Huusin Poikasen paikalle. Hän ilahtui ja pyysi minua hakemaan purkin. Poikanen itse jäisi vahtimaan ötökkää, ettei se livahtaisi tiehensä. Minulla on purkkivarasto viritettynä öttiäisiä varten, joten viivyin purkinhakureissullani noin 15 sekuntia.
Jona aikana eliö oli karannut, lentänyt tiehensä. Kysyin, että miksi ihmeessä se yhtäkkiä lähti, kun se siinä niin rauhassa oli. Poikanen myönsi, että oli ihan vähän sormella pitänyt siitä kiinni, siis painamalla sitä pation lattiaa vasten etusormellaan.
Kuka vaan haluaa tuollaisesta pinteestä pakoon, ymmärrettävästi. Elukkaa ei enää löytynyt, joten purkkiin piti laittaa tänään murkkuja. Köyhää…
Little One loves all the bugs. Today we spotted a giant black/yellow beetle. It seemed to be rather smart, as it was turning its head towards us as we moved. I rushed to get a can and was a way only about 15 secs.
During which time the bug had escaped to my great astonishment. Little One admitted that he was guilty of chasing the thing away. He had pinned him down to the floor with his index finger. The bug wasn’t too happy about this and flew away to the safe haven of our garden. Little One was left to catch ants to his jar. How boring…
1 kommentti:
Mä olen ihan vakuuttunut siitä, että ötökkäpelko on opittua. Ensinnäkin: Miksi muuten ihmiset söisivät hyönteisiä, jos eivät siksi, että on opetettu, etteivät ne ole pahoja tai pelottavia vaan hyviä ja ravitsevia?
Ja toiseksi: Oletteko muka koskaan nähneet lapsen, jota ei ole opetettu pelkäämään hyönteisiä, juoksevan niitä karkuun? Ette ole, koska karkuun juoksevien äidit/siskot/kaverit on nämä pelotelleet ja siksi he juoksevat kiljuen. Muut lapset tutkivat ötököitä kiinnostuneina tai mahdollisesti suhtautuvat niihin välinpitämättömästi.
Vakuuttuneena asiastaan
-Koplan P
Lähetä kommentti