Vietimme upean pariviikkoisen kierrellen Etelä-Afrikassa hyvien ystävien kanssa. Aah, rentouttava matka kaikkinensa, vaikka tunnelmat, majapaikat ja maisemat vaihtuivat tiheään. Poikanen nimesi lomareissun jo etukäteen simpukkalomaksi, sillä oli tarkoitus kerätä Intian valtameren rannalta simpukoita kotiin.
Mutta sitä ennen haimme Pikkuiselle passin suurlähetystöstä Pretoriasta. Poikanen kysyi tswanaa taitavalta vartijalta heti kättelyssä kenna ko mang? Ja sai vastakysymksen Mittä kello oon?
Muutaman mukavan city-päivän jälkeen starttasimme kohti Zulumaata. Siellä viivähdimme pari yönseutua aivan provinssin pohjoisosassa, nimittäin vierailimme Ilon ääni yhdistyksemme tukemassa kodissa.
Oli ihana tavata ja sylitellä lapsia pitkästä aikaa ja nähdä, miten he olivat kasvaneet ja kuinka hyvin heillä menee. Tällä hetkellä kodissa asuu 20 lasta! On myös ihanaa ja tärkeää nähdä, mitä pienenkin yhdistyksen apu voi merkitä, kun se on säännöllistä ja jatkuvaa! Tällä kertaa veimme lapsille 4 kuukauden annoksen vitaminioitua maissipuuroa. Myös vaippoja kuluu, joten niitä vietiin myös. Apu vietiin perille tällä kertaa kajaanilaisen rotaryklubin avustuksen turvin. Klikkaa tästä tai laita spostia jos kiinnostut tulemaan mukaan yhdistyksen toimintaan!
Lastenkylän yhteydessä on myös pieni savipaja. Siellä kolme kyläläistä, kaksi miestä ja yksi nainen, tekevät aivan uskomattoman ihastuttavia töitä! Pantterivaasi koristaa nyt erään oululaiskodin ruokahuonetta, upea, eikö??
Lastenkoti on pienessä kylässä korkealla vuoristoalueella, joka on kulttuurisesti rikasta seutua, hyvässä ja pahassa. Köyhyys, työttömyys, taikausko ja hiv/AIDS runtelevat. Kaikkea rikkinäisyyttäkin ympäröi uskomattoman upea luonto ja vuoristomaisema. Lastenkodin pihastakin aukeaa upea näkymä alhaalle laaksoon.
1 kommentti:
Vau, kiva juttu! Maajussitar
Lähetä kommentti