Clear blue skies of Botswana

Viikonloppuna saatiin ihana yllätys, kun iskä tuli kotiin päivää sovittua ennemmin! Sunnuntaita vietettiinkin sitten erittäin rennoissa merkeissä kotosalla koko päivän. Ilma suosi ja puuhattiin uima-altaan parissa ja pihahommissa.

Taivas oli ah niin sininen ja frangipanin kukat tuoksuivat huumaavasti. Allas viilensi mukavasti koko porukkaa. Päikkärit maistuivat, etenkin flunssaiselle Pikkuiselle, mutta muillekin. Illalla taas grillattiin ja pantiin nukkumaan varmoina siitä, että aamuksi saadaan sadetta. Saatiinkin!

Viikonloppua pukkaa

Tämä(kin) viikko kiisi hurjaa vauhtia, hyvä että perässä pysyttiin. On ollut synttäreitä, pool partyja, läksiäisiä, braai-kekkereitä...ja viikonloppuna jatketaan Lucia-kirkon ja joululounaan merkeissä. Isi on ollut viikon pois, mutta tässä vauhdissa edes Poikanen ei ole ehtinyt kysyä, että montako yötä montako yötä (ja jos ehtii huomenna kysyä niin vastaus on, että yksi enää).

"Säännölliset hammaspesut kannattaa aloittaa jo pienenä."

Pikkuinen sanoi tänään puu ja tarkkaili pihan lintuja.

Äidin poissaollessa Poikanen oli vetänyt naamaansa joulukalenterin luukkujen sisällöt ja syytti kotiapulaista.

Sisään tuli rastas, mutta onneksi puutarhuri sattui piipahtamaan ja hääti sen pihalle. Höyhenet vaan pöllysivät. On aika kuuma ja luvattuja sateita ei ole näkynyt. Lämpimiä halihetkiä voi silti viettää. Aikki ai!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

*

We have had a busy week with some birthdays, fare-well parties and braai-evenings. Weekend plans include St. Lucia-church and Christmas lunch with Scandinavian community. It will be nice, I am sure! It will be also nice to get husband home for a couple of nights before he takes off again. Maybe our daddy is Santas Little helper, since he seems to disappear a lot just before Christmas!?

Today Little One ate all his advent calendar chockolates and blamed it on the maid. Little Sister learnt to say tree in finnish (which is very easy for her, since the word is puu).

We have had hothot days but its never too hot for some hugging and cuddling, is it! Have a great weekend!

Jalattomat

Olen kehuskellut ympäriini sillä, että Afrikka on kasvattanut sietokykyäni ainakin ötököiden osalta. Viime aikaisia kohtaamisia, jotka toisaalta todistavat tästä, toisaalta alleviivaavat sitä, että kaikki ei ole vieläkään kunnossa minun ja hyönteismaailman välillä.

1. Eilen tunsin, että kaulallani kävelee joku. Huitaisin ja lattialla mätkähti pulleavartaloinen hämppis, jolla oli tummanoranssi muu vartalo, mutta kirkkaanvihreä masu. Se oli niin hirveän ja sitä paitsi ehkä jopa lievästi myrkyllisen näköinen, että tarkistettuani mielenkiinnosta sen ulkonäön liiskasin sen. Huom, en liinalle, vaan siirsin rauhallisesti sen lattialle ja likistin siihen. Hirveä turskaus sitä samaa oranssia. Hyvä ettei tosiaan mennyt se liina. Entinen minä olisi kiljuen liiskannut hämähäkin kaulalle ja itkenyt sitten että ottakaasepois ottakaasepois. Ketkä muuten olis ottaneet, herra 4 vee ja neiti 14 kk?

2. Nyt illalla kuulin kopsahduksen takaani ja siellä jökötti jonkun sortin koppakuoriainen. Tarkistin, ettei se ollut torakka (vaikka eihän ne kopsahtele), ja annoin tyypin olla. VIRHE! Kun surffailin tässä koneella, tunsin jalkapohjassani nipsauksen. Kukas sieltä löytyikään järsimästä jalkaani! Suutuin tämmöisestä kiittämättömyydestä ja huitaisin Pocahontas-kirjalla. Vain jalka lähti ja tyyppi kopsahti jonnekin kauemmas.

