Lyhyt, mutta vähäluminen

Meän perälä sanothaan, että Lapin kesä on lyhyt, mutta vähäluminen. Täälä vois sanua tästä talavesta saman: lyhyt on eikä luntakhaan piisaa. Lämpötiloja voitta tarkkaila täältä - jos ne nyt kethään sielä kesäheltheisä kiinnostaa.

Jotaki sammaa täsä lyhimän vuuenajan vietosa kuitenki selevästi on. Nimittäin se seikka, että näistä kolomesta kuukauesta otethaan kaikki irti, vähän niinkö meän perälä kesästä. Näkkeehän se nuista kotiperän plokeistaki, että nytkö oli hellettä pukannu, niin väki oli heti sortseisa ja pikineisä pitkin rotuaaria ja patiot oli kansotettu valakonaamasila pohojosen asukeila. Ei siinä mithään, itte olisin ollu joukosa kans jos olisin ollu joukosa!

No täälä se mennee niin päin, että nyt kaikki rynnivä kauphoin ja ostavat

-talavitakin, toppaa, villaa tai tekoturkkia
-talavikengät, saaphat tai vähinthäänki nilikkurit
-talavilakit
-jonku komian talavihuivin.

Lisäksi nuo koinkrääsäliikheet ova vaihtanheet mallistonsa syksysemmiksi, kynttilöitä ja niihin sopivia lyhtyjä kaupathaan kuluttajile, samoin ko lämpimiä talavivärejä – liilaa, tummaapunasta, ruskian eri sävyjä – on tarjola horkasa tärisevile kansalaisile.

Klapikaupiaila mennee kans lujjaa, ja miksei menis. Saahan nuihin läpivetävhiin takhoin syytää monta sylilistä puuta illasa, jos sille tiele haluaa lähtiä. Me emmä ole käyttänhee nokikolaria paikala, joten on tyy’yttävä vain huuattamhaan lämppäriä. Sitä sammaa mikä vastikhään puhalsi raikhaita kylymiä tuulia hikissiin niskhoin. Nyt ei niskoja näe, ko ne ova korkiakauluksisen poolon alla piilosa.

Seki on soma, että lehisä on ihania talaviruokien ohojheita, niinkö keittoja, patoja ja muita semmosia. Unoha rillaus, pane pata porisemhaan ja huuho alas paksula punaviinilä! Pirskahtelevat riislingit ja muut kesäset shardonneit tämä akka jättää suosiola ruokakaupan hylhyyn (luitta oikein, täältä saa viinit marketista) ja suunnistaa kohti tummimpia punasia.

Sitä mie vähän vion, että sais sitte tämä ilima pysyä koko päivän samana, niinkö meän perän talavesa olhaan totuttu. Aamula täälä nimittäin saapi lähtiä liikentheeseen tossissaan talavitamineissa, mutta päivän pääle alkaa hiki virtaamhaan jos ei ole älyny panna pääle sillä lailla kerroksittain. Kläppien vanahemmatki on ohojeistettu päiväkoista, että pankaa hyät ihimiset kersoillena kerros kerralhaan, että saama sitten vähentää ko mittari nousee yli kahenkympin. Ja nouseehan se.

Olen mie silti aivan talavikampheita myöten niinkö afrikkalaistunu. Koko päivä mennee varkuisa, iltapäivällä saatan käärästä lahkheet, jos oikein tukala tullee. Ja kietasen huivin kaulasta poies. Mutta varvassantaaleitten taikka hihattomien toppien puohleen en ole vilikassukkaan varmaan reiluun kuukautheen. Sielä ne oottaa kaapin perälä uutta kessää!

Isosiskoki ostaa rässäytti tämmösen talavilakin ko halavala sai.