothaan, että Lapin kesä on lyhyt, mutta vähäluminen. Täälä vois sanua tästä talavesta saman: lyhyt on eikä luntakhaan piisaa. Lämpötiloja voitta tarkkaila täältä - jos ne nyt kethään sielä kesäheltheisä kiinnostaa.

Jotaki sammaa täsä lyhimän vuuenajan vietosa kuitenki selevästi on. Nimittäin se seikka, että näistä kolomesta kuukauesta otethaan kaikki irti, vähän niinkö meän perälä kesästä. Näkkeehän se nuista kotiperän plokeistaki, että nytkö oli hellettä pukannu, niin väki oli heti sortseisa ja pikineisä pitkin rotuaaria ja patiot oli kansotettu valakonaamasila pohojosen asukeila. Ei siinä mithään, itte olisin ollu joukosa kans jos olisin ollu joukosa!

No täälä se mennee niin päin, että nyt kaikki rynnivä kauphoin ja ostavat

-talavitakin, toppaa, villaa tai tekoturkkia
-talavikengät, saaphat tai vähinthäänki nilikkurit
-talavilakit
-jonku komian talavihuivin.

Lisäksi nuo koinkrääsäliikheet ova vaihtanheet mallistonsa syksysemmiksi, kynttilöitä ja niihin sopivia lyhtyjä kaupathaan kuluttajile, samoin ko lämpimiä talavivärejä – liilaa, tummaapunasta, ruskian eri sävyjä – on tarjola horkasa tärisevile kansalaisile.

Klapikaupiaila mennee kans lujjaa, ja miksei menis. Saahan nuihin läpivetävhiin takhoin syytää monta sylilistä puuta illasa, jos sille tiele haluaa lähtiä. Me emmä ole käyttänhee nokikolaria paikala, joten on tyy’yttävä vain huuattamhaan lämppäriä. Sitä sammaa mikä vastikhään puhalsi raikhaita kylymiä tuulia hikissiin niskhoin. Nyt ei niskoja näe, ko ne ova korkiakauluksisen poolon alla piilosa.

Seki on soma, että lehisä on ihania talaviruokien ohojheita, niinkö keittoja, patoja ja muita semmosia. Unoha rillaus, pane pata porisemhaan ja huuho alas paksula punaviinilä! Pirskahtelevat riislingit ja muut kesäset shardonneit tämä akka jättää suosiola ruokakaupan hylhyyn (luitta oikein, täältä saa viinit marketista) ja suunnistaa kohti tummimpia punasia.

Sitä mie vähän vion, että sais sitte tämä ilima pysyä koko päivän samana, niinkö meän perän talavesa olhaan totuttu. Aamula täälä nimittäin saapi lähtiä liikentheeseen tossissaan talavitamineissa, mutta päivän pääle alkaa hiki virtaamhaan jos ei ole älyny panna pääle sillä lailla kerroksittain. Kläppien vanahemmatki on ohojeistettu päiväkoista, että pankaa hyät ihimiset kersoillena kerros kerralhaan, että saama sitten vähentää ko mittari nousee yli kahenkympin. Ja nouseehan se.

Olen mie silti aivan talavikampheita myöten niinkö afrikkalaistunu. Koko päivä mennee varkuisa, iltapäivällä saatan käärästä lahkheet, jos oikein tukala tullee. Ja kietasen huivin kaulasta poies. Mutta varvassantaaleitten taikka hihattomien toppien puohleen en ole vilikassukkaan varmaan reiluun kuukautheen. Sielä ne oottaa kaapin perälä uutta kessää!

Isosiskoki ostaa rässäytti tämmösen talavilakin ko halavala sai.