Kuvan hämähäkki ei liity juttuun.

3. Poikkeuksellisen pitkäjalkainen hämähäkki on ilmestynyt hautomosta, eli ilmastointilaitteen takaa. Siellä ne kai sikiävät, asuvat ainakin. Tämä Daddy Longlengs on myös käyttäytynyt suht röyhkeästi, eli tullut jopa kohti kun on sohvalla istuskeltu. Poikanen ja Mies ovat vinoillen huudelleet, että "no äiti, täällä nää sun lemmikit nyt olis, tule ottamaan syliin!" No, vähän huitaisin sitä pitkäsääristä (siis hämppistä, hih) kauemmas, ja hups, osuin sitäkin jalkaan, joka irtosi! Kertoo taas kaverin koosta. Se suuttui – ymmärrettävästi – ja jäi niille sijoilleen pariksi päiväksi. Nyt se kurkkii taas puhaltimen takaa. Varmaan odottaa, että milloin pääsee maksamaan potut pottuina. Ellei se ollut juuri hän, joka lähetti tuon mustan mafiooson päkiääni Hammurabin lakikirjaa selattuaan.

Vielä jos pääsisi kissakammosta tänä loppuaikana. Apinakammo saa minun puolesta jäädä. Pitää sitä jotain fobioita olla.

Happy Birthday..!

Poikasen synttäreitä juhlittiin tänäkin vuonna viikkoa etukäteen, itsenäisyysviikonloppuna. Sankari oli mielissään kaikesta ja paistatteli juhlakaluna :) Vieraita oli peräti 32 ja päivä tämän kesän kuumin...Meno oli hikistä ja kakku leikattiin sisällä! Kakun piti olla 20 hengen kakku, mutta minusta se näytti vähintään sadan kahdenkymmenen hengen kakulta...Kaik män kuitenkin, eikä muruakaan jäänyt!

Suosituin paikka oli luonnollisesti varjoisa patio, mutta kovasti tunkua alkoi olla jossain vaiheessa myös olkkarin ilmastointilaitteen alle. Juomat tietysti tekivät kauppansa, samoin bangladeshiläisen ystäväni tekemä iki-ihana kanabiryani, jonka teko aloitettiin jo tuntikausia ennen h-hetkeä.

Ihme kyllä lapset jaksoivat pomppia pomppulinnassa - juuri siihen asti kunnes lahjaksi saatua isoa uima allasta alettiin täyttämään.

Joulupukilla ne taisi kuumimmat oltavat olla..?

Poikanen näyttää montako vuotta on nyt.

Pomppulinnasta iloitsimme rääppiäisvieraiden ja oman väen kanssa vielä seuraavanakin päivänä, koskapa juhlafirma ei hakenutkaan tavaroita pois...No toisaalta eivätpä he tulleetkaan kuin vasta ekojen vieraiden jälkeen. Well, its Africa ;)

Poikanen näytti niin isolta, kun ajeli illalla kauko-ohjattavallaan...Paljon onnea rakas!!!

We celebrated Little One's 4th Birthday this weekend. He was really pleased with everything, was shining so brightly together with sun :) It was really a hothot day, but still the kiddies somehow managed to jump in the jumping castle. They also had a dip after jumping in a big "pool" that was brought as a present. Brilliant! As lunch we had great biryani (by my bangladeshian friend) and Black Forest cake was supposed to be for 20 people but to me it looked as if it would be enough for 120 people. Yet nothing was left! We enjoyed the jumping castle for the whole weekend, since the party company didn't pick it up on Saunday as agreed. Well, its Africa :)

Elämme jännittäviä aikoja

Poikanen on hoilottanut kotona monta viikkoa joululauluja täysin nuotilleen ja täysin oikein ääntäen. On ollut suloista, ja on otettu kivoja videoita muistoksi. Hän on odotti päiväkodin joulukonserttia/kuvaelmaa, mutta sinä päivänä, kun opettaja sanoi, että ENÄÄ YKSI YÖ, tuli pupu Poikasen pöksyyn. Hän ilmoitti kotona, ettei aio laulaa. Yritimme kannustaa, että ilman muuta laulat kun niin nätisti osaat, mutta ilmesesti se vain lisäsi painetta...

