Poikanen heräsi jo kuudelta, innoissaan päiväkotipäivästä. Aiheena oma perhe, piti viedä kuva ja siihen askarellaan sitten kehys. Can’t wait, söpöä!
Kotiapu tuli kipeäksi, joten vietettiin Pikkuisen kanssa aamupäivää kahdestaan. Hän kujeili ja oli vauhdissaan. Tekee kepposia, esim kiskoo vaippansa pois tämän tästä ja viilettää pylly paljaana menemään. Jos hänellä on mekko, paljastelua ei useinkaan huomaa, ennen kuin jostain kuuluu joko O-OU tai kops. Kumpikin äänimerkki ilmoittaa että pissa on lirahtanut lattialle. Jälkimmäinen kertoo, että siihen on liukastuttu.
Ihana smoothie syntyi melonista, banaanista, granadillasta, mangosta, ananaksesta ja rypäleistä. Sekaan vielä maustamatonta jugurttia ja loraus omena-karpalomehua. Pikkuinen tykkäsi. Poikanen ei voi sietää, koska smoothiessa on ainetta. Hänelle uppoaa vain kirkkaat mehut, todella kirkkaat.
Uimakoulussa opeteltiin polskimaan, splash, splash! Poikanen sukeltaa jo altaan pohjasta leluja, ja nauraa hekottaa ääneen kun pulpahtaa pintaan. Tykkää ronskista opettajasta, mutta hissukkaa vierastaa.
Kun vaihdoin tiskiharjaan pään, mietin, että tämä taitaa olla viimeinen harjanpää, eikä lisää tarvitse tilata Suomesta kuun lopulla saapuvalta mummulta. Nimittäin on alle kolme kuukautta aikaa siihen, kun kolautamme kolinkolin portin kiinni viimeisen kerran takananamme. Olipas dramaattisesti sanottu..!
5 kommenttia:
Enää kolme kuukautta?? Voi vitsi. Mullekin tulee haikea olo.
Oi ei! Enää alle 3 kk siun ihania tarinoita Botswanasta.. Jatkatko arkielämästä Suomessakin?
Ja tuo o-ou ja kops... Täällä kuului reps, kun piti nauraa. Niinhän ne pienet tykkää tehdä. Ensi vaippa pois ja sit liukastutaan vahinkoon. :D
Näinkö se aika tosiaan kuluu nopeasti...?!? Hämmentävää... Mutta toisaalta ihana saada teidät vähän lähemmäksi. Ja toisaalta - miten voikin olla, etten muka ehtinyt käydä. Menikö se elämä nyt näin. Meni.
Siunausta, iloa ja voimia näihin viimeisiin kuukausiin. Muistakaa sanoa huolella hei-heit, niin sitten on hyvä palata tänne ja joskus taas sinne.
Suloisen haikeaa, että palaatte Suomeen! Olen nauttinut suunnattomasti kuvista ja afrikkalaisista aiheista, vaikka kaikkea on toki kiva lukea. Toivon, että jatkat kirjoittamista elämästänne tauon jälkeen täällä pohjolassa. Poikaselta tulee varmaan hulvattomia kommentteja tämän maan meinigistä. ;o)
Antoisia, ikimuistoisia kuukausia Botswanassa!
Terkkusin,
Alina
Juu näin se aika vilahtaa kun on kivaa! Tosiaan kolme kuukautta vuokrasopparia jäljellä, ja sitten about kuukausi kiertolaisen elämää, mikä näissä maisemissa ei ole ollenkaan hullumpi tapa sanoa niitä heippoja :)
Lähetä kommentti