Miltä Afrikassa näyttää?
Miltä afrikkalainen ihminen näyttää?
Mitä Afrikassa tapahtuu?
Mielenkiintoinen näkökulma Afrikkaan ja afrikkalaisuuteen ovat postikortit, tänäänkin. Niissä toisinnetaan usein vanhoja stereotyyppisiä kuvia mantereesta. Historiantutkija Leila Koivunen on tehnyt mielenkiintoisen väitöstutkimuksen siitä, miten eurooppalaiset tutkimusmatkailijat kuvasivat Afrikkaa 1800-luvun lopulla. Koivunen toteaa, että ’kuvat olivat sekä muodoltaan että sisällöltään kaavamaisia ja eurooppalaisten intressejä tukevia. Ne vahvistivat vallitsevia ennakkokäsityksiä Afrikasta villinä ja kehittymättömänä maanosana, joka voitaisiin valjastaa eurooppalaisten hyötykäyttöön. - - - 1800-luvun lopulla vakiintuneet stereotyyppiset kuvatyypit ja esittämisen tavat vaikuttavat edelleenkin voimakkaasti.’ Lue lisää täältä!
Monet mielikuvamme Afrikasta ulottavat juurensa kauas menneisyyteen: ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden, lähetystyöntekijöiden ja kirjailijoiden kuvauksiin mantereesta. Heidän kuvauksensa Afrikasta ja afrikkalaisista merkitsevät edelleenkin mielikuvissamme sitä mitä on afrikkalaisuus.
Nämä mielikuvat alleviivaavat usein Afrikkaa kesyttämättömänä, villinä mantereena, jota monet vaarat pitävät pinteessään. Kuoleman, taikauskon ja sairauksien mantereena Afrikka on matkailijalle kauhujen paikka. Kauhua lievittävät tänä päivänä upeat, keskelle erämaatakin rakennetut casinot ja majoitusliikkeet. Niistä nykymatkailijan on helppo tehdä retkiä esimerkiksi safarille, jossa voi kuvauttaa itsensä kesyn gepardin ja villin himban vierellä. Eish!
Sitten kotimaahan, turvalliseen Eurooppaan palaamisen jälkeen on hyvä pohtia suureen ääneen sitä, miten afrikkalaiset ovat köyhiä, mutta onnellisia, ja miten siellä on niin ihanaa kuitenkin, kun oppii nauttimaan vähästä ja iloitsemaan pienestä. Pienestä drinksusta uima-altaan laidalla, that is.
Valkoisissa egyptinpuuvillaisissa lakanoissa malaria lääkkein kyllästetty turisti ei kölliessään onnellisen unta enää hoksaa ajatella, että ”alkuasukkaille” jätetyt vain vähän vanhentuneet buranat voivat tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä. On jännittävää nukahtaa savannin ääniin, varsinkin jos savanni pysyy tarpeeksi kaukana turistista, ja hän saa määritellä etäisyyden. Ja eihän sillä meidän tarjoijalla tai kokilla voi olla sitä aitsia, kun se on niin terveen näköinenkin. Liiottelua koko asialla mässäily, kuolema kuuluu ihmisen elämään ja täällä Afrikassa se ymmärretään! Mutta on se sentään harmi, kun osa niistä alkuasukkaista oli farkkuihin sonnustautuneita? Ja telkkareitakin niillä oli siellä puskassa? Kyllä se länsimainen elämäntapa turmelee nämäkin viattomat! Kokakolaakin litkivät, ihanan valkoiset hampaat menee!
Olli Löytty kuvaa tätä Afrikkaan ja afrikkalaisuuteen liittyvää ambivalenssia sanalla ambovalenssi. Se on osuva, sillä suomalaisten varhaiset mielikuvat Afrikasta pohjautuvat juuri Ambomaan lähettien kertomuksiin ja kuvauksiin pakanoista. Ambivalenttia kuvaa yhtä aikaa pelko ja kiehtovuus.
Afrikka kiehtoo, mutta pelottaa, afrikkalaiset mielletään villeiksi, estottomiksi, kesyttämättömiksi, mutta toisaalta lapsenomaisen vilpittömiksi. Heitä pelätään, mutta toisaalta ihaillaan. Toiseuttamiseen liittyy rakkautta ja vihaa, pelkoa ja vetovoimaa. Ambivalenttiin Afrikka-suhteeseemme liittyy osaltaan myös tämä omituinen museoimisen halu – Afrikka ei saisi muuttua, kehittyä. Afrikkalaisten pitäisi säilyä köyhinä ja onnellisina. Oikea Afrikka pitäisi säilyttää Tarzan kirjoista tuttuna.
Mikä sitten on oikeaa Afrikkaa? Sitä ovat niin kylät perinteisine elinkeinoineen kuin kaupungit, slummeineen ja rikollisliigoineen. Savanni ja sademetsä ovat nekin oikeaa Afrikkaa. Samoin aavikko ja autiomaa, meri ja joet, järvet ja sininen taivas. Mikä muuten on oikeaa Eurooppaa?
Löytyn mukaan romantisoimisesta ja museoimisen himosta juuri oli kyse jo 1800-luvun lopulla, kun ambomaalaisen elämänmenon yksinkertaisuutta ja turmeltumattomuutta sekä ambokristittyjen lapsenomaista hurskautta korostettiin kirjallisuudessa – samaan aikaan Suomessa pelättiin juuri hurskauden katoavan kaupungistumisen ja teollistumisen seurauksena! Lue lisää täältä ja googlaa vastikään palkitun Löytyn kirjoituksia ja teoksia!
