Tohtori Poikanen, oletan

Kohtauksia tohtorin päivästä:

1. Tohtori Poikanen ja uusi lääke

-Mummuuu…soita mulle, mää oon lääkäli! Tää koila on tukehtunu ja tää nalleki on tukehtunu. Nipistä* niitä!
-No niin, ny ne palanee. Mää paan ne tähän palanemisasentoon. Tässä. Ja tässä. Annetaanpa lääkettä, noooin.
-Mitä mutia sää niille syötät?
-Kalkkia vaan, se auttaa!

*nipistää= rokottaa, pistää, ottaa verikoe

2. Tohtori Poikanen kokeilee parantajan lahjojaan. Hän otti kiinni pienen olmin, tai mikä onkaan läpikuultava lisko. Äiti lähti patiolta ja sanoi mennessään, että älä tapa sitä. Poika jäi olmia katsomaan. Hetken päästä tuli sisään ja oli mummun silmin syyllisen näköinen. Keskustelu käytiin:

-Mitäs olmille kuuluu?
-Ei se enää paljon liiku, vaan vähän se liikkuu.
-Miksei se liiku?
-Mää tein siihen leiän selkään. Se on vissiin kuollu.

Olmi oli kuollut juu. Kai tohtorilla hiipi aamuun mennessä joku syyllisyys pintaan, koskapa olmin kuolinpaikka oli peitelty puusta pudonneilla siemenkodilla. Poissa silmistä, poissa sydämestä?!

3. Poikasen mielestä joku voi olla vähän kuollut. Kuten se koppakuoriainen, joka makasi selällään, väsyneenä viuhtomiseen.

- Tapoikko sää senki?
- En, tai vaan vähän tapoin, sillä vielä yks jalka liikkuu!