Usein nämä (po)sessiot tapahtuvat todistajien läsnä ollessa, yleisön edessä. Kotona riittää puutarhuri tai kotiapu, mutta parasta on jos ollaan postissa, kaupassa, päiväkotiin tutustumassa. Jos ketään ei ole yleisönä, on tyydyttävä riehumaan äidille – mutta silloin voimat pakottavat
Poikasen melskaamaan ajallisesti pidempään ja joutumaan uusien valtojen vietäväksi aina, kun edellisestä on toivuttu. esimerkki:
-Haluan keksiä (ensimmäisenä aamulla)
-Katotaan sitten myöhemmin kun juodaan päiväkahvit, niinhän, ensin syödään aina puuro isin kans.
-Ei kun keksiä, nyt.
-Ei nyt.
-HALUAN KEKSIÄ! JA MEHUAAAAA!
-Mehua saat puuron kans.
-ENPÄS OTA! EN OTA MEHUA! IKINÄ! ENKÄ KEKSIÄ! EN TYKKÄÄ! (Vetää henkeä, kävelee -kirjahyllylle, tuo videon, työntää sen naaman eteen, sanoo tärisevällä äänellä)
-Haluan kattoa, NYT.
-Ei nyt, äiti laittaa aamupalaa, katot sitten kun puutarhuri tulee.
-SE ON TYHMÄ SE EI SAA TULLA SE EI SAA KOSKEA MEIDÄN LEIKKULIIN.
(Kuvitelkaa itse jatko, jos huvittaa)
Ehdoton riehaantuminen alkaa myös, jos puutarhurille viedään kylmää juomaa JÄILLÄ, kun hän paahtaa helteessä tuntitolkulla. On parasta, että juoma viedään salaa. Se on vaikeaa tätä nykyä, sillä jääkaapin ovi narahtaa kun sen avaa. Ja eräs tyyppi tuntuu kuulevan sen narahduksen, vaikka olisi takapihalla pyöräilemässä…
Ei voi olla kyse mistään muusta, kuin noituudesta, mummukin sen tiesi. Osasi jopa nimetä noition nimen, ja niin osaa Poikanenkin nyt: 'Tais tulla känkkäklänkkä.' Minua viehättää myös tämä raivarin jälkeinen tilannekatsaus: 'Mulla meni hermous.'
Meillä ’terribe two’ meni suht kivutta, mutta nyt eletään kiihkeimmän ’kammottava kolmosen’ aikoja.
Edellä kirjoitettu voi olla vaikkapa aasinsiltana viikon oikeaan noituus-pläjäykseen. Saimme kutsun tilaisuuteen, jossa luvataan
-parantaa sairaat
-päästää vangitut vapaiksi (siis henkivoimien sitomat)
-murtaa esi-isien langettama paha
-vapauttaa kirouksesta ja noituuden pauloista
Tilaisuus meni jo. Harmi :)
7 kommenttia:
Sopii mennä tilaisuuten, mutta vahvasti epäilen, että mikään ei tehoa kolmivuotiaaseen. Paitsi aika ja lisääntyvät vuodet. Jos tyyppi on yhtään samankaltainen kuin ystävänsä Maakus, hän siirtyy sujuvasti uhmasta murrokseen, mutta ei se mitään, sillä joskus 20+ vuotiaana alkaa helpottaa. Sitä odotellessa... nauti täysillä lapsuusvuosista, sillä nehän vilahtavat ohi NIIIN nopeasti! (Sanoo äiti, jonka jälkikasvu on 20++ ikäluokkaa!)
Osaamme vain kuvitella, sillä meilläkin on jo tuota noituutta havaittavissa... enkelihymy vaihtuu salamannopeasti kärsiväksi, jos ei saakaan/annetakaan/yletykään...
Toivottavasti känkkäklänkkä-kausi menee pian ohi! Mikä ihme siinä puutarhurissa nyt niin riepoo, ettei raukka saisi edes juoda mehua?
Noituustapaaminen kuulosti mielenkiintoiselta, harmi, että meni jo ohi!
Po(sessio), hehhee, hyvin keksitty!!
Käy blogissani, voitit jotain!
Riivaajaa on myös iskenyt pieneen tyttööni. Hän kirkuu, potkii, huutaa ja pistää hanttiin. Mikään ei auta. Hän on antanut riivaajalleen nimenkin: Hermopeikko!
Voi niin tuttua... vähän isompia riivauksia 8-vuotiaalta ja VIELÄ HETKEN pienempiä kohta 2-vuotiaalta :). Onnellista arkea kaiken kaikkiaan!!! Maajussitar
Ihana kirjoitus kamalasta aiheesta;-)
Mulla on hermous mennyt moneen kertaan meidän kahden noidutun kanssa.
Nyt on menossa sietämätön seitsemän ja (melkein) kenkkumainen kymmenen.
Noin kärjistettynä. Ovat ne ihan kivojakin poikia silloin kun eivät ole noituuden vallassa....
Lähetä kommentti