Yet another Weekend rushed away

Taas vilahti viikonloppu! Näin joulun ja keäslomien alla riittää täällä kaikenlaista tapahtumaa.
Viikonloppu alkoi yhteispohjoismaisessa party-tunnelmassa, kun juhlimme Sweden Housella Luciaa! Nyyttäriperinteellä saatiin pöytä notkumaan, ja oih, oli maistuvaa! Lucia- ja joululalulut raikuivat, lapset piilottelivat puutarhassa tai polskivat altaassa, snapsilaulut kaikuivat ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Länsinaapurimme osaavat järkätä juhlia, sen totesimme taas kerran!

Viikonloppuisin näin joulun alla on markkinoita ja myyjäisiä, kuten kotisuomessakin. Viimevuonna jo olimme Kgale Sidingin Arts & Crafts markkinoilla, niin nytkin. Menimme heti aamusta, jolloin mittarissa oli vasta 32 astetta. Se oli viisautta, sillä päivä kuumeni todella lämpimäksi kohti iltaansa.

Väkeä riitti, tuttuja tavattiin, ostoksiakin tehtiin. Punilta meillä on aiemmin jo nukke ja nyt ostin viehkeän taulun miehelle joululahjaksi! Vaihdan siihen oikeat kehykset, jotta upea kuva pääsee oikeuksiinsa!



Puni itsekin on aivan valtavan ihastuttava!

Rikalta ostimme Poikaselle ja Isosiskoselle murokupit. Niitä on tulossa lisää, tilaus on sisässä. Mutta heppafanit saivat jo omat heppakupit. Ihania, rakusavisia, hassuja. Teen oman postauksen Rikan jutuista, jahka saan haettua lamppuihin varjot ja näytelystä sen vaasin...


Lahjoitin pari korua hyväntekeväisyyteen ja ostin yhden setin samasta Child Linen kojusta. Aika jouluinen, vai mitä? Sopivan kevyt tähän joulusäähän.



Kirahvitaulu. Poika, joka myi näitä, kehui olevansa taiteilija. taulujen tyylistä pääteltiin, että ihan ei ehkä näin ole asiat. No poika myönsi, että tiimissä näitä tehdään. Ei viitsitty kysyä, että onko tiimi täällä vai kaukoimailla. Oli missä oli, kirahvimaalaus oli niin söpö etten voinut vastustaa. Lastenhuoneeseen, kivoilla raameilla?

Kun olimme jo seuraavassa paikassa (eli lounaalla Mokolodissa) aloin etsimään lasejani. Turhaan, sillä kävi ilmi että silmälasikoteloni ja sen sisällä olevat prillit olivat pudonneet markkina-alueelle. Ei kun takaisin. Harold the Manager oli itsekin hukannut jotain (kuoren jossa oli tonni rahaa) ja oli hieman poissaolevan oloinen. Otti silti minun numeroni ja lupasi soitella jos kotelo löytyy. Haravoin aluetta, mutta laseja en löytänyt, tietenkään. Kun olin lähdössä jo pois, Harold käveli vastaani velmu ilme kasvoillaan, heilutellen tuttua Gucci-koteloa. Hän sai pusun poskelle ja minä rillini takaisin!

Lihakaupan kautta kotiin, ja ostin vielä matkalta tutulta tädiltä korin lehdille, kirjoille tai jollekin muulle sälälle.

Adventtisunnuntaina pilveili, ihanaa! Kuunneltiin adventin jumalanpalvelusta virtuaalikirkon kautta Oulun tuomiokirkosta ja veisattiin Hoosiannaa. Oli kiva nähdä tuttuja kasvoja ja kuulla tuttuja ääniä! Kuva laahasi perässä, mutta ääni kulki loistavasti pohjoisesta etelään. Poikanenkin ilahtui, kun oli yksi tuttu laulu mukana: Jumalan kämmenellä esiruokouksessa.

Adventtilounas oli varsinaisen uskontojenvälinen, nimittäin olimme muslimiystäviemme luona syömässä perjantaina uhrijuhlan kunniaksi lahdattua vuohta. Se oli maustettu bangladeshilaisittain, ja oli kyllä tosi hyvää! Alkupaloiksi katsoimme vuohen teurastusvideon, Poikanen tapitti sitä ihmeissään.


Illalla omassa grillissä paistui sisäfile (joo taas…), klikatkaa ohje täältä! Aivan ihanaa ja sopii talviruuaksikin, vaikka niihin joulun pyhiin kun ei jaksa kinkkua vetää?

Viikonlopun pikkuinen yllättäjä oli minikokoinen rukoilijasirkka. Se oli vikkelä, muttei lopulta tarpeeksi vikkelä Poikaselle…Jep, matkamies maan pääsi pomppimaan ikivihreille nurmille, vaikka Poikasta kuinka vannotettiin, että sitä ei saa liiskata. Kuului vain jo klassikoksi moudostunut: ”Oho…mitä tälle kävi, tää tais kuolla?”


*

Weekend was so nice! On Friday we had St Lucia party at Sweden house. We had potlock and the table was filled with scandinavian Christmas delicacies! On Saturday we visited Kgale Siding Arts and Crafts market, did some shopping, lost and found my glasses. On Advent Sunday we watched and listened advent chruch virtually from our hometown! And after that had a nice lunch with our muslim friends and later had braai at home. Little One playd with tiniest praying mantis ever, but this play ended up sadly, the mantis died :(