Mielenkiintoinen näkökulma Afrikkaan ja afrikkalaisuuteen ovat postikortit, tänäänkin. Niissä toisinnetaan usein vanhoja stereotyyppisiä kuvia mantereesta. Historiantutkija Leila Koivunen on tehnyt mielenkiintoisen väitöstutkimuksen siitä, miten eurooppalaiset tutkimusmatkailijat kuvasivat Afrikkaa 1800-luvun lopulla. Koivunen toteaa, että ’kuvat olivat sekä muodoltaan että sisällöltään kaavamaisia ja eurooppalaisten intressejä tukevia. Ne vahvistivat vallitsevia ennakkokäsityksiä Afrikasta villinä ja kehittymättömänä maanosana, joka voitaisiin valjastaa eurooppalaisten hyötykäyttöön. - - - 1800-luvun lopulla vakiintuneet stereotyyppiset kuvatyypit ja esittämisen tavat vaikuttavat edelleenkin voimakkaasti.’ Lue lisää täältä!
Tähän postaukseen innoittivat paitsi useat keskustelut täällä asuneen ystävän ja juuri matkailleiden ystävien kanssa, myös kaksi kirjahankintaa. Niissä Afrikkaa ja afrikkalaisuutta kuvataan kahdella hyvin erilaisella tavalla - tai pikemminkin kuvaamisesta puhutaan kahdella erilaisella tavalla. Toinen kirja on tutkimus siitä, miten valokuvan kautta muodostettiin kolonialismin ajan Afrikka kuvaa Namibiassa: The Colonising Camera. Photographs in the making of Namibian history. Klikkaa tästä. Toinen on Hector Acebesin upea valokuvakirja Portraits in Africa 1948-1953. Lue lisää täältä.
Kuvituksena otoksia matkoilta, oman matkailijan katseen kautta otettuja: Namibiasta Kunenesta, Namibin autiomaasta ja Ambomaalta; Etelä-Afrikasta Kwa Zulusta, Kapkaupungin Bo-Kaapista, Pilanesbergin kansallispuistosta; Swazimaan kuningashuoneen sisäpihalta. Ja kotipihalta Gaboronesta. Kuten näette, sen enempää oma katse kuin ajattelukaan ei ole rasitteista vapaa.
ps. Mielenkiintoista matkailukeskustelua käydään myös tämän blogin Asioita-postauksen kommenteissa!
7 kommenttia:
Vau, veti hiljaiseksi ja tuli sellainen olo, että kylläpä me ihmiset lokeroidaan helposti ja ollaan aika mustavalkoisia. Mutta tarvii myöntää, että niin minäkin Afrikasta ajattelen, köyhänä, villinä, kehittymättömänä... Kunhan pääsen siellä joku päivä käymään ja teen "turistihavainnot" :). Upeesti kirjoitettu. Maajussitar
Tämä oli hyvä postaus. Kiitos, Savu!
Todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Ja ne asenteelliset kuvatkin ovat todella kauniita. ;-)
Tuota kehittymätöntä ja köyhää Afrikkaa tarjotaan toki joka tuutista, uutisissakin. Se on rasistista - emme halua kuulla kehittyneistä afrikkalaisista. Ja ehkä toisaalta siihen liittyy tuo kiehtovuus - on kiehtovaa ajatella, että jossakin vielä on kesyttämätöntä luontoa ja ihmisiä, jotka ovat ah, niin onnellisia köyhyydestään huolimatta (ja kun he kerran ovat onnellisia, ei tarvitsekaan miettiä, mistä se köyhyys johtuu ja miten itse olemme sitä edesauttaneet).
Meksikosta on myös paljon stereotypioita, joista monet eivät muistuta mitenkään todellisuutta. Turistina tekee helposti ihan vääriä johtopäätöksiä asioista, mutta ei maassa asuminenkaan aina auta. Tiedän monia ulkomaalaisia, jotka elävät täällä omassa kuplassaan, eivät näe ikinä maan todellisuutta, mutta kuvittelevat kuitenkin tietävänsä tasan tarkkaan mikä ja millainen Meksiko on. Ja tietäväthän he - yläluokan Meksikon siis.
En toki väitä, että itsekään tuntisin Meksikoa, edes kolmen vuoden jälkeen. Oikeastaan ei edes ole yhtä Meksikoa, vaan monia kerrostumia. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että en näe vain sitä yläluokan kuplaa. En silti menisi väittämään, että tiedän, millaista vaikkapa köyhän intiaanin elämä täällä on, vaikka yritänkin pitää silmät auki ja tiedostaa nämä kerrostumat. Ja tiedostaa omat ennakkoluulot - esim. sen, että tuntui oudolta nähdä, miten hyvin tradiotionaalisessa intiaanikylässä joka talonkulmalla myytiin hirvittäviä määriä Coca colaa, kun siitä oli tullut osa uskonnollisia rituaaleja.
Joo, kiitos Savu!
Jälleen hieno postaus, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos!
Viime lauantaina työkeikalla näytin nuorille (~16v.) kuvia Botswanasta.
Yhdessä ryhmässä joku kysyi "Niin, kun kattelin noita kuvia niin tuli mieleen, että onks se Botswana miten kehittynyt maa... onko siellä esimerkiksi köyhyyttä?"
Sitten päästiinkin keskustelemaan paitsi Botswanasta, myös köyhyydestä ja siitä, että köyhäkin saattaa haluta näyttää siistiltä ja kauniilta.
Kiitos taas ajatuksista ja myös hyvistä kirjavinkeistä!
Etelä-Afrikan reissumme jälkeen monien varsinkin hiukan iäkkäämpien tuttujemme oli vaikea ymmärtää, että kyllä, siellä on myös moottoriteitä, ostoskeskuksia ja katumaastureita :-)
Lähetä kommentti