Mummu ja Liisa-tätini lähtivät kotimatkalle aiotusti maanantai iltana. Mentiin kentälle hyvissä ajoin, ja olimme siinä uskossa, että pyörätuoli on vastassa ja että lennolla tiedetään jalkapuolesta matkustajasta. No ei ollut pyörätuolia eikä matkustajasta tiedetty. Kävipä jopa niin, että äitiäni ei otettu koneeseen, kun ei voitu taata turvallista siirtymää kentältä tämän kyseisen konetyypin kyytiin. Täällä nimittäin nostellaan ihan raa’alla voimalla ja raa’asti oli käynyt edellistä potilasta nostettaessa: tämä oli livennyt otteesta ja pudonnut kuolemaansa. Huh. Ei auttanut muuta kuin odottaa seuraavaa konetta, joka oli pikkuinen, vain 6 porrasta sinne vei. Ja sinne nostivat mummun turvallisesti.
Tällä potkurikoneella eivät tietenkään ehtineet enää Johannesburgista Muncheniin lähtevään koneeseen, vaan joutuivat jäämään yöksi lentokenttähotelliin. Sinnekin pääseminen oli oma seikkailunsa, mutta hyvin ladyt selvisivät!
Sir Seretse Khaman kentällä o d o t e t a a n josko matkalaisten matka alkaisi...
66 sähköpostiviestiä, muutamia puheluita ja kymmeniä tekstareita myöhemmin voidaan vihdoinkin todeta huojentunein mielin, että mummu ja Liisa ovat turvallisesti kotimaan kamaralla. Terkkuja sinne!
Tätä lähtöhässäkkää edelsi kiihkeä viikko, josta ei lääkärissä ramppaamista puuttunut. Poikanen sairasti jotain kuumetautia, ja diagnoosit liikkuivat peruslentsun, tick bite feverin (outo purema lonkassa), rauhaskuumeen ja virtsatietulehduksen välimaastoissa. Kaiken kukkuraksi antibioottihoidon seurauksena alkoi hurjaakin hurjempi ripuli. Kotiapukin sairastui samaan syssyyn kurkunpäätulehdukseen ja astmaattinen vaiva nousi pintaan. Siihen saatiin äkkiä lääkkeet ja diagnoosit kohdalleen.
Liisa-tädin loma Afrikassa muodostui ehkä arkisemmaksi kuin oli ajateltu, mutta eipä ainakaan vauhtia puuttunut. Ehdittiin silittämään gepardeja, teettämään vähän vaatetta mittojen mukaan, tapaamaan taiteilijoitamme ja tekemään korujakin tuliaisiksi. Mummukin sai pari hametta mukaansa, jotka räätäli kävi oikein kotona mittomassa.
Mama ja Duma
Mies saapui kotiin himbojensa luota parahiksi siihen hetkeen, kun poikasen puremasta yritettiin houkutella putse-kärpäsen toukkaa ulos. Ei tullut sitä(kään). Eli purema on edelleen arvoitus…mutta pääasia, että kuume on poissa ja olo parempi!
Talo on nyt hiljainen, kun vieraat ovat poissa! Pikkuinen laulatti ensin pari viikkoa Paulaa ja mummua, ja nyt viimeiset kaksi viikkoa Liisaa ja mummua oikein kuoronjohtajan ottein, ja täällä kaikui milloin metsämökin ikkuna, milloin pienet sammakot. Eilen hän etsi kuorolaisiaan ja ilmeisesti stressaantui laulajien puutteesta siinä määrin, että kehitti hänkin kunnon köhän ja kuumeilee. Harkat siis peruttu vähäksi aikaa.
8 kommenttia:
Paranemista jokaiselle! Ja oikein rauhoittavia terveisiä kiirastorstain iltamessusta: urut hiljenivät, valot ja kynttilät sammutettiin, alttari puettiin mustiin. Sieltä hämärästä kirkosta oli hyvä kävellä kotiin kevättä enteilevässä illassa.
Pääsiäistä & valoa odotellen...
Kiitos! Täällä kaipaan juuri pääsiäisenajan ääniä, valoja ja väriä. Ja tuoksua! Minulle pääsiäinen on paljon sitä, miltä tuoksuu sulava lumi ja se kylmänkeväinen ilma. Ja pääsiäisenajan kirkot...ensi vuonna sitten!
Jatkan vielä tätä ajatusten ketjua:
Rituaalit ovat tärkeitä, sillä ne kertovat sellaisesta, mihin ei sanoilla ja selityksillä päästä kiinni, ja koskettavat sisintä paremmin kuin selitykset ja opinkappaleet.
Liian helposti kirkossakin (ainakin luterilaisessa) väheksytään turhana sellaista, joka voisi koskettaa ihmisiä tasolla, jonne ei järkeilyllä päästä ollenkaan..
Täysin samaa mieltä kuin Iiris.
Itsellä vähän toisenlaiset tunnelmat... Laitan spostissa jossain kohtaa enempi.
Levollista, siunauksellista pääsiäistä!
Ps. Aivan ihana kuva neitokaisesta! <3
Heissuli!
Missäs gepardeja voi silittää? :-O
Anu: laita postia! Kovasti odottelen.
_hoya_: Gepardeja voi täällä Botswanassa silittää tuossa läheisessä Mokolodin luonnonpuistossa. Naapurimaissa on myös paljon ns breeding centrejä ja suojelualueita, joissa voi olla muutama kesy cheetah. Gepardi on muuten kissaeläimistä ainoa, joka kesyyntyy. Mokolodissa on nämä veljekset, Duma ja Letoatse, jotka ovat 3viikkoisina tulleet sinne Ghanzista (luoteesta). Farmari oli ampunut heidän emonsa ja sitten huomannut, että se olikin imettävä. Soittanut onneksi wild life ihmiset paikalle ja he olivat puskasta löytäneet kaksospojat! Voih! Eli nämä ovat ns. "handraised", eivätkä koskaan sopeudu takaisin luontoon kun eivät ole oppineet metsästämään. Ovat jo 13 vuotiaita, mikä on vankeudessakin eläville gepardeille korkeahko ikä. Luonnossa elävät n 9 vuotta. Duma on kuulemma kiltimpi ja tuhmeliini Letoatse olikin jossain puskassa kytiksellä, emme häntä tavanneet. Sinulle muuten on tulossa postia...ei gepardeilta mutta puutarhatontulta ;D
Ihanaa iloista pääsiäistä!!! Maajussitar
Lähetä kommentti