Kasvissyöntiä ja hedelmänjuontia

Lihaisia nautintoja olenkin jo esitellyt aiemmin itsenäisyyspäivän postauksessa, ja nyt tasapainotetaan tilannetta katsauksella kasvikunnan antiin.

Naudan- ja kananlihan luvatussa maassa voi saada ensituntuman, että kasvissyönti on vaikeaa. Ravintolamaailmassa se sitä voi yhtäkkiä ollakin, mutta kotikokin vaikutuspiirissä ei. On ihana tehdä vaikkapa salaatteja, kun tarjolla on monenlaisia juustoja, fetoja eri maustekastikkeissa ja au naturel, aina syötäväksi sopivia avocadoja (joita ei siis tarvitse viikkotolkulla pehmentää sipulibanaanipussissa), monta rucolalajiketta ja muita salaatteja, papuja, herneenpalkoja, sieniä, bataatteja, kurpitsoja jne jne. Huomasin vasta, että mitään kastikkeitakaan ei ole kaivannut, kun maut ovat olleet kohdallaan jo omasta takaa.

Toinen kiva asia aamupalalla ja päivän kuumotuksessa ovat mehut. Laadukkaat naapurimaasta tuotetut täysmehut, jotka houkuttavat maistamaan: viime aikojen suosikkeja Cloudy Apple ('samea' omppu-päärynämehu), Hanepoot (vaalea rypälemehu), Secrets of the valley (kirsikkaa, omppua) ja perusverigreippi, mango, appelsiini, mango-appelsiini, litchi…Itte tykkään kovasti hedelmälihaa sisältävistä mehuista, mutta Poikaselle pitää olla kirkasta, ilman ’ainetta’. Kotimaassahan laatumehujen hinnat tunnetusti hipovat pilviä, joten kiskotaan nyt niitä kaksin käsin :)

Vähän lihasta silti: Poikanen on umpirakastunut biltongiin – paikalliseen kuivalihaan. Kun sai sitä suuhunsa pitkästä aikaa, kysyi isältään: ”Mitä kalkkia tämä on?”