Perjantai pulkassa

Aamulla mama istui kampaajalla foilit päässä melkein kolme tuntia. Vaalenihan se hius lopulta...Sitten olikin aika rientää hakemaan Poikanen koulusta ja mennä uimakouluun!

Uimakoulu kuvassa

Sieltä kiisimme tapaamaan ystäviä Sanitakseen. Oli mukavaa ja herkullista, pitkästä aikaa. Olemme vähän vältelleen Sanitasta apinoiden (ja shigellan) vuoksi...en tiedä haukummeko väärää puuta, mutta ainakin niissä puissa näitä kädellisiä ystäviämme piisaa. Samoin kuin pöydissä ja lasten kiipeilytelineissä. Grr.


Sanitaksesta poistuessamme törmäsimme tiellä makaavaan lehmälaumaan melkein kirjaimellisesti. Olivat levittäytyneet iltapäivälevolle. "O a re eng?" taitaa sanoa tämä ammu. Reteng, rouva lehmä, tässä vaan kuvaillaan sua ja sun hienoa lintua!

Kotiin saapuissamme havaitsimme, että nannymme oli laittanut Pikkuisen tukan uuteen uskoon! Mikäpä se siinä, oikein söde on?! Ompelulangalla oli sitonut, kun ei villalankaa talosta löytynyt. Taannoin hoksautin hänelle asioidessamme pikkutytön, jolla oli vastaava kampaus, ja sanoin, että ai kun söpö. Octavia päätti yllättää! Ja Pikkuinen itse on niiiin tyytyväinen, peilailee jopa varjostaan ja huomauttelee, että "kattokaa nyt näitä uusia!"

Pssssss...!

Vessatouhut ovat kovin in. Oi, niin in, niin in. Psssssss...! Tämän tästä jossain nurkassa kuuluu suhina, muttei toistaiseksi muun kuin pikkuisen suppusuun suhina, eli kuivaharjoittelulla mennään. Hyvä niin. Korostan, että edetään lapsentahtisesti, itte se on sen keksiny.

Tilattiin kiinalaista illalla. Vaidettiin yksi vakiannos uuteen ja kyllä kannatti. Njämnjäm taas.