Ajoimme siis Spitzkoppjen tieltä kothi rannikkoa, ja saavuimme risteykseen, josta suolatie vei meitä pohjoiseen kohti Skeleton Coastia ja Cape Crossia. toisella puolen tietä oli Atlantin valtameri, sumuisessa alkuiltapäivän usvassaan. Toisella puolella oli, well...no ei paljon mitään...
...muuta kuin suolakaivantoja. Ja myyntipisteitä, vieri vieressä! Näitä kutsutaan omantunnon-kojuiksi, nimittäin myyjiä ei ole, vain myyntipöytä, jossa on tuotteet, hinnasto ja pieni rasia maksua varten. Tuurasin ystävällisesti jotakuta myyjää, mutta en saanut kiteitä kaupaksi. Itsellenikään...
Cape Cross Lodge oli jälleen keskellä ei mitään, ihanaa!!! Tiestä piti ajaa aution, kuumaisen maiseman läpi pari kilometriä, eli lähes rantaviivaan asti. Mukava lodge siellä odottikin, henkilökohtainen tervetulotoivotus ja tervetulomaljat, Pikkuisellekin!
Esittelykierroksen jälkeen vaihdettin välittömästi rantavermettä päälle ja aloitettiin Simpukkaloma II. Kuvat kertokoon sen kulusta!
4 kommenttia:
Teillähän näyttää menevät hyvin! Pikkuinen on kotiutunut!
Voi, miten onnellinen Poikanen! ♥
Tuonne mäkin haluan simpukoita kattelemaan ja sassiin :) Ihanata!
Lapsosilla on ollut riemukasta rannalla.
Lähetä kommentti