Pian kuului jo iloista ligolointia ja nurkan takaa esiin tanssi vanhoja rouvia. Opas otti meidät ystävällisesti vastaan ja kertoi, että odottavat juuri isompaa ryhmää, mutta että olemme tervetulleita piipahtamaan kuitenkin. Hän esitteli meille kylän ja kertoi aktiviteeteista. Pian kulttuurikokemuksen tilannut ryhmä jo saapuikin ja saimme seurata alkutervehdys tanssin ja kuulla, mitä turisteille bahurutseista aiotaan kertoman. Naiset lauloivat tervetulolauluksi ”olemme paviaanien sukua, olemme bahurutseja, ylpeää paviaaninen sukua, paviaani on paras eläin, se on eläimistä hienoin, se on ihmistä lähinnä!”
Kohteessa oli hilpeä ja ystävällinen meininki ja lupasimme palata ennakkovarauksen (ja lounaan) etukäteen tilanneina kun ensimmäiset vieraat Suomesta pölähtävät paikalle.
Poikanen muuten mökötti koko ’kunkkulikylä’ kokemuksen ajan. Hän olisi halunnut välttämättä silittää paikalla möllöttäviä lehmiä, mutta niihin kehotettiin olemaan kajoamatta. Raivarin paikka!
Paluumatkalla bongattiin nämä tyypit tienvarresta. Tarvitseeko joku sähköasentajaa, tässä olis tarjolla? Ja pörheitä pikkuaaseja en voi koskaan vastustaa, niistä pitää aina saada kuva.
5 kommenttia:
Ihanaa tuo tanssin riemu ja sitähän syntyy kuulema aiheesta ja aiheetta siellä teilläpäin... meillä "pörhöisiä" koiria on taas harjattu koko päivän ja pian saadaan kasaan kahden vahdin lisäksi irtokarvoista kolmas!
Terveisiä mököttäjälle > lehmän pusu on ikimuistettavan etova!
Raivareita taitaa olla tiedossa useammastakin asiasta... mutta onneksi ne unohtuu kun tulee taas jotain uutta.
Tuo aasin kuva on tosi söpö. Saiskohan sitä silittää...
Siellä näyttää olevan vaikka mitä mielenkiintoista. : )
Suvi: hyvä kun huomautit tuosta pususta, täytyypäs kertoa möksöttäjälle!
Anonyymi: Juu raivarit on kovaäänisiä meillä nykyään. Hän vetää henkeä ja sitten huutaa, yleensä ilmaisee sanallisestikin: MUA PAHOTTAA! tai OLEN PAHOILLANI! Mikä siis ei ole anteeksipyyntö, vaan tarkoittaa, että häntä harmittaa. Ja hupaisinta on, että tyyppi tunnistaa itse, milloin menee yli, saattaa huutaa raivonsa keskeltä: NYT MENEE ÖVELIKSI! :D
Mutta totta onneksi se, että kun joku mielenkiintoinen juttu tulee eteen niin överit ja pahotukset unohtuu.
Teillä on ollut värikäs sunnuntai!
Itsellä viikonloppu vierähti niin nopeasti, että ihan hirvitti. Vaikka arkipäivistä yrittääkin saada paljon irti, silti tekemiset jää vähälle.
Palaan pian takaisin, nyt kotityöt kutsuvat.
Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoon!
Savu:
Kirjoitin ton anonyymin kirjoituksen ja unohdin nimimerkin kiireessä pois, eli sulle tekstaili Mood.
Voi pientä kiukuttelijaa ; ))
Mutta hienoa että ihan itte nimeää jo olotilaansa!
Lähetä kommentti