Tauko taukoon

Lintuset herättelevät aamuauringon kanssa. Ensimmäinen alkaa laulunsa vielä, kun on ihan pimeää. Seuraavaksi kuoroon yhtyy kyyhkynen ja kun aurinko on jo noussut, linnunlaulu täyttää pihan. Vehreä, vihreä puutarha on vielä vähän aamukostea.

On ihana herätä uudessa kodissa, valoisassa, kauniissa! Katto on korkealla ja mikä parasta, siellä ei vilistä kukaan. Vihermarakatteja lukuun ottamatta, mutta ne kuuluvat luontoon täällä kaupungin laitamilla.

Lähdimme siis nostelemaan edellisestä talosta. Saimme uuden kodin ihmeen nopeasti, kiitos nokkelan ja ammattitaitoisen kiinteistövälittäjän! Muuttopäätöstä vauhdittivat monet asiat. Loppupeleissä eniten sen, että avara luonto tunki kotiimme ovista ja ikkunoista.

Televisiottomana perheenä meitä lähinnä viihdyttivät kevätsään herättämät toukat vauhdikkaine ralleineen. Koppakuoriaiset ja heinäsirkat ohjattiin ulkosalle Poikasen kanssa, jossa ne saivat vielä leikkiä yhdessä. Hämähäkitkin tulivat ystäviksi - niitähän nimettiin jo, muistatteko Seepran? Olisittepa nähneet Pappa Smurffin! Ne olivat hyödyksi viritellessään ansoja hyttysille. Lopulta hyttysetkin olivat pienin murheista.

Avarakatseisuuteni nimittäin suppeni sitä mukaa, kun rottakirppujen puremat ympäri vartaloa lisääntyivät. Ensin oli puremilla Poikanen, seuraavaksi ne löysivät minut. Onneksi jättivät sitten Poikasen rauhaan. Jostain kumman syystä Miehen veri ei niitä vetänyt.

Kun tuholaistorjujatkin puistelivat päätään ja varovasti varoittivat mahdollisesta tautiriskistä, käämini kärvähtivät lopullisesti.

Lähdimme lääkärin kautta. Monen suosittelema, sangen mukava Tohtori E määräsi minulle ja Poikaselle estolääkitykseksi melkoiset hevoskuurit. Vaikka tuntuu, että ammumme pikkulintuja tykillä, en halua ottaa sitä riskiä, että antaisin jonkun myyräkuumeen (potenssiin sata) muhia veressämme. Varmistin asian vielä kotimaasta ihanalta perhelääkäriltämme ja hän oli samaa mieltä: parempi estolääkitä kuin odotella mahdollisen vakavan sairauden puhkeamista.

Tilasimme siis kaasutuksen niin vanhaan kuin varuiksi uuteenkin kotiin, sillä halusimme varmistua siitä, että todella olemme ainoat muuttajat. Toistaiseksi näin näyttää olevan!

Vaikka lääkkeiden sivuvaikutuksena masu on kuralla, ällöttävä pahoinvointi päällä ja suussa tukeva p****n maku, en voisi olla tyytyväisempi. Väläytän kuvallista aineistoa myöhemmin, niin ymmärrätte miksi.

*****

An early bird starts to sing before dawn. After a while the laughing dove joins to the choir. As the sun rises, singing from the green and lush garden surrounds us. It is oh so wonderful to wake up in this new, beautiful house of ours!

So we rushed out from the old one. It wasn’t so much of those bugs. In fact we had a blast watching them crawl, hunt, dance and defend. Beetles and crickets were sent outside safely in the jar. I cherished the spiders since they knitted their webs to catch mosquitoes. In the end I was hoping and praying that the mozzies would have been the only ones sucking our blood.

But no, that wasn’t the case. We were constantly bitten by rat-fleas. Yep, filthy fleas that live in filthy roof rats. When the pest control boys shook their heads and warned about the decease danger, I made the decision and called a real estate agent.

She came to the rescue and we found a wonderful house in no time. We packed and on our way out went to see Doctor E. He prescribed a strong course of antibiotics for me and Little One. Though it feels that we are shooting little birds with big guns, I rather do so than face some hideous illness later. Our family doctor from home also confirmed this: better safe than sorry!

So we ordered fumigation group to both old and new house, since we wanted to make sure that we were the only ones moving. So far it seems to have done its job.

Even that due to these drugs I have the most disgusting nausea, really upset stomach and a constant taste of s**t in my mouth, I couldn’t be happier. Just wait and You’ll see why! I will show You some pictures as an evidence later.