Aloitetaanpa hetkestä ennen auringonnousua, se on siinä 5.15. Silloin alkaa joku lintu jo laulaa, aika nätisti kujertaa, ja siitä tietää, että vielä ei ole herättävä, mutta kohta on. Sillä on vielä hämärää ja aurinko vasta nousemassa. Kohta tähän kuoroon liittyy laughing dove, eli paikallinen tyyppipulu, kyyhkynen, jolla on semmoinen tyypillinen kyyhkysen ääni. Joskus se huhuilee hassusti.
Sitten ennen 7 ajaa pussinperämme viimeisen talon portille valkoinen bakkie. Sen lavalla on jo ukkoja (ilmeisesti, äänistä päätellen) ja lisää haetaan mainitusta talosta. Siinä asuu paljon siirtotyöläisiä naapurimaasa Zimbabwesta ja tämä kyyti hakee heitä työpisteisiin milloin mihinkin. ’Piece jobs’ kuten täällä sanotaan. Osa heistä on töissä tällä kadulla puutarhoissa, uima-altailla, kotiapuna. Mutta moni tekee tämän lisäksi hanttihommia siellä, missä tarvitaan ruohonleikkuuta, ojankaivuuta, puiden trimmausta. Omatkin oksasaksemme ovat parhaillaan keikkahommissa.
Samaan aikaan portit kolahtelevat ja liukuvat auki, sitten kiinni, ja kadulta työpaikoille loittonevien pirssien ääni katoaa kulman taa.
Jossain vaiheessa on jo mahdollisesti soinut se porttipuhelin, ja joku on kysynyt töitä. Tämä tapahtuu usein 6-7 välillä. Jos kello soi myöhemmin, siellä on joko oma puutarhuri tai kotiapu, tai sitten sähkö- tai vesilaitoksen mittarinlukija. Ja taas portti kolisee, kun väkeä päästetään sisään.
Jos tulija on puutarhuri, kohta kuuluu ruotsalaisen, työnnettävän ruohonleikkurimme ääni, niiden oksasaksien napsuttelu ja Poikasen ja puutarhurin sekakielinen juttelu (ndebele/englanti/setswnana/oulu).
Lintujen laulu on vahvistunut ja monipuolistunut tähän mennessä. Myös sirkat sirittävät tauotta. Jos sisälle on päässyt joku kovakuorinen öttiäinen, sen kuori kolisee ja natisee tyypin kopsahdellessa kattoon. Äänestä sen helposti löytää ja sitten voi pyydystää Poikasen haaviin. Haavista ötökkä pääsee kahvipurkkiin. Ja seuraava ääni onkin kahvipurkin kilahdus, kun Poikanen päästää ötökän vapauteen kivetykselle.
Kovaa kolinaa ja ärsyttävää rapinaa aikaansaavat kyyhkyset, kun ne istuvat ja kuhertelevat ilmastointilaitteiden päällä. Jestas sitä melua. Niiden jalat ja kynnet pitävät yllättävän kovaa raavintaa myös peltikatolla. Huh! Välillä Poikanen menee huutamaan: top it, top it, top it, lopettakaa, hus! Hetkeksi älämölö loppuu. Kumpikin.
Ruokatunnilla autot taas palaavat, noin klo 12-14. Täällä on tapana, että väki tulee kotiin syömään. Meidän iski syö yliopistolla, koska ’siellä on aina paljon riisiä’. Poikaselle yliopiston ruokala olisi siis taivas. Mutta isiä joskus tympii se, että kanat ovat loppuneet ennen riisiä.
Iltapäivän ääniin kuuluu roska-auton kolina ja pauhu, koulusta kotiin palaavien lasten äänet, valkoisen bakkien paluu. Ja jossain vaiheessa myös meidän portin kolahdus, kun isi – tuo odotettu ja kaivattu – tulee kotiin.
Sitten tienoo hiljenee, hämärä laskeutuu, ja sen myötä iltasirkkojen siritys ja kyyhkyjen viime kujerrukset ennen unta, samoin viime raapaisut ilmastointilaitteen kaikuvaan takaosaan. Illalla saattaa vielä kuulua jonkun hälyttimen ääni, mutta muuten meillä tulee hyvin hiljaista jo ennen kahdeksaa. Yössä kuuluu vain siritys, kunnes klo 5.15 alkaa aamulinnun laulun myötä uusi päivä. Ja taas mennään..!
Äänimys muuten on Poikasen sana kovalle äänelle.
Edit: Tätä kirjoittaessani porttipuhelin soi. Kuului auton ääni ja vieraskielistä (ei siis setswanaa) puhetta. Menin vastaamaan ja hallelujaa! KATONKORJAAJAT tulivat! Katto on vuotanut ensi päivästä lähtien, joten korjaajien ilmaantuminen oli iso ilo. Odotus siis päättyi onnellisesti 3,5 kuukauden jälkeen. Josko ensi yö olisi ensimmäinen pitkään aikaan, jolloin äänimaisemaa ei värittäisi muoviämpäreihin kopsahtelevat sadepisarat...
6 kommenttia:
Hieno kuvaus äänistä! Miten mielenkiintoista!
Olitpa osannut valita hienot kuvat kuvaamaan ääniä ja päivän tunnelmia. Ne kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta kirjoittaen luomasi äänimaailma oli uskottava ja mukaansatempaava! Kiitos!
Jo kuulen sieluni korvilla:)
-Koplan P
Kiva kuunnella äänimaisemaanne! Äänethän kuuluvat siellä paremmin (siis ulkoa sisälle), koska taloissa ei ole turhia eristeitä ja ikkunalasit ovat yksinkertaiset.
Mutta ai-ai, laughing dove EI OLE pulu!! Se on kyyhkynen, ja ihana lintu, äänet ja kaikki. Puluja ovat ne, jotka vaappuvat Main Mall'illa ja muuallakin. Tästä muutes kävimme joskus sanasotaa kuopuksen kanssa, joka yritti myös sanoa 'pulu' kun tarkoitti joitakin kyyhkysiä ;)
Olipas ihanan eloisa ja värikäs kuvaus, kiitos siitä. Piristi kummasti tätä harmaata keskipäivää. Ei kuulu kuin radio ja tämä tietsikan naputus. Ei tinttikään vielä laula, mutta jos paistaisi, niin sitten kyllä!
Hauskaa lukea äänikuvausta! Ehkä minun pitää napata ideasi ja tehdä samanlainen täältä Meksikosta. Itse asiassa olen joskus itselleni kirjoittanut jotain äänistä, en tosin blogiin. Täällä äänet ovat minusta jotenkin paljon isommassa osassa kuin Suomessa.
Lähetä kommentti