Palasimme takaisin Windhoekiin rannikolta. Vietimme mukavaa kaupunkielämää. Asuimme ystävien luona, mutta ennen sitä muutaman yön Rivendell Guest Housessa, joka oli aivan mukava asumus. Hyvä sijainti Windhoek Westissä ja iiihanat vahtikoirat, boerbull Tessa ja tanskandogi/rotwaileri Beggins. Pikkuinen totutteli koiriin. Aina kun Mr B lähestyi, hän juoksi uikuttaen jomman kumman vanhemman jalkaan kiinni. Huomatkaa Begginsin ilme: minä haluaisin vaan pussata sua!
'
Emme suinkaan jumittaneet Rivendellissä, vaan kävimme muunmuassa
Pendukassa, joka on alunperin TB-naisten kankaankirjontaprojekti. Sittemmin se on laajentunut,ja siellä myydään paikanpäällä käsinmaalattuja kankaita ja niistä tehtyjä tuotteita, sekä käsintehtyjä kierrätyslasituotteita. Ostimme tyynynpäällisiä ja helmiä, näytän myöhemmin :)
Pendukassa on kahvila, jossa Pikkuinen ratsasti klaaninsa toteemieläimellä Kwenalla, eli krokotiililla!
Kirjakaupoissa.
Syömässä kalaravintolaketjussa, Ocean Basketissa! "Platter for 2" on vakkarimme tuolla ja siitä syö lounaaksi kolme.
Craftcenterissä ostoksilla ja kahvilla, lounaalla, aamupalalla...Siellä nimittäin on ihana ravintola. Loistava paikka ostaa laadukkaita paikallisia tuotteita! Jotka esittelen seuraavassa postauksessa...Myös Pendukan tuotteita saa täältä, jos ei halua Katuturaan asti mennä ostamaan niitä paikanpäältä.
Alunperin saksalaisten, mutta nyttemin namibialaistuneiden ystävien luona iltapäiväuinnilla, kahvilla, skumpalla ja kakuilla. Erittäin ihana ja rento iltapäivä. He olivat onnistuneet puhumaan Sparista mukaansa lastenkärryt muksulleen. Meidän kakarat pitivät kivaa kärryillä!
Lisäksi tapasimme kaksikin kertaa kolumbialaista ystävääni, jota en ollut nähnyt kahteen vuoteen. Jälleennäkeminen oli riemullinen! Ja herkullinen, sillä hän laittoi meille hyvän illallisen. Ai niin, ja herkuttelusta puheenollen, kävimme myös NICEssä syömässä eka kertaa. Ruoka oli hyvää, mutta palvelussa olisi parantamisen varaa. Ihme homma tämäntasoisessa paikassa. Suosittelen silti, ehkä meille sattui vaan hmmm...aikalailla viivytteleväinen tarjoilija. Kyseessä on siis Namibian Instutute of Culinary Education, jossa maan chefit koulutetaan. Eli ruuassa ei ollut moitteen sijaa, ei kenenkään annoksessa. Ei liioin miljöössä ollut moitteen sijaa, hyvin kaunis paikka. Söin alla näkyvän Springbok eli hyppyantilooppiannoksen, suklaakastikkeella. Njam!!!
Näihin voittopuolisesti ruokapitoisiin tunnelmiin loppuvat matkarainat tällä kertaa. Eikö olekin totta, että reissussa(kin) hyvä ruoka on tärkeää ja suuri osa matkanautintoa!
7 kommenttia:
Oi Penduka, oi Craftcenter. Mulla aina meinas lompakko huutaa ja laukut venyä noissa. Mutta ne on IHANIA! :)
Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä teille on sieltä tarttunut mukaan.
Halauksia ja levollista viikonloppua!
Tämä postaus oli pullollaan ihania ruokakuvia, nami nami!
Ihanaa, kun saatiin lukea teidän reissusta, aivan ihania ruokakuvia!
herkullisen nakoista poperoa saatte siellapain syoda. tata matkakertomusta on ollut kiva lukea, kiitos!
Tuo viimeinen lause on niiiiin totta! Monesti matkojen kohokohdat liittyvät juuri ruokaan. Ja lomilla ylipäätään tulee käytettyä mieletön määrä aikaa ruokapaikan/ruuan suunnitteluun ja fiilistelyyn. Tyyliin kesäaamuna mökillä aletaan jo aamulla suunnittelemaan illallista ja fiilistellään sitä sitten koko päivä. Vanhetessa huvit käyvät yksinkertaisiksi, he.
Mahtavia ruokia... ja oikeesti noiden matkakertomusten jälkeen on voimistuva tunne, et mäkin haluan kokea kaiken ton :)... voisit ottaa oman provikan afrikan matkojen järjestäjiltä. Maajussitar
Njam!
Jos tuo kaikki on ollut puoliksikaan niin hyvää kuin miltä se näyttää, olen valmis lennosta vaihtamaan kotoisen makaronilaatikon mihin tahansa noista esitellyistä aterioista.
Meillä muisteltiin viimeksi tänään, mitä herkkuja Afrikassa viime talvena syötiinkään :)
-Koplan P
Lähetä kommentti