Arska tuli taloon

Kun mies meni pahaa aavistamattomana piipahtamaan pretorialaisessa urheiluliikkeessä, näin tilaisuuteni koittaneen. Olin pannut parkkipaikalla merkille myyjän, jolla oli upeita helmi/rautalankaelukoita. Silmäni iskeytyivät luonnollisen kokoiseen pahkasikaan. Ja mikseivät olisi iskeytyneet, se kumppaneineen oli upea.

Halusin hieroa kauppaa, vaikka tajusin itsekin, että ajatus oli hullu: auto oli täynnä jo kotoa startatessa. En voinut jättää autoa hetkeksikään, sillä mukulat nukkuivat siinä, joten huhuilin myyjän paikalle. Hän riehaantui, kun joku hullu halusi ostaa pahkiksen, suurimman myynissä olevan otuksen. Hän kantoi molemmat yksilöt autolle ja kun oma mies tuli, näytti hän juuri niin järkyttyneeltä kuin toivoinkin. Nimittäin sillä konstilla saatiin hinta alas. Ei, tää ei mitenkään mahdu, vaikka sais mihin hintaan. No tänks. –ja päättäväinen käden heilautus tyyliin vie elukkas muualle. No kaikki olivat leikissä mukana ja sitten se hinta lopulta löytyi.

Olin jo varautunut jättämään Arskan Kristiinalle hoitoon, mutta se mahtui kuin mahtuikin kotimatkalle, kiitos huippuhyvien pakkaajien, Jamesin ja Peterin. Arska matkusti extrailimme takakontissa masu pullollaan viiniä ja sidukkaa. Melkonen sika?! Nyt masunsa on tungettu täyteen valoa. Siinä se loistelee iltavalaistuksessaan, mutta päivisin Arska murisee sammutetuin lyhdyin.

Vielä tepsutellaan töppösissä ja sisäkengissä. Grrr. Mutta jos kerta pitää mummoilla, niin mummoillaan tyylillä. Nämä on kivat ja söpöt, vai mitä sanotte? Alle mahtuu villasukat.

Vakikaupastamme tutuilta myyjiltä saimme sopuhintaan ihanan ihanan nguni-härän taljankappaleista tehdyn maton. En ole aikaisemmin diggaillut näitä patchwork tyyppisiä taljaratkaisuja, mutta tämä oli jotenkin selkeä ja nätti. Yhdessä tilkussa on liikuttava kohta, siinä on valkoisessa karvassa pieni pyörre.

Zulukoreja Zulumaasta, tietenkin. Ja musiikkia, klikatkaa tästä. Tällä kertaa Latin Lounge. Huumavaa musaa.