Oi, miten ihana elokuva olikaan! Siitä tuli niin hyvälle mielelle, aivan kuten Mma Ramotswe kirjoistakin. Kerrankin jäi fiilis, että elokuva kunnioittaa kirjaa ja tuo sen eläviksi kuviksi, eikä latista sitä, mitä mielikuvissaan on kirjasta nähnyt.
Poikanenkin jaksoi katsoa koko kaksituntisen pätkän. Itse olisin voinut katsoa toisen mokoman lisää, niin sujuvasti soljuivat Botswanan maisemat, musiikki, upeasti kuvattu arkipäivä ja loistava näyttelijäntyö.
Ohjaaja Anthony Minghella (Englantilainen potilas) oli alkuun epäillyt elokuvan tekoa Botswanassa, mutta lopputulos osoittaa, että se kannatti. Missään muualla ei varmaan olisi voinut tavoittaa Precious Ramotswen rakkaan isänmaan henkeä, värejä ja tunnelmaa! Tässä BBC:n sivustolla elokuvasta, käykääpäs katsomassa! Ikävää ja surullista, että tämä ohjaus jäi Minghellan viimeiseksi, sillä hän kuoli maaliskuussa.
Muuten aamun postauksen kuvituksena pihalla kuivuvat siivoushanskat. You know.
5 kommenttia:
Onkohan se Suomeen tulossa joskus? Harvoin sitä elokuvissa tulee käytyä, mutta jos siellä pyörii joku oikeesti hyvä leffa, niin sitten tulee mentyä... niin kuin Sex and the city hehheh... Maajussitar
Maajussitar: En tiä, minkä tyyppisistä leffoista tykkäät, mutta itselleni pitkästä aikaa ihastuttava leffakokemus oli Mamma Mia!. Sitä vaan oli niin kerrassaan nautinnollinen katsoa. Olin käynyt aiemmin katsomassa musikaalin ja siksi en hirmusti jaksanut/uskaltanut/viitsinyt leffalta odottaa. Ja miten paljon sitten sainkaan. Ihana leffa! Juuri sellainen naurun ja itkun sopiva yhdistelmä. Aivan huippu! Uudelleenkin menen, jos vain sopivaa seuraa sattuu kohdalle. Ja jos ei satu, niin ehkä jossain kohtaa voisi vaikka mennä itsekseenkin. (Kunhan täältä vain pääsisi lähellekään leffateatteria...)
Mutta tuota Mma Ramotswea tosiaan odotellessa...
Kiitos Anu! Olen kuullut ko. leffasta positiivisia huhuja aiemminkin... eli tarvii ottaa neuvosta vaarin. Maajussitar
Jospas tuosta leffasta kävisi sitten hakemassa lisää pahenevaa matkakuumetta myös kolmen kopla aikanaan, jahka se Suomeen ehtii.. siihen vaan taitaa siihen ehtimiseen mennä vielä aikaa.
Sillä välillä kastelemme sopivin välein Kenialaista ja ihastelemme sitä, kuinka se on voinut kotoutua eteiseemme noin hyvin!
-Kolmen kopla
Mulla on nuo Ramotswet vielä lukematta, olen kyllä kuullut niistä kovasti kehuja.
Onnea rottajahtiin. Voin kuvitella että puistattaa! Omat ongelmat jokaisella, täällä niitä murkkuja. Ja kalkkarokäärmeen poikanen jonkun naapurin pihalla. Niin ja myrkkyhämähäkit.. enpäs ajattele nyt liikaa..
Lähetä kommentti