Öisin on ollut kylmä, fleeceä ja villasukkia on kaivattu jo.
Tänään aamupäivällä pärtsäilimme bussiasemalla, aistimme lähdön tunnelmaa.
Muutenkin mielenkiintoisia kulmia oli asemalla.
Katselimme mitä matkalaisille myytiin evääksi. Muun muassa mopanematoja oli tarjolla näillä mummoilla!
Taivas roikkui harmaana ja odotimme taas sadetta. Mutta varmimmin saa kesän palaamaan, kun ostaa talvitakin! Senpä tein ja voilá, taivas repesi ennen kuin oltiin ulos putiikista! Esittelen sen myöhemmin.
Uusi ostos on myös shweshwe hame, tällä kertaa varsin perinteiseen kietaisumalliin tehty ja perinteisillä brodeerauksilla koristettu. Löytyi rautatieaseman ostarilta, Art Culutral Centre nimisestä puodista.
Poikanen sai lohikäärmeen, jota ihmetteli, että miten se toimii?! Sen nimi on sisiliski, ei sisilisko.
Koska passasimme bussiaseman toukat, mummu sai Poikaselta ja Ukkoselta iltapäivän ostarituliaisina ikioman mopane madon. Ei tehnyt kokonaan kauppaansa, mutta rohkea mummu maistoi vähän! Jommastakummasta päästä. Poikaselle ei kelvannut, mitä vähän ihmettelen.
Illalla grillataan, ellei taivas taas revi ylleen harmaata syystakkiaan. Koska porukalle ei toukat maistu, on luvassa kanavartaita ja porkkanaa. Spanakopita-piiraskin tuoksuttelee uunissa mehevänä.
Viikonloppuja hoppuja kaikille!
13 kommenttia:
Ihmeen kauniita vaatteita sinä löydät! Olen aina kuvitellut, että Botsuana on yksi Afrikan köyhimmistä maista (ja vaikka olisikin, tietysti kauneutta kaikki ymmärtävät, mutta että tekevätkin).
Syksyllä Tansaniassa en nähnyt juuri mitään kaunista afrikkalaista. Jonkun kankaan sentään löysin. Ja sandaalit ja rannekorun Sansibarilta. Mutta ei missään tuollaisia kauniita hameita!
Mopane-toukkia söimme perjantaina, kun oli Namibian itsenäisyyspäiväkekkerit. Aika nam, mutta ei silti mun ykkösherkku. :)
Tuohon Eevan kommenttiin viitaten on pakko kysyä: Missäpäin Tansaniaa olet ollut? Itse olen löytänyt Tansaniasta vaikka mitä kivaa ja kaunista: kankaita, sandaaleita, koruja, jne. Ja kiertänyt olen aika monenlaisia paikkoja. Tosi toisen tyyppisiä juttuja sieltä olen tosin kyllä etsinyt ja löytänyt kuin esim. Namibiasta ja Botswanasta, mutta hyvin kauniita kuitenkin.
Tosin, kauneushan on aina myös katsojan silmissä, joten tästä ei ehkä sinänsä ole ihan hirmusti kiisteleminen/keskusteleminen... :D
Eeva: Jos botswanalaisilta kysytään, maa on Afrikan timantti :) Ja tottahan se onkin, että täälä moni asia on paremmin kuin esim naapureissa. Täällä on vain 1,8 miljoonaa asukasta ja hallituspitää heistä huolta mm takaamalla koulunkäynnin ja terveydenhuollon, ARV-lääkityksenkin. Köyhyys alkaa heti kaupunkien ulkopuolelta, eikä kaupungeissakaan kaikilla mene hyvin. Silti naiset pukeutuvat aina kauniisti ja harvoin näkee ketään ryysyissä. Täällä tekevät tosiaan kivoja vaatteita tästä etelä-afrikkalaisesta swheswhe kankaasta!
Anu: meillekin kolahti kutsu noihin juhliin, mutta sattuneesta syystä ei tullut lähdettyä ;) Kerroppa lisää kekkereistä!
Oli hienot! (Tosin mulla painoi silmiä, kun olin ollut viikon 18 lapsen ja kahden aikuisen kanssa reissussa...) Puheita pitivät suurlähettiläs, seuran puh.johtaja ja kaupunginjohtaja järjestävästä kaupungista. Musiikista vastasi eräs namibialais-suomalainen porukka. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ja se oli suureksi osaksi aitoa namibialaista (siis paljolti tuotua -kuten esim. olut, likööri, jauhot puuroon, toukat, jne.). Tunnelma oli hyvä ja väkeä paljon, ilmottautuneita oli yli 300 ja tod.näk. väkeä oli paikalla enemmänkin. Tuttuja paljon ja vielä enemmän niitä, joita en tuntenut. Iloinen olen, että jaksoin mennä.
Olen oikea noviisi näissä Afrikka-asioissa. Valitettavasti ainoa kokemukseni on viime syksyinen safarini, joka päättyi muutamaan päivään Sansibarilla. Ei siis ihme, etten ole noita kauniita kätten töitä saanut nähdä. Puskassa ei ollut mitään, ja jos jossain pysähdyttiin ostoksille, ne olivat ns. turistirysiä puisine eläinveistoksineen. Kyllä kauneus on katsojan silmissä - ja noissa paikoissa sitä ei minun mielestäni ollut.
