keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Valmiit, paikollanne, HEP!




Välillä mopo keulii, välillä otetaan mutkat suoriksi, välillä mätkähdetään maahan ja noustaan jälkeen satulaan. Innolla, ilolla, apinan raivolla. Mopoiluhetki kuvaa laajemminkin kolmevuotiaan elämäntilannetta!
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

_hoya_ kirjoitti...

Samaa asennetta (ja välinemakua) kuin viiskymppisillä ;-)

Mitäs te muuten siellä oikein teette? Töitä? Olen utelias :-o

28. tammikuuta 2009 klo 18.00
irkku kirjoitti...

Moi! "--- välillä mutkat suoriksi, välillä mätkähdetään maahan --- innolla, ilolla, apinan raivolla." Ihan kuin omasta elämästäni. Viime aikoina on jostain syystä on tullut erityisesti tuntumaa tuohon 'mätkähdetään maahan' -osioon. Jos ei ihan konkreettisesti (vaikka liukasta on ollutkin) niin henkisesti sitäkin enemmän. Valitettavasti 'takaisin satulaan' sujuu hitaammin kuin 3-vuotiaalla.
Tsemppiä sinne!

28. tammikuuta 2009 klo 18.44
Merja kirjoitti...

Täällä menee nelijapuolivuotias samalla raivolla. Haluaa oppia ajamaan pyörää ilman apurattaita. Tarviiko sanoa muuta?

29. tammikuuta 2009 klo 2.55
Anu kirjoitti...

Keuliminen on tuttua monille, mutta tiedättekö, mitä se sitten on, kun pyörä/mopo/mikä-ikinä-kulkuneuvo nostaakin etupyörän sijasta takapyöräänsä? Se on persimistä. :D

29. tammikuuta 2009 klo 12.32
Anonyymi kirjoitti...

3-vuotias lapsi on on aivan ihana! Mielelläni muistelen niitä aikoja, jolloin oma poikani oli 3 vee.

Poikasen ilo ja riemu tarttuu kuvistakin ja tuo piristystä tänne Suomen harmauteen -- tai valkoistahan täällä on, mutta ilma on sellainen sakea ja sävytön.

29. tammikuuta 2009 klo 12.41
Anonyymi kirjoitti...

Voi kunpa päästäis Aflikkaan! Tuumasi Oije kun katseli teidän kuvia pikkumiehestä. Voi, kunpa päästäis, huokaisi myös äiti.

1. helmikuuta 2009 klo 19.37

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)