Swakopista on lyhyt matka satamakaupunkiin Walvisbayhin. Se on omalla laillaan varsin viehättävä, hyvin erilainen kuin Swakopmund. Me poikkesimme tällä kertaa vain kahvila Probstissa leivonnaisilla ja kaffella.
Ja jatkoimme matkaa dyyni nro 7:lle, jonka jälkeen pian jo alkaakin kansallispuiston alue ja asfalttitie muuttuu gravelroadiksi. Joskus se tie on aivan hiekan peitossa.
Pikkuinen oli kuin tutkimusmatkaaja ikään, eikö vaan!
Poikanen nautti hiekassa pölisemisestä.
Täytyy tunnustaa, että huipulle emme kiivenneet tällä jengillä.
Veturi puksutti menemään ja veturimiehet heilutti. Matkan varrella näimme myös, kuinka miehet lapioivat ratakiskoilta hiekkaa vähemmäksi junan mennä.
Jos todellisia Namib-kokemuksia haluaa, silloin on ajettava tältä dyyniltä vielä kolmisensataa kilsaa autiomaan sisään. Sieltä löytyvät Soussusvlei, Deadvlei ja Sesriem. Suosittelen lämpimimmin, myös lasten kanssa sopii mennä. Mutta koska kuumuus aamun tuntien jälkeen on huumaava, aivan näitä pienimpiä en dyyneille veisi paahtumaan. Kävelyäkin siellä riittää kiipieämisestä puhumattakaan. Monissa alueen lodgeissa järjestyy lastenhoito. Tämän osaan varmuudella kertoa, koska ruotsalaiset ystävämme olivat Sossusvleissä yhtä aikaa ja kehuivat käyttäneensä nanny-palvelua. Namibin autiomaa on yksi parhaista luontokokemuksistani koskaan, joten usutan kaikkia täällä suunnalla liikehtiviä sinne!
6 kommenttia:
Ihana matka teillä ja ihastuttava matkakertomus! Poikasen ilo ja riemu melkein käsinkoskettavaa. Hienot ääripäät tässä lopussa: meri ja hiekka.
Numeroidaanko dyynejä? Luulin, että dyynit "elävät", eli että tuuli ikään kuin kuljettaa niitä pikkuhiljaa paikasta toiseen. Hmm...
Eeva: eikö vaan! Tuolla seudulla tuo kontrasti on niin ilmeinen ja päätähuimaava, kun katsoo tiellä ajaessaan toiseen suuntaan, siellä pauhaa meri, kun toiseen, siellä kohoavat dyynit! Uskomaton paikka.
_hoya_: Joo kyllä ne liikkuvat nimenomaan, mutta ilmeisesti tämmöiset jättidyynit liikkuvat sangen hitaasti. Että ehtivät nimeään totella jonkun aikaa :)
Heippa pitkästä aikaa!!! MUKAMAS kiirettä pitänyt :). Tänne oli vaan pukannut niin paljon kuvia ja tekstiä, että vei aikansa uppoutua upeisiin matkakertomuksiin. Kyllä matkailu avartaa - näin Suomen pakkasistakin käsin. Ihanaa eloa sinne kauas! Maajussitar
Oi mitä ihania dyynikuvia! En ole vielä koskaan päässyt autiomaahan ja kuvat vain kasvattivat matkakuumetta. Siellä on varmaan ihan uskomaton tunnelma, taivaan avaruus ja dyynien loputtomuus.
Hei pakkasesta! Täälläkin lasketaan mäkeä, hiukan erilaista tosin... Terveisiä haleja sinne kaikille! Pikkuiset on kyllä maailman suloisimpia, ja poikasen "mikrofoonilla tehty kopkorni" -sanonta on alkanut elää ihan omaa elämäänsä meidän perheessä ;)
Lähetä kommentti