Pitkän päivän illansuussa maistuu kolmikerrossuklaavanukas ananaskirsikoilla (Cape Gooseberry). Njämnjäm.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Suomalaisperhe Afrikassa
Blogiarkisto
-
▼
2010
(63)
- ► toukokuuta (9)
-
▼
huhtikuuta
(19)
- Charlie Brown Puolen hehtaarin metsässä
- Wrapping it up
- Lasten kanssa lomalla Botswanassa
- Viimeistä viedään
- Harakoille meni
- Wena
- Tuliaiset
- Far far away
- No matata
- Viritetyt antennit
- Karvajalka sai kyytiä
- Perjantai pulkassa
- Päpänjämnjäm
- Totta se on sittenkin...
- Maantieteilijän poika pohtii
- Pääsiäisenä
- Iloista Pääsiäistä!
- Hautalauluja
- Sattumia ja tapahtumia vol 964
- ► maaliskuuta (8)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (15)
-
►
2009
(165)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (13)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (13)
- ► huhtikuuta (17)
- ► maaliskuuta (14)
- ► helmikuuta (13)
- ► tammikuuta (20)
-
►
2008
(109)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (35)
Tietoja minusta
- Savu
- Hoitovapaalla oleva kotiäiti kirjoittaa elämästä ja ilmiöistä Kalaharin laidalla
Postia Savulle - Mail to Savu?
savulle@gmail.com
2 kommenttia:
Ananaskirsikat on namia! Onkos niiden sesonki loppumassa, kun ovat viime viikkoina olleet aina vaan kirpeämpiä?
Tuazophia: minustakin tuntuu samalta! Tai sitten olen vetänyt yliannostuksen :P Mutta järkeenkäypää olisi, että sesonki olisi lopuillaa - talvi tekee tuloaan täällä päin (jos siis nimenomaan Cape Gooseberrysta on kyse). Hassua muuten sekin, että viime ajat täällä olemme syöneet ESPANJALAISIA avocadoja. Höh.
Lähetä kommentti