Matka jätti kuitenkin kaipuun Afrikkaan, jopa pitempiaikaiaseen eloon ja oloon, jos luoja suo ja antaa mahdollisuuden.
Juuri tästä syystä seuraan suurella lämmöllä tätä teidän rupeamaanne.
Ok. Millainen kokemus safari sulle oli? Olen joskus miettinyt tuota safari-matkailua ja kaikkea siihen liittyvää. En ole itse koskaan ollut safari-matkalla, vaikka safareita (matkoja) on tullut itsenäisesti tehtyä kyllä sitten useammallakin Afrikan luonnonsuojelualueella.
Tässä nyt lähinnä Anulle vastaus kysymykseensä:
Odotukseni safarista olivat todella suuret - ehkä siksi jossakin määrin myös petyin. Sen sijaan Afrikan (lue Tansanian) luonto ja eläimet tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Satuimme näet paikalle juuri suuren vaelluksen aikaan: näimme mm. tuhansien, ehkä kymmenien tuhansien, gnuitten ja seeprojen lauman etenevän määrätietoisesti kohti vihreämpää ruohoa. Ensin pienen pieninä pisteinä horisontissa, lopulta edessämme lähes kosketusetäisyydellä. Ja mikä hiljaisuus, vaikka eläimiä oli mustanaan!
Mutta sitten se toinen puoli safaria: seitsemän yötä eli kahdeksan päivää armotonta jeepissä istumista aamusta iltaan, aina samat ihmiset autossa. Välissä pikapyrähdykset aamiaiselle, lounaalle ja päivän päätteeksi illalliselle. Minulle raastavinta oli se, ettei voinut liikkua missään omin päin - ymmärrettävistä syistä. Esim. Tarangiressa, missä yövyimme ihanassa telttalodgessa (suihkuineen, vessoineen), alhaalla aukeni suorastaan taivaallinen savanni, missä ohuena nauhana virtasi Tarangire-joki, jossa eläimet kävivät juomassa - meillä ei ollut aikaa vain istua ja ihmetellä tätä kauneutta.
Kaipasin suvantovaiheita ja kaipasin omaa reviiriä, olisin myös halunnut nähdä ihmisiä askareissaan, kaupungilla jne.
Onneksi kävimme aids-lasten orpokodissa ja maasai-lasten koulussa - nämä käynnit olivat tosi antoisia ja informatiivisia.
Summa summarum vinkkelistäni: lyhyempi aika puskassa riittää ja sitten elävien ihmisten sekaan!
Eevalle: Jotain tuon suuntaista olin melkein osannut aavistellakin. Kun itse olen ollut puskassa kolme päivää, olen ollut varsin kylläinen ja sitten on ollut kiva nähdä jotain muuta. (Puskassa siis pelkästään eläinten ja luonnon vuoksi.) Jos on puskassa pitkään (eli kaiketikin yli sen kolme päivää... Ü), täytyy olla kyllä jo tosi kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, että jaksaa nähdä seeprat tuhannen neljännensadannen kerran uudelleen ja sitä rataa.
Summasummarumisi on siis varsin oiva - ei kaipaa ainakaan mulle selityksiä yhtään enempää.
Ja täytyypä tähän todeta, että jotain sellaista sulla on kokemuksena, mitä mulla ei, ja mitä oikeasti haluaisin kokea. Se on tuo valtava eläinten vaellus. En ole päässyt näkemään sitä tuossa mittakaavassa (vaikka Tansaniassa olen ollut pidempiäkin aikoja). Joskus siis vielä toivottavasti sen näen...
Ja toivon, että sie pääset myös näkemään toisenlaista Afrikkaa jossain kohtaa. Afrikalla on niin kovin monenlaisia kasvoja -niin kuin kaikilla maanosilla. Ja sellaisia kasvojen katsomishetkiä sinulle toivon, joihin liittyy sitä tilaa ja reviiriä, aikaa ja mahdollisuuksia. Ehkä se ei ole siis safari-matka...?!?
Kyllä minä toivottavasti vielä koen Afrikan valtavasta mantereesta jotakin toisenlaista, sellaista mikä liittäisi minut tähän päivään ja niihin ihmisiin. Jotenkin. Työskentelen asian eteen.
Safari se ei todellakaan ole, mutta matka isolla M:llä! Eikä siellä olla vain suomalaisten ja/tai muitten turistien kesken keskenämme.
Kiitos keskustelusta ja kommenteista, olen avartunut taas hitusen.
Eeva: jos haluat tänne eteläiseen Afrikkaan matkata, mieluusti voin vinkkejä jakaa, jos vain kiinnostaa! Ja jos vaikkapa vapaaehtoistyö jossain järjestössä kiinnostaa, vaikka lyhyen aikaakin, semmoinenkin on mahdollista - olen juuri erään järjestön kanssa läheisissä tekemisissä. Ja tervetuloa kylästelemäänkin :)
Minunkin luo saa tulla jossain kohtaa kylästeleen... ;D
Anu: Jotain kerrottavaa?!
Musuja! :D
Lähetä kommentti