Perhekerho alkoi viluisissa merkeissä. Aamu oli sateisen oloinen ja kolea, joten väkeä valui paikalle hitaansorttisesti. Loppua kohti kuumeni paitsi tunnelma, myös keli. Mukulat olivat villissään, jäätelöt valuivat, sekoittuvat hiekkaan, maistuivat silti. Pikku M pissi housuun ja joku muu pöydän alle. Poikanen tuli poskelleen alas liukumäestä, onneksi ilman suurempia vaurioita.
Kerhon ulkopuolella joku väänsi rautalankakukkoja. Valitsimme mukaamme meistä sen kaikkein tiitterimmän näköisen. Nyt se tuijottaa patiolla, nappisilmillään. Taidan nostaa sen yöksi sateeseen, väriä saamaan.
7 kommenttia:
Mä haluun kans!! Kukon siis, en pöydän alle pissiviä lapsia...
Komee kukko! Ajattelitko siitä sellaista ruosteenruskeaa?
Hyvä kukko on sellainen joka ei kieku ;-)
Iiris: Hih, mikset niitä jälkimmäisiä?!
Merja: Juu ruostuttaa haluaisin kukkoparan. Tuo rautalanka näyttää lähtökohaisesti hyvältä ruostumaan, on semmosta karheaa.
_hoya_: EIKÖ??? Luojan kiitos meillä ei ole naapurustossa kukkoa! Huh, teitty joku laittaa huomenna kun näin sanon...
Komia on kukko! Olen käynyt lukemassa kirjoituksia, aika vain ei ole riittänyt kommentoimiseen. Täältä saa aina hyvän mielen ja hymyn naamalle poikasen jutuista!
Luulin kirjoittaneeni jo tänne, muttei vaan ilmestynyt teksti?
Ruosteinen asu sopii tuolle varmasti täydellisesti!
Sinulla on täällä niin hauskoja ja huimia juttuja!
Jonna: Mukava kuulla :)
annaliisa: Kiva kun tulit ja tekstikin ilmestyi! Kukkoparan ruostuminen edistyy hitaasti...Mutta rautalankakukon innoittimana olemme alkaneet askarrella omiakin virityksiä. Eilen meni melkein koko iso rulla puutarhalankaa, kun ystävän lapsi oli kylässä ja villiinnyttiin vääntämään kirjaimia.
Lähetä kommentti