Päivän kuluku meän perän murtheela kerrottuna

Heti aamusta kläppi alako intoilemhaan, että tännään on päiväkoisa se mankinästiks. Se kisko jumppapaitaa pääle ja oli jo ennen seittentä lähtövalamiuesa. Met vasta mummun kansa hieroima unia silimistä, mutta ei se auttanu ko alakaa kahavin keithoon.

Riipasima kupit ja mie vein pojan jumpale. Sinne se jää tyytyväisenä ja mie oon tyytyväinen ko kersa saa keskiviikkosin niinkö ruumhiin liikutusta oikeen ohojatusti. Takasi tullesa mie olin jo niinkö enämpi herreilä, ja ehin huomata, että ruusu oli auenu oikheenki komiaksi yön aikana.

Mutta totta mulla poikaa hakiesa leuka loksahti, ko penska kertoo, että emmä met ole jumppinhee, vaan syöhnee suklaatia jumppasalisa! Vissiin niinkö pääsiäisen kunniaksi, mutta piin mie kummana hommana. En sunkhaan mie siitä maksa hyvää kuukaismaksua, että lapsele kysymäti makiaisia syötethän. Vaikka toishaalta pittää tarkistaa huomena, että kuinka palion perrää pojan porinoisa on.

Louhnaaksi söimä eiliset kiinan pojan tähtheet. Jo vain maistu makiale ihan kotiympäristösäki. Sitten alkako kahavifeeperi taas nousemhaan ja kummalaki meistä mummun kanssa tuli vahava tunne, että emmä met siitä tällä kotipolttosela seleviä.

Ei siinä kuulkaa auttanu ko lähtiä puotattamhaan kothi ostosparatiisia. Silimisä kiilu jo latet ja kaputsiinot. Mutta päätimä silti koukata vielä yhen ralliauto esittelyn kautta, pääasiasa niinkö pittääksemä kersan tyytyväisyyen tilasa.

Sehän tarkasti menopelit ja oli oikheen otettu, kun tämmösen yllätyksen äiti järjesti. Jo vain.
Vielä ennen kahavihetkiä piipahima lakanoita ostamasa ja eikhään penska sielä saanu oikian metelin aikaseksi. Se hoksas kiskua korkian pinon alimmaista muovikuppia ja eikhään ne kaikki kolissheet pitkin lattiaa. Osa meni tuhannen pärheiksi ja kuvettahan siinä oli kaivettava. Karjasin pojale hampahitten välistä, että siinä meni kahavilaherkku hänen osalthaan. Penska tajus olla vinkumatta vasthaan siinä kohasa.

Kahavilasa valittima ihanimmat kakkupalaset: pähkinäpiirakkaa ja suklaatileivosta. Pojan suklaakiintiöhän oli jo aamusela täytetty, että se niinö tyyty pelekkään juomhaan. Jäätelöstä se ei puhunu mithän. Hellyin mie silti kaikkia mannerheimin lastensuojeluliiton ohojeistuksia vasthaan ja annoin palan piirakkaa.

Päiväruuhkatki vältimä ja kävimä ostamasa iltaruatki jo samala reissula. Mureke on jo uunisa ja potut kiehumasa. Nyt soppiiki kuunella alakavaa myrsyä mökisä ja olla jännäsä, että lähteekö sähöt nyt vaiko heti.