torstai 19. marraskuuta 2009

Aihetta juhlaan


Tänään, juuri tällä kellon lyömällä 11.10, tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun kävelimme Poikasen elämään. Erään pretorialaisen toimistorakennuksen toisessa kerroksessa, käytävän perällä olevassa huoneessa me mieheni kanssa puristimme toistemme käsiä ja katsoimme pienen, kaljun, hoitajansa kanssa leikkivän pojan selkää. Seisoimme ovensuussa hiljaa hetken, kunnes poikakin katsoi meitä: vilkaisi vaan, aivan kuin todetakseen, "ai te tulitte nyt". Käänsi sitten päänsä takaisin leikkiin. Hän ei enää muista tuosta mitään, mutta minä muistan ikuisesti sen avoimen katseen: suuret mustat silmät, aukiolevan suun. Sama ilme, joka hänellä edelleen usein on, kun hän pohtii, keskittyy.


Kotona joulutonttuna, joulukuussa 2007

Tulimme kesken leikin ja varmaan sekoitimme pienen ihmisen pakan pahemman kerran. Hänen perusluottamuksestaan, hyvästä hoidosta ja saamastaan rakkaudesta saimme ja saamme kuitenkin kiittää sitä, että yhteinen alku oli helppo, ja että Poikanen kiinnittyi kumpaankin vanhempaan pian.


Pieni pianisti ensimmäistä kertaa mummulassa, joulukuu 2007

Kahden vuoden mittaisella yhteisellä matkalla on jo tapahtunut paljon: hän on oppinut suomen kielen ja rakastunut lumeen, räntään ja pohjoiseen. Sieltä olemme hetkeksi muuttaneet tänne ja oma pikkusiskokin on tullut perheeseen. Poikanen on oppinut uudelleen englannin ja aloittanut päiväkodissa.



Isin kanssa Pretoriassa suurlähettilään itsenäisyyspäiväkutsuilla 6.12.2007

Hän on edelleen pieni, vaikka onkin jo iso poika ja ainaki aivan aikunen. Hän on terävä, touhukas, itsepäinen, hoksaavainen, iloinen, äänekäs, sinnikäs, hellä, villi, ihana isoveli ja ihana Oma Poika. Rakkain!


11 kommenttia:

irkku kirjoitti...

Lämmin rutistus ja runsaasti arjen onnea elämäänne edelleen.

eeva kirjoitti...

Silmät kostuivat tätä lukiessa... onnea "ainaki ihan aikuiselle" Poikaselle ja hänen rakastaville vanhemmilleen.

Anu kirjoitti...

Voi ihanaiset teitä... Liikutuksen lämpöä sain miekin mieleni sopukoihin tätä lukiessani. Siunausta, varjelusta ja arjen onnea, niitä juuri ja sitä kantavaa levollista elämää.

Lämpimiä halauksia monta!

Wanha kirjoitti...

Ihana rakkautta huokuva kirjoitus :)

violet kirjoitti...

Koskettava kirjoitus.
Minä ihan näin ne silmät jotka kääntyivät katsomaan teitä.
Kaikkea hyvää teille kaikille jatkossakin!

Pirita kirjoitti...

Sniif...
Siitä huoneesta on alkanut jo monen lapsen ja perheen uusi elämä.

Jonna kirjoitti...

Ihanan pojan olette saanet ja poika ihanan perheen. Onnea teille kaikille!

Pikkulilli kirjoitti...

Olette saaneet kaksi teidän maailmanne suurinta lahjaa, eikös olekin uskomatonta.
Häntä on aina rakastettu, alusta alkaen, ja se kantaa elämässä pitkälle.

jenni kirjoitti...

Voih ihanuus! Onnea teille kaikille!! Poikanen on niin hurmaavan söpö sekä fiksun oloinen ja eipä pikkusiskokaan hurmaavuudessaan voi olla herättämättä ihastusta. Voikaa hyvin!!

Salanimi kirjoitti...

Hurmaava pikkumies - onnea koko poppoolle merkittävän päivän johdosta!

Suvi kirjoitti...

Kauniisti ja syvältä koskettaen osaat kertoa syntymähetken ihmeen!Kyllä on aihetta juhlaan jos toiseenkin :D
Meillä vietetään "syntymäjuhlaa" tammikuun 26. ja ajatuksissa pyörii aivan samanlaisia mietteitä ja sydämissämme samoja tunteita.
Onnea koko perheelle!
Thulani (2v) ja perhe Lehtonen