Kun koitti konsertin aika, tyyppi ei todellakaan laulanut! Halusi pois kuorosta, kuten moni muukin...Ilmeisesti jännitys kuohui yli. No, hän seurasi melkein koko shown äidin sylistä. Lopuksi menimme yhdessä mukaan. Äiti laulaa lapsikuoron mukana kymmenillä videoilla Twinkle Twinkle Christmas Star. Poikanen ei edelleenkään laulanut. Illalla kotona laulut taas raikuivat...

Joulupukin kohtaaminen tänä aamuna oli myös sangen jännittävä hetki, kuten kuvasta näkyy...Jälkeenpäin Poikanen tormistautui niin, että kysyi päästä näkemään Pukin poroja. Kerroimme niiden olevan jäähyllä puskassa. Todellisuudessa Pukki kurvasi pihaan Tauruksella.

*

Little One's School will end today for Christmas & Summer holidays. Yesterday there was christmas consert, and Little One knew all the songs by heart and was singing them so beautifully at home! But when the concert was about to start, he refused to go on stage. A huge stage freight attacked him, but he was not the only one who ended up watching the show from mummy's or daddy's lap..!

This morning Father Christmas visited school. Little One was even more scared, if possible! Nevertheless, after meeting the Santa he insested seeing Santa's reindeers. We told him that Rudolf was chilling out in the bush and didn't want to be disturbed after long ride. We didn't tell him, that actually Santa came with a Taurus :)

Elephants have wrinkles

Mies kirjoittaa blogissaan afrikkalaisiin liitetyistä stereotypioista ja kumoaa niitä. Minä olen tunnetusti samoilla linjoilla, mutta esittelen silti tässä perheemme rytmiverellisen, olkaa hyvä!

Olemme nimittäin nyt käyneet muskarissa, ja sieltä on Pikkuiselle tarttunut monta laulua päähän. Suosikkeja ovat ”Dumela, chubidubi jai jai, Dumela, chibi dubi jai jaa…”, jossa heilutellaan kättä ja tervehditään, lopuksi heiluu pyllykin ja ihan lopuksi sitä ravistetaan villisti. Joo. Pikkuinen tekee mukana, on söpö!!!

Myös Norsu laulu on huippusuosikki. Tässä hän leikkii sitä ja katsoo äitiä, joka laulaa (isi ottaa kuvia):

Elephants have wrinkles, wrinkles, wrinkles, Elephants have wrinkles, wrinkles everywhere.

In their ears (näytetään korvia)

In their hips (lanteita)

In their knees (kädet polviin)

In their toes (varpaissakin)

No one knows (kädet hämmästelyasentoon sivuille)

Why, ai, ai ai…(Käsillä tehdään noin alaspäin, Pikkuisen suosikki kohta!!!)

…ja alusta uudelleen : ) Eilen oli muskarin viimeinen kerta ja pikkujoulut!Todistuksetkin jaettiin! Chubi dubi jai jaa!

Little one enjoys singing and dancing so very much! Her favorite song is Elephants have wrinkles, she knows this well. In pics You can see her dancing, while mummy is singing :) yesterday it was the last time for music group, teacher Diane is going back to her own country. Kiddies got certificates!

Aukaisuja

Poikanen sai avata tänään eka luukun suomesta tuodusta suklaakalenterista. Iloinen yllätys tuli aivan kulman takaa, ja miltei veti Poikasen hiljaiseksi! Päiväkotimatkalla sanoi takapenkiltä: mää aijon näyttää kalenterin joulupukillekki.

Tänään aukesi myös äitin harrasteesta rönsynnyt intohimo, addiktio, tuuletusaukko…eli pienimuotoinen korubisnes! Tähtösten tuike johdattaa Nalediin!

Tänään vietetään Maailman Aids-päivää, ribbonit rintaan heilumaan! Jos olet Suomessa niin katso tapahtumia tästä, ja jos Hesassa niin mene kuuntelemaan mm Iiristä Lähetystalolle!